Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään...

...mä ihan lähelläin. Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin. Siihen sä jäät, sä tuot niin äkkiä kätes kasvoillein. Sanot krr ämmämmämm äm trrrrr!

Tajusin tänä aamuna, että meillä on salakavalasti siirrytty osittain takaisin perhepeteilyyn. Harva se aamu Alex löytyy meidän vanhempien keskeltä ja räpeltää jomman kumman kasvoja kuolaisilla sormillaan; ne on niin mahdottoman hauskoja! Mutta miksi näin on käynyt?

Alex on ollut siitä hassu vauva, että hän kakkaa myös öisin, välistä vaipparumbaa on tanssittu jopa pariinkin otteeseen yön aikana. Isi ne yleensä hoitaa, ei siinä mielessä ole ongelmaa ainakaan minulla. Mutta poikapa ei haluakaan mennä enää takaisin nukkumaan kakkaamisen jälkeen, sillä hän herää vaipan vaihdon aikana täysin. Sängyssä alkaa kuulua vain hii, trr, prr, mmmm ja hillitön riekkuminen on taattu! Ei nukahdeta syliin, maitokaan ei enää auta. Eikä myö jakseta seista paria tuntia pinniksen vieressä rauhottamassa poikaa. On vain ollut helpompi ottaa poika omaan sänkyyn. 

Aluksi räpellys ja sähellys on aivan samanlaista, mutta poika selvästi rauhoittuu nopeammin lähellämme. Varsinkin isin kainalossa uni on taattu huomattavasti nopeammin kuin omassa sängyssä. Loppuyö meneekin sitten makuultaan syöttäen, siis minun osaltani. Välistä saan tosin unipotkuja kyllä kylkiini ja heräilen niihin. Aamulla on kuitenkin ihanaa herätä pienen ilopillerin vierestä ja antaa iso märkä pusu toisen poskelle. 

Ongelman tästä tekee se, että tiedän, että pojan saaminen takaisin omaan sänkyynsä voi olla hankalaa.Pojan nukuttaminen on jo nyt välistä aika haasteellista. Eikä se unikoulukaan kuulosta vielä hyvältä noin pienen kohdalla. Jotenkin haluaisin myös pitää sängyn minun ja mieheni alueena edes yön ajan. Silloin voin käpertyä hänen kainaloonsa milloin tahansa. Nyt välissämme on pieni käpertyjä, joka kyllä rakastaa läheisyyttä. Hänen kainaloonsa en mahdu, mutta hänen nukkuessaan oloni on levollinen. Tämä on niin ristiriitaista! 

Onko jollain kokemusta vastaavasta? Jos ylipäätänsäkin on antaa hyviä neuvoja, ottaisin niitä vastaan mieluusti! :)

Kuumeinen viisikuinen

(Kahden viikon kirjoitustaukoni on johtunut viimeisistä koulukiireistä. Nyt ne on melkein kaikki alta poissa, joten kirjoittamiselle jäänee enemmän aikaa! :) )

Meidän Alex täytti tänään viisi kuukautta. Siis _viisi_ kuukautta! Siihen mahtuu aika monta vauvantuoksuista päivää. Mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan Alex oli ihan pikkuinen nyytti ja nyt jo niiin iso ja taitava! Pysäyttäkää aika hetkeksi ennen kuin pieni poikani katoaa :D

Tosiaan, meillä asustaa tänään pieni kuumeinen poika. Meillä oli eilen 5kk-neuvola ja rokotukset siihen kaupan päälle. Kuume nousi sitten viime yönä kuten arvata saattaa. Onneksi on särkylääkettä ja tilava sänky, niin Alex sai nukkua lähellä vanhempiaan sängyn keskellä kellien. Ja äiti sai olla lähellä poikaa ja tarkkailla hengittääkö se.  Kuume nousi yöllä 38 asteeseen, mutta nyt aamupäivällä se laski takaisin 36,7. Alexkin on melkein yhtä iloinen ja reipas pomppija kuten aina :)

