Klara vappen

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein railakasta vappua! Me vietämme vappua kotosalla aika pertsa meiningeissä. Ja tottakai ihaillaan tuota Minionin minionpalloa ;) 

Hitto,tiiättekö,miten huono muisti tällä mammalla on? Siis niin hyvä,että tääkin postaus on odottanut pelkän kuvan kanssa luonnoksissa pari päivää. Tällä kertaa en syytä imetysaivoja,vaan aivan jotain muuta. Nimittäin hampaita.

Alex sai ensimmäiset nököhampaansa jo n. 4 kk ikäisenä ja niitä on odoteltu sen jälkeen vaihtelevalla innolla. Joko,joko,joko? Onhan ne hampaat niiiin söpöjä! Aika vissiin kultaa muistot,sillä nyt tuntuu,että ne hampaat voisivat olla tulematta,niin paljon ne aiheuttavat kränää koko perheelle.

On olemassa lapsia,joihin hampiminen ei vaikuta juurikaan,mutta meidän poikamme ei kuulu tähän kastiin (tää vois olla aika hyvä joululahja!),vaan "oireilee" ihan reilulla kädellä. On ikävää seurata,miten toiseen koskee ja olo on surkea. Särkylääkettä meillä kuluu päivittäin,mutta eihän se loppupeleissä paljoa auta. Se on vain kärsittävä,meidän kaikkien. Poika on normaalista poiketen välistä todella kärttyinen, syliriippuvainen ja vinisee pienistäkin asioista. Erityisesti tuo syliriippuvuus on välistä haasteellista,sillä poika ei kuitenkaan malta olla aloillaan syliteltäessä ja pitkäaikainen kantaminen käy ainakin miun selälleni. Meillä sylitellään, halitaan ja pusitellaan paljon "normipäivänkin" aikana,mutta nyt rakkautta jaetaan ainakin kaksin kerroin pikkusen olon helpottamiseksi ♡

Tuota hellyyttä ja läheisyyttä poika hakee myös öisin ja hän onkin heräillyt nyt useampia kertoja yössä. Aina kun itse olen pinnikselle raahautunut,poika on seissyt sitä vasten kädet ojossa;syliin. Heti. Unille rauhoitutaan vasta sitten,kun syli- ja maitokiintiöt ovat täynnä. Maidot masussa voikin sitten jo nukahtaa äidin syliin tyytyväisenä. Poika menee edelleen nukkumaan seitsemältä ja nousee noin 5:30. Tuo on aika haastava aika saada itsensä ylös sängystä,varsinkin kun on heränny toisen itkuun useita kertoja yössä. Noh,onneksi voimme makoilla sen ihanat puoli tuntia vierekkäin,kun kenelläkään ei tuohon aikaan ole mihinkää kiire! :)

Noi nukkumiset ja vinisemiset menee vielä ihan hyvin jakeluun,mutta tätä ruoan kanssa leikkimistä on välistä vaikeaa sulattaa. Mikään sose,missä on paloja ei käy. Samoin äidin tekemät ruoat on ihan ehdoton ei,mukaan lukien puuron. Sinne katos ainakin hetkeksi se vauva,joka söi mummolassa ukin tekemää puuroa enemmän kuin äiti... Tähän palahommaan on olemassa kuitenkin kaksi eri poikkeusta:banaani ja leipä. Niille suu avautuu kyllä ammolleen. Meillä syödään siis tällä hetkellä aika paljon leipää,kun mikään muu ei uppoa paria lusikallista enempää. Ei kai tuo kuole tuohon? Ainakin tyytyväisenä Alex on tehnyt hommiaan. Ja tissimaitohan hänelle maistuu edelleen,että ainakin siitä sitten saa sitä ravintoa.. 

Tätä meillä on jatkunut viimeset pari,kolme viikkoa,sillä Alex hampii ihan urakalla:2 uutta yläetuhammasta on jo ulkona,yksi on juuri puhkeamassa ja yksi pullottaa sen oloisesti,että lääkeruiskulle on vielä useiksi päiviksi käyttöä.

Millaisia hampijoita teiltä löytyy? 

Alex 10 kk

Se ois taas kuukausipäivityksen paikka- ja taas myöhässä.Tällä kertaa puolustaudun sillä, että olimme viikonloppuna mummolassa. Nyt sitten on sitä aikaa vasta istahtaa oman koneen ääreen ja pohtia, millainen pikku kaveri meillä asustaakaan. Ainakin on selvää, että herra on jo yli kymmenkuinen ja kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa. Meillä oli viime viikon perjantaina neuvola, jolloin saimme hieman päivitettyjä mittoja (suluissa 8 kk-mitat):

Paino 10160 g (9645)

Pituus 76 cm (74)

Pipo 45, 2 (46,4)

"Alex kehittyy hienosti. Kävelee sujuvasti. Iloisen oloinen kaveri. Sanojen merkityksiä tietää, leikeissä on vastavuoroisuutta. Kasvaa normaalisti. Ruokavalio on monipuolinen. Hapanmaitotuotteita on maistelussa."

