maanantai 15. helmikuuta 2016

Onnellinen porkkana

Täällä kirjoittelee onnellinen, mutta kipeä porkkanapää. Ensin sairastu mini, sitten mies ja viimeisimpänä minä. Pojalla oli keuhkoputkentulehdus ja tänä aamuna meni viimeinen antibioottiannos viimein ilman suuria huutoja ja kiukkuja; kun herra sai laittaa spruutan suuhun ITSE. Poika saanee pian terveen paperit, mutta itse olen saikulla tän ja huomisen päivän. Mutta sitten tähän iloisempaan asiaan, jota tulin tänne availemaan: uusi tukka!

Pitkään se kutkutteli ajatuksena mielessä. Uskaltaisinkohan, voisinkohan, entäs jos? Viihdyin vuosia sitten punaisessa tukassa, mutta siitä eroon pääseminen oli yhtä tuskaa. Ja kerran kotona värjätty "oranssi" kääntyi kirkkaan punaiseksi, joka oli KAMALA. Se ei kauaa päässä pysynyt, vaan lähti piakkoin hieman epämääräisin ainein pois. Joten... Tässä sitä ollaan- uskalsin! Pikkusiskoni synttäriaamuna päätin, että käyn kysäisemässä työpaikan läheisestä kampaamosta, olisiko heillä aikaa tällaiselle. Ensin tuntui, ettei ehtisi, mutta tadaa, ehti kuitenkin! Ajelin tyytyväisenä töihin ja järkytin ja ihastutin porukkaa samaan aikaan. En ollutkaan enää sama blondi!

Alkuperäiseen väriin ihastuin silmittömästi, sillä se oli tuollainen vaalea oranssin ja kuparin yhdistelmä. Ainut pitkä miinus oli siinä, että kyseinen väri haalistui ihan ÄLYTTÖMÄSTI ensimmäisen pesun myötä ja toisen pesun tulos oli aivan järkyttävä haalistus alkuperäisestä. Niimpä turvauduin Biozellin oranssiin sävytteeseen. Sävy toi uutta säväystä, mutta tuohon ekaan versioon oli pitkän matkaa. 


Sitten ystäväni suositteli minulle KC:n tuotteita ja siitä intoutuneena ajelin Prismaan, nappasin pitkän  pohdinnan jälkeen kuparin sävytteen ja alla tulos: ihan kultaisen kupari tukka. Ei tämäkään paha ole, mutta aika tummaksi vetäsi; oli katsos vähän tehokkaampaa tavaraa kuin Biozell. Saas nähdä miten käyttäytyy pesun suhteen. 



Mitäs tykkäätte? Itse olen edelleen todella onnellinen tuosta erään maanantaiaamun yllätyspäätöksestä. Mies on todennut tukan olevan kiva ja poikakin on alkunaureskelun jälkeen antanut hyväksyntänsä äidin muutokselle :) 
Joskus täytyy vain uskaltaa.