Ensiaskelkengät

Olenkin jo aiemmin sivunnut täällä sitä, että poika on oppinut kävelemään- ja kovaa. Myös ulkona pitäisi jo päästä menemään itsekseen ja lämpimät kelit ovat tulossa, joten oli aika suunnata kenkäkaupoille keskustaan koko perheen voimin. Ennakkotarkastelun avulla tiesin, että meille ne kengät löytyisivät Kookengästä. 

Ensiaskelkenkien täydellisyyden suhteen olen aivan ehdoton. Pienen lapsen jalka on niin pehmeä ja rustomainen, että vääränlaisilla kengillä lapsi voidaan altistaa jalan ja varpaidan virheasennoille ja näiden myötä myös selkäongelmille. Jokainen lapsi ansaitsee itselleen uudet, käyttämättömät kengät, jotka eivät ole muotoutuneet vielä kenenkään toisen jalkoihin. Kengät, jotka on huolella hankittu.

Meille ajankohtaista oli ostaa ulkokengät, jotka toimivat kesäajan, voi nimittäin olla, että syksyllä päästään ostamaan jo uusia kenkiä, kun noiden lasten jalat tuppaavat kasvamaan sykäyksittäin. Toivotaan kuitenkin, että jos ne seuraavat hankittavat kengät olisivat ne goretexkenkulit syksyn sateille. Pieni toive oli nytkin, että saataisiin se gorekalvo noihin ensiaskelkenkiin, mutta haaveeksi se jäi, sillä sen malliset kengät eivät sopinet pojan vielä hieman pyöreämmälle jalkapöydälle. Onneksi niiden gorejen tilalla voi käyttää sitten niitä peruskumppareita, kunhan siis vain löydämme ne sopivat. 

Lähdimme etsimään kenkiä seuraavilla kriteereillä:

- Ehdottomasti nauhakengät, sillä nauhoilla kengän saa kiristettyä tukevammaksi

- Nilkkapituisuus hyvä

- Materiaalina pehmeä nahka, goretexkalvo plussaa

- Liukumattomat, ohuet pohjat, jotka taipuvat vain päkiän kohdalta

- Kupitettu kantaosa

- OIKEA koko. Pojan jalan mallin piirsin hänen seistessään perus a4:lle, lisäsin sentin varat varpaiden päälle ja leikkasin irti. Malli olikin nopea keino koon määrittämiseksi, suosittelen!

Paikanpäällä jouduttiinkin sitten heti pienen voiei-tilanteen eteen, kun myyjä ilmoitti, ettei heillä ole pojan kokoa olevia nauhakenkiä kuin yhtä sortimenttia. Niimpä päädyttiin kokeilemaan niitä (ei menny jalkaan edes) ja muutamia tarrallisia kenkiä. Meillä oli tietty kaava koko hommaan: poika istui isänsä sylissä ja minä laitoin kengät hänelle jalkaan (siis ne,jotka sinne asti menivät, monet eivät edes mahtuneet), poika seisomaan ja pieni catwalk- esittely aikuisten mieliksi, että nähtiin se istuvuus. Alex oli odotusten vastaisesti yhtä hymyä ja naureskeli naismyyjälle, kävipä hän hieman jopa sylittelemässä, vaikka aluksi meinasi hieman ujostuttaakin. Kova naistenmies tuo meidän minijäbä! :D 

Nyt on Superfittiä!

Loppujen lopuksi ainoat, jotka olivat hyvät pojan jalkaan olivat mustakeltaiset Eccot ja nuo Superfitit. Ecot houkuttivat kovasti värimaailmansa puolesta, mutta oltiin kyllä isimiehen kanssa sitä mieltä, että pyhpah, se ulkonäkö on ihan toissijainen juttu, kun Superfitit tukivat paremmin nilkkaa ja olivat kevyemmän oloisetkin. Niimpä meille kotiutui pari Superfittejä, jotka olivat vielä 30 euron alennuksella! Ei ollenkaan huono yllätys ollut kassalla, kun täti ton hinnan meille kertoi. Meidän perheessä oli siis kuin kolme puuhevosta kuutamolla: pojalla oli uudet mageet kengät jalassa, isimiehen ei tarvinnut istua pidempään kenkäkaupassa ja äiti hymyili makoisasti tarjoushinnan puolesta. Jee! :)

Ja kun oli uudet kengät, käytiin sitten hakemassa myös uusia sukkia, koska niitä vaan ei voi koskaan olla liikaa. H&M:ltä ostettiin pari pakettia sekoitesukkia, sillä puuvilla ei päästä sitä kosteutta kunnolla jalasta pois, mikä on tuon meidän hikivarpaan kohdalla aikamoinen elinehto. Uudet sukat olivat ihan perussukkia, sillä luin jostain, että ensiaskelkenkien kanssa ei saisi käyttää tarrasukkia, joita pojalla on ollut tähän asti käytössä. Niin ja tiesittekö, että tarrasukkia ei saisi käyttää myöskään talvikengässä, koska se tarra on muovia, joka sitoo sitä kylmyyttä itseensä?! Kaikkea sitä oppiikin kenkäkaupassa! Ja minä kun vielä raskaana ollessani kuvittelin, että ainakin sukkien ostaminen olisi helppoa. Ei oo ei, niinkuin ei mikään vauvahankinnoissa :D

Onnistuneen kenkäreissun jälkeen napattiin sieltä H&M:ltä pojalle myös tuulen- ja vedenpitävä takki ja siistimmät kauppakengät. Ja tätä kulutusjuhlaa jatkettiin sitten syömällä vielä lounasta kiinalaisessa; se kun maksoi vain 9 e per (aikuisen)pää. Rahaa meni, mutta kerrankin hyvään tarkoitukseen. Ensikengät on kuitenkin niiin tärkeet nuille pienille, niin monella eri tavalla. Siksipä herra A kävi antamassa kengilleen suukot ennen nukkumaan menoa <3

Joku möksötti kotiin tultaessa, kun bussissa olo oli niiiin kurjaa

Mutta sisällä koko huoli ja murhe unhoittui täysin. Kengillä pääs menemään kovaa!

Etsi kaikki mustelmat! Niitä on näkyvillä viisi kappaletta. Äiti rukoilee, että joku kaunis päivä Alex älyäisi katsoa, mihin on juoksemassa...

Vissiin vähän pähee takki ökön mielestä? :D