Alex olikin oikein reipas poika eikä kiukunnut koko reissulla yhtään! Punnitukset meni helposti ja neukkutädin lelut kiinnostivat sen verran, ettei tylsyys päässyt yllättämään. Ainut vaan, että pikku mies aiheutti meille vähän lisähommaa, kun päätti pissata lattialle isimiehen sylissä ollessaan. Ei hätää, isimies oli ninja ja välttyi suihkulta ;) Mutta tosiaan, kyllä ton kehityksen ja oppimisen kiihtymisen huomaa, kun alkaa taas miettiä, mitä Alex osaa jo. 

Motoristen taitojen kehitys

Muistatteko, kun viime kuukausipostauksessa kerroin, että meillä otetaan varovaisia askelia? Ei muuten oteta enää! Alex posottaa menemään sisällä aivan hillitöntä vauhtia ja hän kulkee melkein yhtä kovaa vauhtia kuin vanhempansakin. Ei siis tarvitse kuvitellakaan avaavansa astianpesukonetta, ellei juokse olkkarista keittiöön, laita astioita äkkiä sen sisään ja paiskaa luukkua kiinni ennen kuin pienet sormet ovat veitsien kimpussa. Voisko tähän lapseen saada välistä sellaisen hidastustoiminnon?

Kävely tosiaan on jo arkipäiväistä eikä Alex juuri konttaa enää. Välistä Allu koittaa ottaa "juoksuaskelia" tai tehdä lentopallosta tuttuja tiikerihyppyjä ja eihän niissä yleensä kovin hyvin käy... Meillä asustaakin eräs tapaturmia itseensä vetävä pikku íhminen! Puoleen päivään mennessä on jo yleensä itketty parit itkut, kun kaveri ei vain katso niihin jalkoihinsa, vaan posottaa menemään tyytyväisenä... Voisiko joku kertoa, miksi se on niin pirun hauskaa kävellä lelut naamalla, ettei niitä joka puolelle leviteltyjä lelujaan näe? :D Jos heittäisin tästä lonkalta, sanoisin, että pojalla on tällä hetkellä päässään 6 mustelmaa ja yksi pieni sarvi. Ja näkisittepä nuo jalat, ne on ihan täplikkäät!

Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi niin ältsin pitkä, listaan muita taitoja, jotka on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän hallussa.
 Allukka osaa..

- Kyykkiä ja puuhata siinä samalla- ja vääntää kakat 

- Vilkuttaa

- Potkia palloa kävellessään

- Heittää äidin iloksi tavaroita, kuten palikoita ja nokkamukia

- Kantaa tavaroita käsissään paikasta toiseen. Meidän huoneestamme löytyykin harva se päivä Alexin kapusta tai jotain muuta mukavaa. Esimerkiksi palikoita on myös kiva piilottaa sohvan alle tai äidin kenkään. Olen kuitenkin pannut merkille,ettei poika kanna ikinä kahta tavaraa yhtä aikaa, vaan se toinen heivataan surutta :D
- Taputtaa palikoilla
- nousta pienten esteiden, kuten kynnysten, yli ja tuen kanssa nousta portaita.
- jo hieman kiivetä, tämän taidon opettelulla ei ainakaan minun puolestani oo kiire! Onneksi alaslaskeutuminenkin alkaa pikku hiljaa olla hanskassa...
- Roikkua tasoista niin, että varpaat ovat ilmassa. On se aika hulvaton näky, kun yrittää roikkua kirjahyllyssä nähdäkseen Lemmen viemää:n paremmin :D
- Avata mummolan jääkaapin...
-Näprätä laatikoita auki, oli sitten kansia tai vetomallisia.

Allusta on nykyään tosi vaikee saada teräviä, hyviä kuvia, kun toinen puuhaa koko ajan niin täydellä höyryllä. Tässä piti vilkuttaa, kaivaa hammasta ja käppästä ukin luo yhtä aikaa :D

Luonne ja sosiaalisuus

Jotenkin miusta tuntuu, että Alexin luonteenpiirteet vain voimistuvat kasvun mukana entisestään. Hän on aikamoinen hulivili, joka rakastaa edelleenkin kaiken uuden perinpohjaista tutkimista. Toki myös vanhat hyväksi havaitut asiat, kuten äidin ja isimiehen navat, kiinnostavat edelleen. Mutta niin, Alex on perustyytyväinen ja hymyilevä lapsi, kunhan häntä ei vain kielletä tekemästä yhtään mitään. Auta armias, jos sen erehdyt tekemään, niin pieni herra alkaa hengittää nopeasti melkein hyperventiloiden ja sitten parahtaa miksenmäsaatääonepäreilua-itkuun. Meiltä ei draamaa puutu, ainakaan kun äidin määrätietoisuus on periytynyt tälle suvunjatkeelle...

Allulla on oma jengi, johon kuuluvat vain harvat ja valitut eli me vanhemmat. Vierastamista on siis jonkin verran edelleen, muttei läheskään yhtä paljon kuin pari kuukautta sitten. Mutta toisaalta onhan se ihan normaalia hieman vakavoitua,kun outoja uusia naamoja tulee ihan kasvojen lähelle lässyttämään ja hymyilemään. Älkää ymmärtäkö väärin; poika on sellainen tuuliviiri näiden asioiden kanssa, että hän saattaa pelleillä jonkun tädin tai lapsen kanssa ollessamme ruokaostoksilla. Ei kun vaan pää kallelleen ja näytelmä pystyyn! Ja palatakseni tuohon pojan omaan jengiin, siihen on helppo päästä ihmettelemällä hänen kanssaan jotain jännää asiaa tai yksinkertaisesti antamalla hänelle naksun. Ykskaks se ootkin sä, jota poika ei tahdokaan kadottaa hetkeksikään!