Eilen jännättiin, kerkiikö isi kerrankin mukaan neuvolaan. Ensin piti keretä, sitten ei, mutta kuitenkin kerkis! Poika pukuun, vaunuihin ja menoks. Poitsu oli neuvolassa aika nuutuneen oloinen, mutta piristyi riisuttaessa. Nakupekka oli taas vauhdissa! :) Mittaukset sujuivat hienosti, paitsi että kun neuvolatäti yritti katsastaa Alexin "kävelyä", pikku ukko tahtoi vain pomppia. Se on nyt niiin in, että joka paikassa pitäisi saada pomppia ja voi sitä riemua, mikä siitä syntyy! :)

Saatiin myös "lupa" antaa pojalle illalla toinen soseateria ja aloittaa veden ja lihan tai viljojen maistelu. Vesi menikin tuossa aamulla vaihtelevasti nokkamukista itse juoden. Vesi vaan loppui kesken ja muki sai kyytiä! Toista soseateriaa ei aloiteta ennen kuumeen loppumista. 

Niin ja sitten saatiin tietää myös ne strategiset mitat! (Suluissa 4 kk mittaukset)

Pituus 69,4 cm (68)

Paino 8500 g (8000)

Pipo 43,3 (42,4)

"Isokokoisena kasvaa. Jäntevä, kehitys hyvää..." Meidän "pieni" mies <3

Piikitetty pieni

Mitäs meidän Alex sitten osaa?

Liikkuminen ja motoriikka

Meillä opittiin pari viikkoa sitten yhtä aikaa pitämään varpaista kiinni ja mönkimään pieniä matkoja eteenpäin. Varpaista kiinni pitäessä ei vaan pysytä pystyssä, ellei joku pidä kiinni. Alex onkin hyvin avulias vaipanvaihtoalustalla ja pitää itse varpaista nykyään kiinni ja vääntää- no, tortut. Mönkiminen taas tapahtui mittarimatomaisesti ja se oli hassua katsottavaa. Mutta pääsipä ainakin hetken eteenpäin! :)

Mönkiminen tosin on jäänyt uuden taidon myötä: meillä opittiin kääntymään mahallaan- ja nopeasti! Kääntyä pitää vaippaa vaihtaessa, nukkuessa, lattialla, sylissä, joka paikassa! Poika oppi tosiaan kääntymään kun koitti saada minun villasukastani kiinni. Höpsö bebe! :) Nyt ongelmana on se, että pojua alkaa kiukuttaa jatkuva mahallaan oleminen, MUTTA ei halua kääntyä itse takaisin selälleen. Ja niiiin taas äitiä juoksutetaan ;)

Niin ja meillä myös pompitaan, potkitaan ja koitetaan päästä eteenpäin luovasti vanhempien avulla. Nostetaan kroppaa mahallaan ollessa maasta välistä ilman käsiä ja koitetaan "uida" ilmassa. Isin kanssa on myös hurjan hauskaa harjoitella konttausta; harmi, vaan et ilman iskää herra läsähtää alas alta aikayksikön ja pettymys on suuri!

Lelut ovat jo meillä kovassa käytössä- nimittäin puruhommissa! Alex osaa tarrata leluihin ja käyttää joko yhtä, tai molempia käsiään. Myös lelun vaihto kädestä toiseen onnistuu. Ja sen lelun heittäminen...

Persoona ja sosiaalisuus

Pikku persoonamme luonne ei ole juurikaan muuttunut kuukauden aikana. Paitsi, että nykyään Alex on paljon vaativampi tiettyjen asioiden suhteen. Esimerkiksi äidin pitää olla vieressä koko ajan. Yli metrin päässä äidistä on jo liian turvatonta, saati sitten, jos äiti menee vessaan! Jokos juokset äkkiä takasin sieltä, kun minulla on suurensuuri hätä. Tai sitten ei. Hymy nousee huulille heti kun äiti juoksee tukkaputkella pienen nyyttinsä luokse :)

Alex on selvästi äidin ja isin poika ja vierastaminen on hieman lisääntynyt. Joitakin uusia ihmisiä pitää tuijottaa ensin läpivalaisevasti vähän aikaa kostuvien silmien läpi, ennen kuin voi paljastaa koko huoneen valaisevan hymyn. Mutta syliin ei mennä. Ei ennen kuin ollaan varmoja, ettei tuo täti/setä syö minua pientä. Äidin ja isin lisäksi pompittajaksi kelpaavat erityisesti omat mummot, jotka ovat vaan niiiiin ihania ja hassuja :)

