Hitto,tiiättekö,miten huono muisti tällä mammalla on? Siis niin hyvä,että tääkin postaus on odottanut pelkän kuvan kanssa luonnoksissa pari päivää. Tällä kertaa en syytä imetysaivoja,vaan aivan jotain muuta. Nimittäin hampaita.
Alex sai ensimmäiset nököhampaansa jo n. 4 kk ikäisenä ja niitä on odoteltu sen jälkeen vaihtelevalla innolla. Joko,joko,joko? Onhan ne hampaat niiiin söpöjä! Aika vissiin kultaa muistot,sillä nyt tuntuu,että ne hampaat voisivat olla tulematta,niin paljon ne aiheuttavat kränää koko perheelle.
On olemassa lapsia,joihin hampiminen ei vaikuta juurikaan,mutta meidän poikamme ei kuulu tähän kastiin (tää vois olla aika hyvä joululahja!),vaan "oireilee" ihan reilulla kädellä. On ikävää seurata,miten toiseen koskee ja olo on surkea. Särkylääkettä meillä kuluu päivittäin,mutta eihän se loppupeleissä paljoa auta. Se on vain kärsittävä,meidän kaikkien. Poika on normaalista poiketen välistä todella kärttyinen, syliriippuvainen ja vinisee pienistäkin asioista. Erityisesti tuo syliriippuvuus on välistä haasteellista,sillä poika ei kuitenkaan malta olla aloillaan syliteltäessä ja pitkäaikainen kantaminen käy ainakin miun selälleni. Meillä sylitellään, halitaan ja pusitellaan paljon "normipäivänkin" aikana,mutta nyt rakkautta jaetaan ainakin kaksin kerroin pikkusen olon helpottamiseksi ♡
Tuota hellyyttä ja läheisyyttä poika hakee myös öisin ja hän onkin heräillyt nyt useampia kertoja yössä. Aina kun itse olen pinnikselle raahautunut,poika on seissyt sitä vasten kädet ojossa;syliin. Heti. Unille rauhoitutaan vasta sitten,kun syli- ja maitokiintiöt ovat täynnä. Maidot masussa voikin sitten jo nukahtaa äidin syliin tyytyväisenä. Poika menee edelleen nukkumaan seitsemältä ja nousee noin 5:30. Tuo on aika haastava aika saada itsensä ylös sängystä,varsinkin kun on heränny toisen itkuun useita kertoja yössä. Noh,onneksi voimme makoilla sen ihanat puoli tuntia vierekkäin,kun kenelläkään ei tuohon aikaan ole mihinkää kiire! :)
Noi nukkumiset ja vinisemiset menee vielä ihan hyvin jakeluun,mutta tätä ruoan kanssa leikkimistä on välistä vaikeaa sulattaa. Mikään sose,missä on paloja ei käy. Samoin äidin tekemät ruoat on ihan ehdoton ei,mukaan lukien puuron. Sinne katos ainakin hetkeksi se vauva,joka söi mummolassa ukin tekemää puuroa enemmän kuin äiti... Tähän palahommaan on olemassa kuitenkin kaksi eri poikkeusta:banaani ja leipä. Niille suu avautuu kyllä ammolleen. Meillä syödään siis tällä hetkellä aika paljon leipää,kun mikään muu ei uppoa paria lusikallista enempää. Ei kai tuo kuole tuohon? Ainakin tyytyväisenä Alex on tehnyt hommiaan. Ja tissimaitohan hänelle maistuu edelleen,että ainakin siitä sitten saa sitä ravintoa..
Tätä meillä on jatkunut viimeset pari,kolme viikkoa,sillä Alex hampii ihan urakalla:2 uutta yläetuhammasta on jo ulkona,yksi on juuri puhkeamassa ja yksi pullottaa sen oloisesti,että lääkeruiskulle on vielä useiksi päiviksi käyttöä.
Millaisia hampijoita teiltä löytyy?
Aada kuuluu tuohon ''oireettomaan'' ryhmään, onneksi. :D Meillä hampaat on tuottanut tosi vähän kiukkua, ja nyt noita palikoita on suussa jo 8! :D Mutta toivotaan, että pojan olo helpottuisi. Tsempit sinne! :)
VastaaPoistaOnpas siellä jo monta legoa suussa! :) toivotaan,että tää toinen pari tulis nopeemmin!
VastaaPoista