Allulla onkin tullut viime kuukauden aikana uusia taitoja ja erityispiirteitä sosiaalisuuteen liittyen. Hän...

- Pyrkii matkimaan entistä enemmän muiden tekemisiä. Vasta eilen Alex oppi näyttämään etusormella jotain häntä kiinnostavaa asiaa ja toteamaan "hyy" <3
- Puhkuu ja puhisee. Lisäksi erityisen hauskaa on piereskellä toisten ihoa vasten puhaltamalla. Se on nyt ilmeisesti takaisinmaksun aika ;)
- Tunnistaa tiettyjä sanoja ja yrittää toistaa niitä perässä. Myös "missä x on?"- leikit ovat pojasta hauskoja, erityisesti kun kysyy, missä lamppu on. Takuuvarmasti löytyy sitä kirkkaamman hymyn kera!
- Nauttii erityisen paljon piiloleikeistä. Välistä hän osaa itsekin piiloutua :D
- Tutkii asioita ja tykkää siitä, että hänellä on tutkimusretkikunta seuranaan
- Juoksee asiat naamallaan... Milloin tuo varovaisuus löytää tiensä Alexin pääkoppaan?
- Ujostaa enemmän miehiä kuin naisia. Erityisesti niitä, joilla on viikset tai parta. Tai silmälasit. Tai, joka tulee yhtäkkiä liian lähelle. Ehdoton nounou.
- On erittäin äitiriippuvainen, mutta samalla koettelee hermojani kiukkuamalla vain minulle joidenkin asioiden suhteen. Äitihän on hyvä likakaivo, kun se ei kuitenkaan katoa?
- Nostaa kädet ilmaan syliinhaluamisen merkiksi
-"Silittää" eli lähinnä taputtaa. Ja repiä Pablo-kissaa hännästä. Eläimet on muuten tosi in!
- Antaa niin märkiä pusuja ettei oo tosikaan. Silti ne on jotenkin niin mahdottoman hellyyttäviä <3
- Koettelee uusia ihmisiä kiellettyjen asioiden suhteen.
- Rakastaa huomiota yli kaiken eikä viihdy juuri itsekseen.

Ruokailu meillä on muuttunut myös hieman isompien poikien suuntaan siinä mielessä, että Alex ei enää syö niitä pienten vauvojen sileitä soseita, vaan pelkästää karkeempaa ruokaa. Sormiruokailu on pojan mielestä myös in ja esimerkiksi parsakaalin kukinnot ovat hänen suurta herkkuaan! Myös mummon tekemä rieska maistuu paloiteltuna paremmin kuin hyvin. Ruokailulla poika juo yleensä vettä, mutta nyt hän on maistellut myös piimää. Varsin puistattavaa tavaraa ilmeisesti ;) Alex syö yleensä kyllä hyvin, mutta nyt mukaan on tullut pelleilyä, mille ainakaan äiti ei lämpene, ei yhtään. Kun ruoka lentää päristelyn takia metrin päähän ja vedetpärskäytetään tahallaan itsensä päälle kastellen juuri vaihdetun vaatekerran, ei vaan naurata. Tai ne varpaat, kun ne täytyy aina saada joko pöydälle tai suuhun... Miksi oi miksi? Meillä on kyllä kova kuri tällaisen pelleilyn suhteen eikä sitä sallita. Jotenkin musta tuntuu vaan, että se ei oo ihan heti loppumassa...

Jollakulla oli vissiin asiaa mummolassa?

Olemme todenneet isimiehen kanssa, että tarkan päivärytmin ylläpitäminen on tärkeää pojan jaksamisen kannalta. Poika osaa ennakoida tulevia asioita ja meidän kaikkien elämä on rutkasti helpompaa, kun voimme esimerkiksi tietää, milloin poika menee seuraavan kerran unille. Tyypillinen päivämme menee näin:

5:30-6:30 Alex herää ja hänet haetaan meidän keskeemme
7:15 aamupalaksi puuroa
9:00 poika menee päikkäreille ja herää 10:30
11:00 päiväruoka
13:00 toiset päikkärit, joilta noustaan kolmen maita, tämän jälkeen välipalan makustelua
16:30 iltaruoka
18:30 iltapalaksi puuroa
19:15 Uniaika. Poika vaipuu unten maillle syötyään viimeisen maitoannoksensa.