Alex rakastaa olla huomion keskipisteenä. Asiat ovat hyvällä tolalla, kun äiti ja isi molemmat ovat kotona ja antavat jakamattoman huomionsa pienelle huomion metsästäjälleen. Alex on edelleen todella seurallinen ja tykkää jutustelusta, laulamisesta ja musiikista (tästä tosin vaihtelevasti). Hän oppii jatkuvasti uusia "juttutapoja" ja innostuu, kun joku vastaa samalla tavalla takaisin. Erityisen hauskaa on myös se, jos herralle päristellään, elehditään eri tavoin, vaihdetaan äänenpainoa ja -korkeutta tai ilmeillään hassusti. 

Muuta

Alexille tuli 5 kk iän kunniaksi pieni hampi! Siis ehkä maailman suloisin pieni legopalikka koko maailmassa, joka on vielä kuitenkin hurjan kipeä. Aina sitä ei muisteta ja esimerkiksi kovaa puista helistintä purressa saattaa tulla itku :( Mutta pakko on vaan jotain aina jyystää, oli se sitten lelu, harso, nyrkki tai äidin sormi. Äiti kyllä myöntää, että pieni hampiliini kyllä koskee, kun herra oikein kunnolla jurskauttaa sillä sormeen! Jajaja, äiti löysi tänä aamuna toisen hampinalun, nyt puhjenneen alakeskimmäisen vierestä! Hampikiukut siis jatkunevat vielä tämän katon alla ;)

Alexin lempileikkejä ovat pinnasängyn reunojen alta kurkistelu, kukkuu-leikki ja kaikki leikit, missä käytetään harsoa; se on ehdoton favoriitti! Myös peilille juttelu on huisia! Leluista eniten herraa miellyttävät herra Aappapaappa-apina, Brion puinen helistin sekä Herra pekoni-vinkulelu :)

Nukkumisesta ja ruokailusta voisin tehdä kenties oman postauksensa?

Nyt on kiiruhdettava, sillä pinniksestä kuuluu hyminää. Pieni päivänpaiste on hereillä! 

Valoton päivä

Eilen, kun tulimme kotiin vaunuilemasta kerrostalomme aulan kaikissa ovissa oli lappu: tänään 5.11. koko talossa on sähköt poikki 12-16 välillä. Jo tuolloin hurrasin (not!) tulevaa mielessäni.

Jos jotain positiivista pitää keksiä, valot sammuvatkin 3 minuuttia yli kahdentoista! Juuri saan lämmitettyä itselleni ruoantähteitä mikrossa. Makkaramakaronia, oi nam! Ketsuppi on jääkaapissa. Pakko ovi on avata, vaikka lämmintä ilmaa sinne sitten meneekin. Noniiiin, ja sitten syömään.

Herra Alex on täysin eri mieltä. 20 minuutin aamupäikkäreillä puksuttava pirpana nostaa kädet ylös ja alkaa huutaa vaativanoloisesti. Nyt syliin. Ja äkkiä. Pohdin, mihin laitan kuuman astian ja lasin, kun lähin taso on täynnä tavaraa eikä lattiallekaan tee mieli laittaa. Hieman hellästi siirrän joitain tavaroita ja nyt mahtuu. Alex syliin ja annat pusun. Ei, sylissäkään ei ollutkaan hyvä. Laitan pojan takaisin lattialle, jossa hän vaikuttaa olevan tyytyväinen ja päristelee. Hassu lapsi. 

