On aivan hiljaista, jos suljen korvani kaukaiselta kellon tikitykseltä, joka kantautuu keittiöstä. Tuijotan jalkojani, joita pakottaa ja jotka nostin sitä kummoisempia ajattelematta seinälle. Just puhdistetulle ja valkoiselle. Moni äiti on kirjoittanut mahamakkaroista, raskausarvista ja itsetuntokriiseistä. Minä katson äitiyttä aivan eri kropan osa-alueen näkökulmasta;kuinka äitiys näkyy ja tuntuu jaloissa.
Jalkani eivät ole koskaan olleet mitään sirointa sorttia, mutta raskaus teki niistä entistä suuremmat: reidet turposivat holtittomasti jättäen sisäreisiin violetteja vauhtiraitoja, nilkat muuttuivat Waldoiksi (niitä sai etsiä koko ajan-turhaan) ja kenkäkokoni kasvoi entisestään. Ennen niin sirotkin kengät kuin 40,5 saattoivat jopa inahtaa jalkaan, mutta nyt 42 alkaa olla lähempämpänä. Voisimme siis hengailla mieheni kanssa samoissa kengissä! Jalkani joutuivat muutenkin koville, sillä lisäpainoa kertyi n. 20 kiloa.. Aikamoinen suoritus siis kahdelta liikuttimelta liikuttaa!
Paksuuden jälkeen taas on saanut kyykätä ja hytkyä, hyppiä ja heiluttaa. Ratsastuttaa jalkojen päällä ja hypyttää natisevien polvien kavereina. Juosta karkaavan taaperon perään, antaa käyttää liukumäkenä, kyllähän näitä käyttötapoja löytyy tuhansia! Ja se mammamaisuus näkyy siis ihan konkreettisesti mun jaloissa, jos vaan kattoo tarkkaan:
Exhibit A: polvet. Polvet, joilla on kontattu paljon, mutta, jotka unohtuu rasvata joka kerta liian myöhäisen suihkun takia, näyttävät tältä. Kuivilta ja erivärisiltä. Pirun hienot tulevia häitä ajatellen, täytynee rasvata heti!
Exhibit B: Dalmatialainenko? Ei vaan mustelmien kuningatar! Tällä hetkellä jaloissa olikin yllättävän vähän mustelmia. Tiedättehän te mistä niitä tulee: Ikean täysiäkin täydemmistä kauppakasseista, vahingossa tai tahallaan pahoinpitelevästä muksusta, sen lapsen pelastuksista, kun se taas on kiivenny pöydälle ja nappaat sen alas iskien reites syöttötuoliin, maton alle piilotetuista ja päälle kontatuista leluista, kyllähän näitä riittää!
Exhibit C: Säärikarvat. En jaksa sillo ku ois aikaa, yleensä ei ehdi ja taaperon kanssa ei pysty. Apinoidun.
Exhibit D: Jalkakipu. Kannoin just taaperon kotiin bussipysäkiltä, kun uhma kävi liian kovaksi ja heittäyty maahan makaamaan. Ei kelvannu rattaat eikä käsi. Demokraattisen neuvottelun päätteeksi tyrannisaurus mama nappas ulvovan ja potkivan tapauksen kainaloon. Eikä ne HM:n halpisballeriinat auta asiaa,mutta ne on nopeet sujauttaa jalkaan ja tarpeeks halvat, että rahaa jää taas lastenvaatteiden metsästykseen.. Huoh.
Extra-exhibit E: Jotain keltaista, mutta ah niiiin harvinaista. Mulla on laatikollinen kynsilakkoja, jotka pian kaikki ovat menneet vanhoiksi heitteillejätön vuoksi. Ei vaan saa aikaseks! Toissapäivänä sain ja lakkasin myös miun minikokoiset sormenkynnet. Liekö ollu ärsytystä uhmakkuuden kaa, kun nekin on huomaamatta lyhentyneet...? Mut hei, nyt ne on ihanat ja keltaiset! Ja mikä parasta, myös minillä on ekaa kertaa ikinä ihan samanlaiset ja se on niiiin fiiliksissä asiasta ♡
Eli kyllä se vaan näkyy ja tuntuu ihan kokonaisvaltaisesti tää äitiys. Jaloissa,kropassa,päässä. Mut kyllä elämä kantaa, niinku nää jalatki.