Yöt sitten menevätkin yleensä noin kolmen heräämisen taktiikalla, joista yksi sattuu kolmen kieppeille. Tällöin poika syö edelleen maitoa enkä ole nähnyt mitään syytä jättää tissittelyä vielä pois, mielestäni poika vielä tarvitsee sen. Voi olla, että kesäaikaan tästäkin luovutaan, sillä poika ei fysiologisesti ole tarvinnut maitoa kohta neljään kuukauteen. Niin, ja onhan meillä tarkoitus pikku hiljaa lopetella koko tätä imetystaivaltamme, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Nyt poika saa syödä maitoa niin paljon kuin mielii. Ainakin silloin hän on vielä edelleen se äidin pieni vauva <3

Olipas siinä taas kerrakseen yhdelle kuukaudelle! Jotenkin musta vaan tuntuu, että kohta en enää pysy tämän kehityksen mukana, kun Alex jatkuvasti oppii jotain uutta! Kyl mä oon sitä mieltä, että ei meillä oikeesti asusta enää yhtään vauvaa, vaan ihana, osaava taapero. Taapero, joka valtaa lämmittää sydämiämme yhä uudelleen ja uudelleen <3

Toisen roska on toisen aarre

Kuten arvata saattaa, aion taas esitellä viimeisimpiä kirpparilöytöjäni. Tällä kertaa pääsinkin tutustumaan aivan uuteen kirppikseen Siilinjärvellä anopin kanssa kahdestaan. Ei miehiä, ei vinkuvia lapsia, ei kiirettä. Vain me ja kirpputori täynnä tavaraa tutkittavaksi. Onko jotain parempaa?

Onneksi kaikki ostokset mahtuivat autoon, ettei peräkärriä sentään tarvinnut vuokrata ;) Löydettiin nimittäin anopin kanssa niin hyviä löytöjä, että oksat pois! 

Minun kassiini eksyivät

Oon jo pidemmän aikaa haaveillut parkatakista, koska A) siinä on huppu, B) se on pidempimallinen ja sopii niin lämpimämpään kuin viileämpään säähän ja C) sen vyötätöä voi säätää. Kun näin tämän Boomerangin takin, päätin jo lähes ennen sovittamista, että se lähtee minun mukaani. Väri on just passeli ja koko samaten. Voiko takkiin rakastua?

Isimiehelle H&M:n neuletakki, kun se tykkää niistä niin paljon. Harmaa väri miellyttää meidän molempien silmää kovasti ;)

Vero Modan peplumhelmainen ja ah, niin ihana viininpunainen paita

Isimiehelle t-paita

Miulle kesäpaita

Allulle keltainen ruokalappu 0,5 €

Talonrakennuskirja, niin voidaan opetella yhdessä, mitä se ukki oikein tekee siellä raksalla. Isäni on siis ammatiltaan kirvesmies. 

Uusi, yllättävän tukeva kauppakassi

IKEAn palikkalelu

josta uupui pari palikkaa. Onneksi Allukalla on IKEAn muita puuleluja, joiden palikat on just passeleita!

Säkillinen mitä?

No ruokatarvikkeitapa pikku kokille! Nyt löytyy joka lähtöön äpöstä. Ja noi vesimelonit oli jotenki tosi suloiset :3

Muumimamma astiastoa lisää

Kaikki nämä siis 32:lla eurolla, josta takki maksoi sen 12 euroa. Kaikki vaatteet ovat täysin uutta vastaavia ja nuo ruokatarvikkeet oli jo kovalla käytöllä, kun ne pesasin pienen miehen käyttöön. Jos nää olis uutena ostanut, pelkkä takki olis maksanu jo ton summan kaksinkertaisesti. Voi vitsit, että mie rakastan tällasia löytöjä! :3

Ps. Kiitos anoppi, minusta saat toisenkin kerran kirppisseuraa! ;)

Ensiaskelkengät

Olenkin jo aiemmin sivunnut täällä sitä, että poika on oppinut kävelemään- ja kovaa. Myös ulkona pitäisi jo päästä menemään itsekseen ja lämpimät kelit ovat tulossa, joten oli aika suunnata kenkäkaupoille keskustaan koko perheen voimin. Ennakkotarkastelun avulla tiesin, että meille ne kengät löytyisivät Kookengästä. 

Ensiaskelkenkien täydellisyyden suhteen olen aivan ehdoton. Pienen lapsen jalka on niin pehmeä ja rustomainen, että vääränlaisilla kengillä lapsi voidaan altistaa jalan ja varpaidan virheasennoille ja näiden myötä myös selkäongelmille. Jokainen lapsi ansaitsee itselleen uudet, käyttämättömät kengät, jotka eivät ole muotoutuneet vielä kenenkään toisen jalkoihin. Kengät, jotka on huolella hankittu.

Meille ajankohtaista oli ostaa ulkokengät, jotka toimivat kesäajan, voi nimittäin olla, että syksyllä päästään ostamaan jo uusia kenkiä, kun noiden lasten jalat tuppaavat kasvamaan sykäyksittäin. Toivotaan kuitenkin, että jos ne seuraavat hankittavat kengät olisivat ne goretexkenkulit syksyn sateille. Pieni toive oli nytkin, että saataisiin se gorekalvo noihin ensiaskelkenkiin, mutta haaveeksi se jäi, sillä sen malliset kengät eivät sopinet pojan vielä hieman pyöreämmälle jalkapöydälle. Onneksi niiden gorejen tilalla voi käyttää sitten niitä peruskumppareita, kunhan siis vain löydämme ne sopivat. 

Lähdimme etsimään kenkiä seuraavilla kriteereillä:

- Ehdottomasti nauhakengät, sillä nauhoilla kengän saa kiristettyä tukevammaksi

- Nilkkapituisuus hyvä

- Materiaalina pehmeä nahka, goretexkalvo plussaa

- Liukumattomat, ohuet pohjat, jotka taipuvat vain päkiän kohdalta

- Kupitettu kantaosa

- OIKEA koko. Pojan jalan mallin piirsin hänen seistessään perus a4:lle, lisäsin sentin varat varpaiden päälle ja leikkasin irti. Malli olikin nopea keino koon määrittämiseksi, suosittelen!