Tartun ruokakippoon ja ruoka on jo jäähtynyttä. Mikäpäs siinä, ainakin saan syötyä tänään rauhassa. Kitinä alkaa kuitenkin jo toisella haarukallisella. Totean, ettei poika kuole sillä välin, jos syön vähäisen ruokani loppuun ennen kuin se on kylmää. Huuto voimistuu. Tajuan, että poikahan on tosi tosi väsynyt, vienpäs nukkumaan. Koska makuuhuoneessa on pilkkopimeää, joudun avaamaan verhoja pojan rimpuillessa kuin mustekala. Poika sänkyyn, tutti suuhun ja unifantti kainaloon. Vähän aikaa on hiljaista. Huokaisen helpotuksesta, kunnes tutti lentää kaaressa lattialle ja huuto alkaa taas. Poika mahalleen, ehkä sieltä on tulossa röyhty. Ei tule. Tarjoan rintaa. Ei maistu. Poika huutaa vain kovemmin. Kakkaa ei tule, vaikka väännetään. Tuossa vaiheessa sain yhden hymyn, hurraa! Kakka on hauska ja maailman ihanin asia!

Käydään välistä olkkarissa kokeilemassa maistuisiko maito siellä. Koitan hämätä tutilla, peittää pään harsolla, kävellä tämä mustekala sylissä, syöttää lattialla. Ehei. Suu siirtyy vain kauemmas jokaisella yrityksellä, vaikka herra lutkuttaa kaikkea muuta lähellä olevaa kuten harsoa. Hermo pettää ja sanon pahasti. Samalla sekunnilla mietin, mitä naapuritkin ajattelevat. Onko kohta sosiaalitädit ovella? Tuskin nyt yhdestä huudosta. 

Rumba pyörii vastaavanlaisena ihan tarpeeksi kauan kunnes päätän lähteä pojan kanssa pihalle. Pukua ei kuitenkaan meinaa saada herralle päälle ja kypärämyssy on viimeinen niitti. Alkaa lohduton itku, jonka uskon kuuluvan vähintään toiseen rappuun. Syli auttaa kuitenkin ja saan pojan koppaan vääntelehtimään. Miksi omat vaatteetkin pitäisi pukea vielä päälle? Enkö pärjäisi tänään vaikka ilman pipoa, kun sitä ei tunnu löytyvän mistään, vaikka olevinani otin sen jo kauan sitten valmiiksi. Aha, se olikin kassissa. Ja ei kun menoksi!

Soiva nalle pelastaa hieman tilannetta ja Alex itkee vain vähäsen. Vaunut pitää kuitenkin hakea varaston perältä, laittaa sadesuoja jne jne. Kun viimein pääsemme ulos, pihalla vastaan tulee toinen äiti omien vaunujensa kanssa. Hänen vauvansa nukkuu ja äiti vaikuttaa äärimmäisen tyytyväiseltä asianlaitaan, kun kuulee meidän tuholaisen huudon. Pohdin, voisimmeko vaihtaa vauvat hetkeksi päittäin. Edes sekunniksi. 

Onnekseni poika nukahtaakin vaunuihin ja päätän suunnata apteekkiin, koska kaikki tipat ja rasvat loppuvat aina yhtä aikaa. 7 minuuttia unta ja vaunuissa alkaa heilua käsi. Päänsisäinen hajoaminen tapahtuu. Mutta vielä on pakko käydä kaupassa. Ostokset koriin ja kassalle mahdollisimman nopeasti. Emme pääse edes kaupan ulko-ovelle kun tuttu huuto alkaa. Onneksi kotiin on lyhyt matka. 

Varaston perälle, kassi olalle ja vauva koppineen käsivarrelle. Pujottelen varaston mutkista, ovista ulos ja rappuset ylös. Tuumin, että pitäisi varmaan alkaa kuntoilla vähän enemmän, kun nyt jo on hiki. Ruoat kylmään, pojalta puku pois. Tarjoan rintaa. Ei. Väännetään kakkaa. Ei. Eikä nukuta. Kyynel vierähtää poskelleni. Miksi hitossa juuri tänään pitää olla valotkin poissa.. Poika tahtoo leikkiä ja vieritän helistintä lattialla nyyhkyttäen. Alex katsoo minua kysyvästi ja hymyilee. Hymyilen takaisin. 

