Kuumeinen viisikuinen

(Kahden viikon kirjoitustaukoni on johtunut viimeisistä koulukiireistä. Nyt ne on melkein kaikki alta poissa, joten kirjoittamiselle jäänee enemmän aikaa! :) )

Meidän Alex täytti tänään viisi kuukautta. Siis _viisi_ kuukautta! Siihen mahtuu aika monta vauvantuoksuista päivää. Mihin tämä aika oikein katoaa? Vastahan Alex oli ihan pikkuinen nyytti ja nyt jo niiin iso ja taitava! Pysäyttäkää aika hetkeksi ennen kuin pieni poikani katoaa :D

Tosiaan, meillä asustaa tänään pieni kuumeinen poika. Meillä oli eilen 5kk-neuvola ja rokotukset siihen kaupan päälle. Kuume nousi sitten viime yönä kuten arvata saattaa. Onneksi on särkylääkettä ja tilava sänky, niin Alex sai nukkua lähellä vanhempiaan sängyn keskellä kellien. Ja äiti sai olla lähellä poikaa ja tarkkailla hengittääkö se.  Kuume nousi yöllä 38 asteeseen, mutta nyt aamupäivällä se laski takaisin 36,7. Alexkin on melkein yhtä iloinen ja reipas pomppija kuten aina :)

Eilen jännättiin, kerkiikö isi kerrankin mukaan neuvolaan. Ensin piti keretä, sitten ei, mutta kuitenkin kerkis! Poika pukuun, vaunuihin ja menoks. Poitsu oli neuvolassa aika nuutuneen oloinen, mutta piristyi riisuttaessa. Nakupekka oli taas vauhdissa! :) Mittaukset sujuivat hienosti, paitsi että kun neuvolatäti yritti katsastaa Alexin "kävelyä", pikku ukko tahtoi vain pomppia. Se on nyt niiin in, että joka paikassa pitäisi saada pomppia ja voi sitä riemua, mikä siitä syntyy! :)

Saatiin myös "lupa" antaa pojalle illalla toinen soseateria ja aloittaa veden ja lihan tai viljojen maistelu. Vesi menikin tuossa aamulla vaihtelevasti nokkamukista itse juoden. Vesi vaan loppui kesken ja muki sai kyytiä! Toista soseateriaa ei aloiteta ennen kuumeen loppumista. 

Niin ja sitten saatiin tietää myös ne strategiset mitat! (Suluissa 4 kk mittaukset)

Pituus 69,4 cm (68)

Paino 8500 g (8000)

Pipo 43,3 (42,4)

"Isokokoisena kasvaa. Jäntevä, kehitys hyvää..." Meidän "pieni" mies <3

Piikitetty pieni

Mitäs meidän Alex sitten osaa?

Liikkuminen ja motoriikka

Meillä opittiin pari viikkoa sitten yhtä aikaa pitämään varpaista kiinni ja mönkimään pieniä matkoja eteenpäin. Varpaista kiinni pitäessä ei vaan pysytä pystyssä, ellei joku pidä kiinni. Alex onkin hyvin avulias vaipanvaihtoalustalla ja pitää itse varpaista nykyään kiinni ja vääntää- no, tortut. Mönkiminen taas tapahtui mittarimatomaisesti ja se oli hassua katsottavaa. Mutta pääsipä ainakin hetken eteenpäin! :)

Mönkiminen tosin on jäänyt uuden taidon myötä: meillä opittiin kääntymään mahallaan- ja nopeasti! Kääntyä pitää vaippaa vaihtaessa, nukkuessa, lattialla, sylissä, joka paikassa! Poika oppi tosiaan kääntymään kun koitti saada minun villasukastani kiinni. Höpsö bebe! :) Nyt ongelmana on se, että pojua alkaa kiukuttaa jatkuva mahallaan oleminen, MUTTA ei halua kääntyä itse takaisin selälleen. Ja niiiin taas äitiä juoksutetaan ;)

Niin ja meillä myös pompitaan, potkitaan ja koitetaan päästä eteenpäin luovasti vanhempien avulla. Nostetaan kroppaa mahallaan ollessa maasta välistä ilman käsiä ja koitetaan "uida" ilmassa. Isin kanssa on myös hurjan hauskaa harjoitella konttausta; harmi, vaan et ilman iskää herra läsähtää alas alta aikayksikön ja pettymys on suuri!