Paikanpäällä jouduttiinkin sitten heti pienen voiei-tilanteen eteen, kun myyjä ilmoitti, ettei heillä ole pojan kokoa olevia nauhakenkiä kuin yhtä sortimenttia. Niimpä päädyttiin kokeilemaan niitä (ei menny jalkaan edes) ja muutamia tarrallisia kenkiä. Meillä oli tietty kaava koko hommaan: poika istui isänsä sylissä ja minä laitoin kengät hänelle jalkaan (siis ne,jotka sinne asti menivät, monet eivät edes mahtuneet), poika seisomaan ja pieni catwalk- esittely aikuisten mieliksi, että nähtiin se istuvuus. Alex oli odotusten vastaisesti yhtä hymyä ja naureskeli naismyyjälle, kävipä hän hieman jopa sylittelemässä, vaikka aluksi meinasi hieman ujostuttaakin. Kova naistenmies tuo meidän minijäbä! :D 

Nyt on Superfittiä!

Loppujen lopuksi ainoat, jotka olivat hyvät pojan jalkaan olivat mustakeltaiset Eccot ja nuo Superfitit. Ecot houkuttivat kovasti värimaailmansa puolesta, mutta oltiin kyllä isimiehen kanssa sitä mieltä, että pyhpah, se ulkonäkö on ihan toissijainen juttu, kun Superfitit tukivat paremmin nilkkaa ja olivat kevyemmän oloisetkin. Niimpä meille kotiutui pari Superfittejä, jotka olivat vielä 30 euron alennuksella! Ei ollenkaan huono yllätys ollut kassalla, kun täti ton hinnan meille kertoi. Meidän perheessä oli siis kuin kolme puuhevosta kuutamolla: pojalla oli uudet mageet kengät jalassa, isimiehen ei tarvinnut istua pidempään kenkäkaupassa ja äiti hymyili makoisasti tarjoushinnan puolesta. Jee! :)

Ja kun oli uudet kengät, käytiin sitten hakemassa myös uusia sukkia, koska niitä vaan ei voi koskaan olla liikaa. H&M:ltä ostettiin pari pakettia sekoitesukkia, sillä puuvilla ei päästä sitä kosteutta kunnolla jalasta pois, mikä on tuon meidän hikivarpaan kohdalla aikamoinen elinehto. Uudet sukat olivat ihan perussukkia, sillä luin jostain, että ensiaskelkenkien kanssa ei saisi käyttää tarrasukkia, joita pojalla on ollut tähän asti käytössä. Niin ja tiesittekö, että tarrasukkia ei saisi käyttää myöskään talvikengässä, koska se tarra on muovia, joka sitoo sitä kylmyyttä itseensä?! Kaikkea sitä oppiikin kenkäkaupassa! Ja minä kun vielä raskaana ollessani kuvittelin, että ainakin sukkien ostaminen olisi helppoa. Ei oo ei, niinkuin ei mikään vauvahankinnoissa :D

Onnistuneen kenkäreissun jälkeen napattiin sieltä H&M:ltä pojalle myös tuulen- ja vedenpitävä takki ja siistimmät kauppakengät. Ja tätä kulutusjuhlaa jatkettiin sitten syömällä vielä lounasta kiinalaisessa; se kun maksoi vain 9 e per (aikuisen)pää. Rahaa meni, mutta kerrankin hyvään tarkoitukseen. Ensikengät on kuitenkin niiin tärkeet nuille pienille, niin monella eri tavalla. Siksipä herra A kävi antamassa kengilleen suukot ennen nukkumaan menoa <3

Joku möksötti kotiin tultaessa, kun bussissa olo oli niiiin kurjaa

Mutta sisällä koko huoli ja murhe unhoittui täysin. Kengillä pääs menemään kovaa!

Etsi kaikki mustelmat! Niitä on näkyvillä viisi kappaletta. Äiti rukoilee, että joku kaunis päivä Alex älyäisi katsoa, mihin on juoksemassa...

Vissiin vähän pähee takki ökön mielestä? :D

Norsut

Mitä meillä tapahtuu, kun poika on jo unilla ja äidillä on vapaa-aikaa? Jossain kahisee dc fix-rulla ja älypuhelimella googlen hakuun kirjoitetaan "finlayson elefantti". On teippailun aika!

Mie oon hurahtanut viime aikoina ihan täysin teippailun maailmaan. Kipinä tähän hommaan lähti sisustusblogeista, jossa käytettiin masking tapeja eli sellaisia ohuempia teippejä, jotka soveltuvat sisustamiseen ja tuunailuun. Ja kun asumme vuokralla ja raha on "tiukilla", tää teippailu sopii meille kuin nenä päähän! Kun kyllästyttää, niin teipit vaan irti tai uutta teippailua tekemään! 

