Hiekkaa suupielessä

Ihanaa, kun kevät on viimein täällä ja aurinko paistaa. Tämähän tarkoittaa automaationa myös sitä, että nyt sinne pihalle on aivan pakko mennä; eihän noin kauniilla säällä voi sisällä möhjöttää. Niimpäniin, eikun vaan vaatteet päälle ja happea haukkaamaan! 

Meidän ulkoilumme on ollut tähän asti aika yksipuolista ja se on lähinnä koostunut erään pienen miehen kiikun heiluttelusta. Vauhtia saa ja pitää olla eikä tuo touhottaja tunnu kyllästyvän siihen ei niin millään. Niimpä äiti antaa sitä vauhtia, välillä kutittaen jalkapohjista tai napaten nenästä "palasen". Ja sekös vasta onkin lystiä! :) 

Kun maa on vihdoin jo melkein sula, myös meidän pihamme takainen metsä ja hiekkalaatikko alkavat olla tutkittavissa. Niimpä myö tässä yksi päivä pistettiin kimpsut ja kampsut niskaan (tää vk-kausi on muuten ihan syvältä, koska noita kerroksia on miljoona!) ja lähdettiin Allun kaa tutkimaan hieman kevätluontoa. Minä olen itse varttunut maalla ja toivon, ettei poika lukeudu niihin lapsiin, jotka eivät ala-asteelle mennessään tiedä, mikä on koivu tai kärpässieni. Luonto oli suuri osa lapsuuttani ja näin ollen haluan kannustaa myös poikaani tutustumaan muuhunkin kuin meitä ympäröivään betoniviidakkoon. Luonto antaa voimaa, rauhoittaa ja tarjoaa antimiaan meidän kerättäväksemme, kunhan vain osaamme hyödyntää sitä oikein. Liputan myös ekologisuuden ja luonnonsuojelun puolesta, joten kyllä, meillä ei pötkitä puusta pitkälle ilman metsäilyä.

Nuorna vitsa väännettävä (no ei nyt oikeesti hah :D), joten tuossa lähimetsässä myö sitten tutkittiin käpyjä, sammalia, keppejä ja puolukan varpuja. Poika oli ihan innoissaan pehmeän sammalmaton päällä pomppimisesta ja olisi kovasti halunnut maistaa yhtä sun toista luonnonanninta. Äiti kurjimus vaan kielsi kaiken tiedon sisäistämisen. Sitten syssymmällä makustellaan niitä marjoja sieltä varvuilta ;)

Metsäreippailijat täällä moi!

Muutenkin ulkoilu on nykyään (ainakin minun mielestäni) paljon mukavampaa jo sen takia, että meidän ihana isimies on lomalla! Pukemisruljanssi on paljon helpompi, kun toinen voi pukea itselleen ulkovaatteet, toisen pukiessa sitä sätkivää pikku käärylettä. Pojallekaan ei ehdi tulla kuuma, kun pääsee suoraan pihalle eikä joudu odottamaan sitä, että haluaisikohan se äitikin pukea vielä päälle..

Eilen me käytiinkin sitten koeajamassa Reiman kurahousut (hyvät oli!) ja pihan hiekkalaatikko kera hiekkalelujen! Alex ei oikein tajunnut vielä, mitä hiekkamuoteilla tehdään tai miten sitä lapiota käytetään, mutta tyytyi oikein mielellään hajottamaan meidän tekemiämme kakkusia. Ja vaikka aurinko ei paistanutkaan, ei se haitannut pätkän vertaa, sillä meidän oma aurinkomme säteili niin kirkkaasti! :)

Hiekoittaja ihmettelee,mitä isi oikein puuhaa

"Ja näiiin mie vähän silittelen tuota sinun kakkuas"

Lisää kuvateksti

Poika on muuten oppinut kävelemään pihallakin nuilla kuomillaan, siis ihan ilman tukeakin! Missä ihmeen vaiheessa se sellasta on äkkässy? :D

Ja kumpi talutti ketä?

Pojan kasvaessa ulkoilu muuttuu koko ajan vain mukavammaksi. Eihän se nyt aina mukavaa ole ja täytyy kyllä myöntää, että ollaan oltu ulkoilun kanssa aika lusmuja eikä ollakaan pihalla joka päivä, kun ei siellä oo ollut tekemistä. Pitänee siis ottaa nyt itseänsä niskasta kiinni ja vaan ulkoistautua. Jaksaa keho ja mielikin sitten paremmin! Ja poitsukin nukkuu sitten piiiidemmät päikkärit, kun väsyttää itsensä raittiissa ulkoilmassa ;)

Miten teillä ulkoillaan?