Lelut ovat jo meillä kovassa käytössä- nimittäin puruhommissa! Alex osaa tarrata leluihin ja käyttää joko yhtä, tai molempia käsiään. Myös lelun vaihto kädestä toiseen onnistuu. Ja sen lelun heittäminen...

Persoona ja sosiaalisuus

Pikku persoonamme luonne ei ole juurikaan muuttunut kuukauden aikana. Paitsi, että nykyään Alex on paljon vaativampi tiettyjen asioiden suhteen. Esimerkiksi äidin pitää olla vieressä koko ajan. Yli metrin päässä äidistä on jo liian turvatonta, saati sitten, jos äiti menee vessaan! Jokos juokset äkkiä takasin sieltä, kun minulla on suurensuuri hätä. Tai sitten ei. Hymy nousee huulille heti kun äiti juoksee tukkaputkella pienen nyyttinsä luokse :)

Alex on selvästi äidin ja isin poika ja vierastaminen on hieman lisääntynyt. Joitakin uusia ihmisiä pitää tuijottaa ensin läpivalaisevasti vähän aikaa kostuvien silmien läpi, ennen kuin voi paljastaa koko huoneen valaisevan hymyn. Mutta syliin ei mennä. Ei ennen kuin ollaan varmoja, ettei tuo täti/setä syö minua pientä. Äidin ja isin lisäksi pompittajaksi kelpaavat erityisesti omat mummot, jotka ovat vaan niiiiin ihania ja hassuja :)

Alex rakastaa olla huomion keskipisteenä. Asiat ovat hyvällä tolalla, kun äiti ja isi molemmat ovat kotona ja antavat jakamattoman huomionsa pienelle huomion metsästäjälleen. Alex on edelleen todella seurallinen ja tykkää jutustelusta, laulamisesta ja musiikista (tästä tosin vaihtelevasti). Hän oppii jatkuvasti uusia "juttutapoja" ja innostuu, kun joku vastaa samalla tavalla takaisin. Erityisen hauskaa on myös se, jos herralle päristellään, elehditään eri tavoin, vaihdetaan äänenpainoa ja -korkeutta tai ilmeillään hassusti. 

Muuta

Alexille tuli 5 kk iän kunniaksi pieni hampi! Siis ehkä maailman suloisin pieni legopalikka koko maailmassa, joka on vielä kuitenkin hurjan kipeä. Aina sitä ei muisteta ja esimerkiksi kovaa puista helistintä purressa saattaa tulla itku :( Mutta pakko on vaan jotain aina jyystää, oli se sitten lelu, harso, nyrkki tai äidin sormi. Äiti kyllä myöntää, että pieni hampiliini kyllä koskee, kun herra oikein kunnolla jurskauttaa sillä sormeen! Jajaja, äiti löysi tänä aamuna toisen hampinalun, nyt puhjenneen alakeskimmäisen vierestä! Hampikiukut siis jatkunevat vielä tämän katon alla ;)

Alexin lempileikkejä ovat pinnasängyn reunojen alta kurkistelu, kukkuu-leikki ja kaikki leikit, missä käytetään harsoa; se on ehdoton favoriitti! Myös peilille juttelu on huisia! Leluista eniten herraa miellyttävät herra Aappapaappa-apina, Brion puinen helistin sekä Herra pekoni-vinkulelu :)

Nukkumisesta ja ruokailusta voisin tehdä kenties oman postauksensa?

Nyt on kiiruhdettava, sillä pinniksestä kuuluu hyminää. Pieni päivänpaiste on hereillä!