Tänään väsäsin sitten vähän koristusta nuille pienen miehen  IKEAn halpistuoleille. Ideana on vielä maalata nuo puuosat, kunhan maalit saan ostettua, koska toi puumaisuus ei oo oikein minun mieleeni. Mallina toimi siis Finlaysonin norsu (psssst, jos ette tiedä, mistä minä voisin tykätä, nii nää todellakin on niitä!!) ja norsut toteutin piirtämällä mallin ensin perus A4:lle ja sitten siirtämällä kuvan dc-fixille. Mattoveitsellä silmät ja korvat irti, muut saksilla leikaten. Ja eikun tuoliin kiinni!Tuli aikas mainiot, eikös? :)

Hiekkaa suupielessä

Ihanaa, kun kevät on viimein täällä ja aurinko paistaa. Tämähän tarkoittaa automaationa myös sitä, että nyt sinne pihalle on aivan pakko mennä; eihän noin kauniilla säällä voi sisällä möhjöttää. Niimpäniin, eikun vaan vaatteet päälle ja happea haukkaamaan! 

Meidän ulkoilumme on ollut tähän asti aika yksipuolista ja se on lähinnä koostunut erään pienen miehen kiikun heiluttelusta. Vauhtia saa ja pitää olla eikä tuo touhottaja tunnu kyllästyvän siihen ei niin millään. Niimpä äiti antaa sitä vauhtia, välillä kutittaen jalkapohjista tai napaten nenästä "palasen". Ja sekös vasta onkin lystiä! :) 

Kun maa on vihdoin jo melkein sula, myös meidän pihamme takainen metsä ja hiekkalaatikko alkavat olla tutkittavissa. Niimpä myö tässä yksi päivä pistettiin kimpsut ja kampsut niskaan (tää vk-kausi on muuten ihan syvältä, koska noita kerroksia on miljoona!) ja lähdettiin Allun kaa tutkimaan hieman kevätluontoa. Minä olen itse varttunut maalla ja toivon, ettei poika lukeudu niihin lapsiin, jotka eivät ala-asteelle mennessään tiedä, mikä on koivu tai kärpässieni. Luonto oli suuri osa lapsuuttani ja näin ollen haluan kannustaa myös poikaani tutustumaan muuhunkin kuin meitä ympäröivään betoniviidakkoon. Luonto antaa voimaa, rauhoittaa ja tarjoaa antimiaan meidän kerättäväksemme, kunhan vain osaamme hyödyntää sitä oikein. Liputan myös ekologisuuden ja luonnonsuojelun puolesta, joten kyllä, meillä ei pötkitä puusta pitkälle ilman metsäilyä.

Nuorna vitsa väännettävä (no ei nyt oikeesti hah :D), joten tuossa lähimetsässä myö sitten tutkittiin käpyjä, sammalia, keppejä ja puolukan varpuja. Poika oli ihan innoissaan pehmeän sammalmaton päällä pomppimisesta ja olisi kovasti halunnut maistaa yhtä sun toista luonnonanninta. Äiti kurjimus vaan kielsi kaiken tiedon sisäistämisen. Sitten syssymmällä makustellaan niitä marjoja sieltä varvuilta ;)

Metsäreippailijat täällä moi!

Muutenkin ulkoilu on nykyään (ainakin minun mielestäni) paljon mukavampaa jo sen takia, että meidän ihana isimies on lomalla! Pukemisruljanssi on paljon helpompi, kun toinen voi pukea itselleen ulkovaatteet, toisen pukiessa sitä sätkivää pikku käärylettä. Pojallekaan ei ehdi tulla kuuma, kun pääsee suoraan pihalle eikä joudu odottamaan sitä, että haluaisikohan se äitikin pukea vielä päälle..

Eilen me käytiinkin sitten koeajamassa Reiman kurahousut (hyvät oli!) ja pihan hiekkalaatikko kera hiekkalelujen! Alex ei oikein tajunnut vielä, mitä hiekkamuoteilla tehdään tai miten sitä lapiota käytetään, mutta tyytyi oikein mielellään hajottamaan meidän tekemiämme kakkusia. Ja vaikka aurinko ei paistanutkaan, ei se haitannut pätkän vertaa, sillä meidän oma aurinkomme säteili niin kirkkaasti! :)

Hiekoittaja ihmettelee,mitä isi oikein puuhaa

"Ja näiiin mie vähän silittelen tuota sinun kakkuas"

Lisää kuvateksti

Poika on muuten oppinut kävelemään pihallakin nuilla kuomillaan, siis ihan ilman tukeakin! Missä ihmeen vaiheessa se sellasta on äkkässy? :D

Ja kumpi talutti ketä?

Pojan kasvaessa ulkoilu muuttuu koko ajan vain mukavammaksi. Eihän se nyt aina mukavaa ole ja täytyy kyllä myöntää, että ollaan oltu ulkoilun kanssa aika lusmuja eikä ollakaan pihalla joka päivä, kun ei siellä oo ollut tekemistä. Pitänee siis ottaa nyt itseänsä niskasta kiinni ja vaan ulkoistautua. Jaksaa keho ja mielikin sitten paremmin! Ja poitsukin nukkuu sitten piiiidemmät päikkärit, kun väsyttää itsensä raittiissa ulkoilmassa ;)

Miten teillä ulkoillaan?

Mamman leijonaharja

Minä Rrrrrrakastan suurta tukkaa. Siis sellaista muhkeaa, pöyhkeää ja ilmavaa. Sellaista, mitä minulla ei luonnostaan ole- päinvastoin. Hiukseni ovat todella ohuet ja lättänät. Ne rasvoittuvat helposti ja ovat aika mitäänsanomattoman väriset. Ääh, miksei minulle ole voitu luoda vähän tuuheampaa tukkaa niinkuin pikkusiskolleni..?