Otan pojan rinnalle ja hän syö ahnaasti. Röyhtäiseminen ei kuitenkaan ole kivaa ja itku tulee herkästi väsymyksen vuoksi. Kannan pojan makuuhuoneeseen, joka on kylmä. Unohdin siis ikkunan auki jossain välissä, mutta milloin? Peittelen Alexin lämpimästi ja pidän kättä pienen selän päällä. Poika nukahtaa. Valot palaavat samalla minuutilla. Sattumaako? Todennäköisesti, mutta minusta tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt selästäni, viimein saan hieman hengähtää. 

Pikku kirpulle kirppislöytöjä

Niin vähän aikaa, niin paljon ideoita, mistä kirjoittaa! Miun on pitänyt pitkän aikaa käydä päivittää tänne meidän kirpparilöydöt, mutta kuvien laittaminen on  vaan niiiiin hankalaa. Mutta nyt.!Pahoittelut ensimmäisistä kuvista, jotka ovat hyvin tärähtäneitä :/

Mie en ole löytänyt viime aikoina yhtään vaatteita itselleni kirppiksiltä. Silmäni hakeutuvat jotenkin kummassa kaiken vauvatavaran perään, joten voitte arvata mitä meille aina kotiutuu kirppiksiltä. Enää Villekään ei valita, sillä poika kasvaa niin kovaa vauhtia ja tarvitsee jatkuvasti uusia vaatteita. Hyvä tekosyy jokaviikkoiselle kiertelylle ;) 

Viidakkobody. Olin ihan satavarma ennen pojan syntymää, ettei hänen vaatekaappinsa täyttyisi sinisistä vaatteista; siitä pitäisin kyllä huolen! Kappas kummaa, kun kaikki vaatteet alkavat kuitenkin olla sinisävyisiä. Poikien vaatteet nimittäin ovat tosi värittömiä. Mutta tämä on hirmu värikäs-not :D

Valkoinen kauluspaitabody siistimpään menoon. On se hyvä, että bataattisose maistuu, joten äiti pääsee hinkkaamaan kauluksia puhtaaksi! ;)

Vauhdikkaat astronauttipökät. Paita on alempana!

Ja toinen siistimpi kaulupaitabody. 

Hihaton paita, joka makso peräti _kymmenen_senttiä! 

Neulepaita, kun alkaa olla aika vilposaa

Kirahvipaita

Ja se astronauttipaita. Allun ehdoton lemppari, kun hihoissakin on kuvia, mitä tapitella! :)

Yllä olevat vaatteet löytyivät edellisellä kirppiskierroksella. Hintaa noille kaikille taisi silloin tulla noin 8 euroa. Halpaa, halpaa, halpaa!

Alempana olevat vaatteet taas tarttuivat eilen mukaan yhteishintaan 6,55 €! Ihan hullun halpaa, ettenkö sanoisi :D Ensin käytiin Joensuun Areenalla tekemässä löytöjä ja sitten ajeltiin vielä peruskirppikselle, jossa herran kiukuttelun takia kerittiin olla vain hetki. Sääkään ei houkutellut ollenkaan ulos, sen verran tuli sitä räntää ja tuuli, mutta onneksi tuli lähdettyä. 

3 sinisävyistä bodya. Tollanen pöllöbody meillä oli ruskeansävyisenä, mutta löysinpäs uuden! ;)

2 vauvanlelua yhteishintaan 1,20 €. Puhdistukseen ja Alexille tutkittavaksi!

Villellekin löytyi kaksi paitaa. Herra tosin harmitteli, että haluaisi samanlaisia paitoja kuin Allu; sen verran hienoja pikku ukolle löytyi :)

Pöksyt ja junabody

Ja tärähtänyt kuva. Mutta niiiin, erityisesti oikeanpuoleinen sopii meidän Alexille mainiosti ;)

Allun kaikki haalarit ja yökkärit uhkaavat jäädä armotta liian pieniksi. Tässäpä välihaalari sekä lehmäyöpuku :)

Nää oli jostain syystä miun lempparilöydöt. Molemma ovat omalla tavallaan hauskoja, mutta erityisesti tuo leijonapaita sopii meidän pikku leijonalle :)

Tuttiketju hurjalla 50 sentillä :)

Kuten näkyy, olemme löytäneet tosi hyviä löytöjä. Kyllä kannattaa lähteä välistä ulos neljän seinän sisältä ;)