Olen tavoitellut pöyhkeää pehkoa yläasteelta lähtien, valitettavasti myös niine keinoin, jotka tekevät vain hallaa harjalleni. Olen turvautunut aivan liian usein tupeeraamiseen. Onneksi sentään olen opetellut tekemään sen hieman oikeaoppisemmin kuin teinikapinoissani. Silloin tukka tupeerattiin äidin riemuksi kokonaan, siis aivan sellaiseksi suureksi takkupalloksi, johon joku harakka olisi voinut vahingossa eksyä tekemään pesän. Munilta kuitenkin vältyttiin, mutta PALJON myö väännettiin asiasta äidin kanssa kättä. Oma tukka kun oli silloin niiiiiin cool. Hyh ei. 

Älkää huoliko, tuo kyseinen vaihe ei kestänyt kauaa (muiden kuin äitini mielestä :D), vaan siirryin seuraavaksi väsäämään päähäni lettejä; niistä kun sai tuuheat kikkurat päähän! Eihän siinä, muistan edelleen, miten salkkareiden aikaan otin purkin ponnareita, istuin sohvaan ja näpersin näpertämistäni niin kauan, että koko pää oli täynnä pienen pientä lettiä. Yleensä niitä oli 28. Ai mitkä sormikrampit? Mutta ah, oli se sen arvoista. 

Jotenkin tuohon tylsistyi (mikä lie) ja lukiossa hommasin itselleni minikokoisen suoristusraudan, joka on minulla edelleen käytössä, niin huippu peli se on ollut! Sillä oli helpompi väsätä kiharat tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Paljon lakkaa päälle ja avot! Tämä mimmi oli oikein tyytyväinen :D Mutta edelleen se tuhertaminen (tupeeraaminen) on pysynyt mukana. Sillä kun saa sitä nostetta tähän liimalettiin. 

Minulle tukan viimeistely ei juuri koskaan ole ollut ongelma, sillä en ole sitä tehnyt. Minulle on aika lailla fine kulkea hieman mörrimöykyn näköisenä esimerkiksi pojan kanssa pihalla. Ja jos se tukka nyt aivan kamalalle näyttää, vetäisen sen ponnarilla kiinni. Eipähän kukaan pääse komentelemmaan eikä vetämään hienoa kampausta pilalle. Jep, olen laiska hiusteni suhteen ja tiedostan sen oikein hyvin. Toki pidän huoliteltumpaa lookkia esimerkiksi töissä (niissä haavetöissä? :D), sillä kyllähän tukka vaikuttaa siun koko olemukseen todella suuresti. Noh anyway, muulloin voittekin sitten katsella mun leijonanharjaa ;)

Eilen minulla olikin aikamoinen harjas, kun päätin vähän panostaa ja kokeilla aivan uutta tapaa tehdä kiharoita. Täältäpä Ohjeet (<--Klik!). Lyhykäisyydessään siis laitoin lämpösuojaa, letitin neljä lettiä ja lämpökäsittelin suoristusraudalla. Annoin lettien jäähtyä vaatteiden vaihdon ja meikkaamisen ajan ja kun aukaisin ne (wau, mikä fleda!! <3), suihkutin lakkaa ja laitoin tyveen vielä hiuspuuteria. Ja se tukka oli MAHTAVAn suuri ja kuohkea! Oikein harmittaa, etten älynny ottaa siitä kuvaa heti. Noi allaolevat kuvat on otettu miun iltamien jälkeen, kun kävelin myrskytuulessa kotiin. Silti kiharat oli tallella, niinkuin vielä äskenkin ennen suihkua. Toimiva kikka siis, suosittelen kaikille, jotka toivovat pöyheää tukkaa edes hetkeksi! :)

Tällainen leijonaemo sinua voi tulla vastaan kaupungilla. Älä peljästy, en mie pure ;)

Tupeeraamisiin!

-Viivi

Meidän aamumme

Blogi on ollut pienellä tauolla pääsiäisen vuoksi ja jonkin muun, ei niin kivan asian vuoksi. Kun muut toivoittelivat hyviä pääsiäisiä, minä oksensin, kärsin päänsärystä ja huojuin kuumeen riuduttamana. Että sellainen pääsiäinen meillä täällä tällä kertaa. Onneksi nyt olemme taas normaalissa arjessa kiinni. Tämän vuoksi ajattelin esitellä teille hieman meidän aamutoimia. Kuvat on hieman hämyisiä, kun valoa ei tahtonut oikein riittää ja poika vaan ei yksinkertaisesti pysy juuri aloillaan :)

6:25. Alex herää ja isimies käy hakemassa hänet meidän sänkyymme

Koomailua

6:45 Alex kertoo, että on oikeasti aika nousta ylös. Isimies nappaa pojan kainaloon ja lähtee vaihtamaan tälle vaippaa ja pukee vaatteet samantein

7:07 Isimies syö aamupalan ensimmäisenä, koska hänellä on viimeinen koulupäivä. Pojan puuro on mikrossa ja kahvi kohisee pannussa. Äiti kauhistelee taudin aikana kertynyttä tiskivuorta.

Kynsinööri puuhissaan puuron jäähtyessä

7:14 Alex tarkistaa vielä uunin toimivuuden ennen ruokailua..

Ja koittaa taas kerran räpeltää uunin nappuloita. Luojan kiitos liesisuojan keksijälle!

7:21 Poika on saanut yhden lusikallisen puuroa alas, äiti ei yhtään haukkua omasta leivästään. Kummallekaan ei tunnu maistuvan. Isi on pukemassa jo ulkovaatteita. Lopulta Alex söi 9 lusikallista ja joi vettä päälle pärskytellen. Äiti söi leipänsä urheana

7:44 Hammas- ja naamanpesut suoritettu, tukat harjattu. Vilkutukset peilimiehelle ja maitoa massuun.

7:46 Maitoa oli riittävästi yhdessä hörpsyssä, joten seuraavaksi ihasteltiin (kummasteltiin) isin tuunaamaa Petunia-possua

Sitä tuijoteltiin..

Ja sen kanssa leikittiin kuuruleikkiä! Petunia on muuten myös tosi hyvä jalkapallossa, kun se meinaa aina voittaa Allun!

Petskulla oli myös vaippa.. Ihmettelyn jälkeen oli aika siistiä pikku ukon vaatevarasto. Miten noita vaatteita jääkin noin paljon pieniksi?

7:48 Omatoiminen pieni mies päättää ottaa vesihörpsyn yöpullosta. Ikävä mutsi käy kuitenkin vaihtamassa puhtaan veden pulloon. 

Leikkipylly osaa kyllä yleensä juoda hienosti..

..mutta nyt se oli tällaista. 

7:54 Tutkitaan taas kerran, miksei tuo perhanan aarrearkku aukea! Isimies on tehnyt siihen valmistusvirheen, kun se on lukossa. Paljon kivempaa ois rämpyttää kantta ees taas- ja paukauttaa se sitten omille sormille..

8:08 Alex kyllästyy äidin seuraan ja lähtee tallustelee pois. Mitään äidille sanomatta. Niisk! (äiti koomaa)

8:11 Äiti kokee tarpeelliseksi tsekata, mihin pikku tapsukka katosi. Beckham onkin leikkimässä mummolta ja ukilta saamallaan jaliksella! Ja eikun pelit pystyyn! Alex voitti; nappas pallon syliin ja lähti lyllertämään olkkariin. Astianpesukone käyntiin!

8:31 Äiti kävi vessassa ja talossa oli aivan liian hiljaista. Minioni kurkoitteli äidin masking tape-rullaa..

Ja saikin sen, mutta äiti nappasi mokoman ja heitti ylemmäs :D

8:50 Poika ottaa käsiinsä pyllypyyhepaketin ja sanoo "hyyy". Jep, tilipitappihan se siellä vaipassa komeili!

Äiti ihmetteli taas kerran, miten meillä ei mikään pysy ehjänä. Kukahan tämän vaipanvaihtoalustankin on käyny repimässä auki? Isimieskö? :O

8:45. Se on palikka-aika. Palikkasade laatikosta äidin päälle ja komennus töihin:rakenna mulle torni. Heti! Äiti rakentaa äänitehostein ja pieni puskutraktori hajoittaa tornit naururemakan korostamana. Alex antaa äidille kasvohoidon palikoilla. Äiti epäilee, että hänellä on musta silmä illan menoissa :D

Äiti yritti viedä pojan nukkumaan. Eipä nukuttanut, vaikka meinas nukahtaa palikoiden päälle. Allu laittoi telkkarin päälle ja kiukustui, kun äiti sammutti Trollzit. 

9.13 Poika istuu äitinsä sylissä ja tuijottaa eteenpäin erittäin unisena. Viiden minuutin päästä äiti kääntää jo melkein nukkuvan touhottajan syliinsä ja vie sänkyyn. Ilman taisteluitta ei selvitä, vaan tuti pitää käydä laittamassa kerran takaisin suuhun. Äiti huokaisee ja alkaa kirjoittaa tätä päivitystä.

Klo kymmenen maita. Alexin ikkunan alle ajaa Bemari, joka luukuttaa täysillä "beibi älä vonkaa"-biisiä ja polttaa röökiä. Alex säikähtää meteliä ja herää aivan liian väsyneenä. Äiti kiroaa kuskin alimpaan helvettiin. Mikä ihme siinä on, että sitä autoa ei voi jättää sinne kymmenen metrin päähän parkkipaikalle, vaan pittää ajaa pihhaan!?!??!!

Tästä eteenpäin meillä asustikin sitten yliväsynyt raukka, joka kiukkusi niin äidille kuin PEtunia-possulle. Oikeastaan kukaan ei välttynyt siltä raivolta. Siihen päälle kun lisää hampaiden tuottaman kivun, niin oikeesti sääliksi kävi tuota pikku miestä :( No, onneksi aamu sentään oli herralle mukava. Ja sitten myös iltapäivä, kun unta kertyikin yli puoltoista tuntia :)

Tällainen aamu meillä. Aika toiminnantäyteinen ja riehakas, mutta samalla myös rento. Näistä mie ite tykkään, kun ei ole kiire minnekään. Ollaan vaan ja löhötään, leikitään ja lauletaan pupuleikkiä (kiitos mummolle korvamadosta!). Mitäpäs sitä muuta tarvitsiskaan :)