Miksi odotamme jotain, mikä on kanssamme aina?

Raskaus huipentuu synnytykseen ja uuden pienen ihmisen ensimmäiseen parahdukseen. Raskaus itsessään kestää noin yhdeksän kuukautta, mikä tuntuu menevän alussa kuin siivillä; kunnes päästään viimeisille raskausviikoille. Aika tuntuu pysähtyvän. Se ei suostu edes matelemaan, se pysähtyy, kun sitä h-hetkeä odottaa koko ajan tapahtuvaksi. 

Hassua, mutta totta: aika menee ihan samalla tahdilla kuin aiemmin, vaikka siltä ei odottavasta äidistä (ja isästä ja sukulaisista) tuntuisikaan. Kun viikko 37 tulee täynnä, vauva on jo periaatteessa "valmis", miksei se siis jo tule. 

Odotamme synnytystä, jotta saisimme nähdä pienen ihmeemme ensimmäistä kertaa; sitten se onkin meissä kiinni noin enemmän tai vähemmän 18 vuotta. Sitten tuskastellaan eikä nukuta ja mietitään, miten ihanaa olikaan, kun vaavi olikin vielä masussa. Mitä ihmettä tämä oikein siis on?

Luulen, että odotamme vauva-arjen olevan niin ruusuista oman vauvamme nähtyämme, että emme välitä univajeesta ja siitä, että tulemme haisemaan vauvan pukluille. Tai sitten olo on vain niin tukala viimeisillä viikoilla, että haluamme siitä jo eroon; itsekin voin allekirjoittaa edellämainitun. Pian se on kuitenkin täällä. 

Olenko valmis?

 Osaanko kasvattaa lapseni? 

Entä jos olenkin huono äiti?

Nämä kysymykset selvinneevät ajan kanssa. Tärkeintä nyt on vain se, että supistukset jatkuvat ja poika ilmoittaa jatkuvasti olemassa olostaan, ettei tämän maman tarvitse hermoilla ;)

Kuulumiskierros

Huuah! Lupasin viimeisimmissä kirjoituksissani, että kirjoitustahti vain kovenisi. Muttamutta enhän mie ole jaksanut, saatika kerennyt tehdä mitään blogin kirjoittamiseen liittyvääkään. Mutta nyt minulla on jo useampi aihe valmiina! ;)

Tosiaan viime päivät olen uhrannut siihen, että olen kirjoittanut harjoittelun itsearviointia ja kipeyttänyt jalkani ja selkäni istua nököttäessä. Tänään oli tarkoitus mennä ulos, MUTTA tuolla tulee kaatamalla vettä. Kiitti ei. Pysyn sisällä.

Viime viikon oli todella lämpimät (lue:hikiset) ilmat ja miulla näin ollen tosi tukalat oltavat. Voi sitä turvotusten määrää; mie oottelin vaan sateiden tuloa ja nää tympäsee jo nyt!

Hyviä kelejä kun riitti, tehtiin ite omat "subit" ja mentiin takapihalle piknikille, oli muuten halpa ja hyvä lounas! Täytettiin ranskalainen patonki kasviksilla, kalkkunalla ja laitettiin päälle salaattikastiketta. Tikut kiinni molempiin päihin, niin pysy kasassa ja eikun syömään! :)

Ostettiin myös tällainen kylmälaukku, sillä uskomme kesästä tulevan helteinen :D Siellä nököttää meidän jälkkärit, joita kaikkia ei tosin jaksettu ees syyä..

Jälkiruoka oli hyvä syyä keinussa, kun siihen ei niin aurinko paistanut; mie kun oon niin vaalea, että palan pelkästä ajatuksesta. 

Ostettiin K-kaupasta kesän ensimmäiset (Hollantilaiset) mansikat. Kuvan perusteella voi päätellä, että hyvin maistuivat eikä tarvinnut edes kermavaahtoa ;)

Ja tosiaan, nyt siis mennään viikoilla 37+4 (kuva maanantailta) 

Pojulla olisi jo lupa tulla, sillä tämä mama tuntee olonsa aivan liian tukalaksi ja hankalaksi. Pikku mies tosin on jo laskeutunut ja eilen tuli ensimmäiset tosi kivuliaat supistukset; tästä se lähtee!!! 

Villekin on saanut hieman lomailla miun kaa, kun sillä on ollut vapaapäiviä; me likes! On ollut ihana saada vaan olla kahdestaan ja tehdä arjen asioita yhdessä; pieni mies varmasti vähentää tätä yhteistä aikaa sitten tulevaisuudessa, joten kerätään säästöön ;)

Oon jo pitkään hinkunut uusia kenkiä ja tiistaina ne sitten löytyivät Prismasta: Housen varrettomat kirkkaankeltaiset tennarit! I'm in löööööv <3

Ville vei miut myös syömään jotain pientä (lue: ei todellakaan pientä). Varotteli etukäteen, ettei paikka ole mikään kaikkein romanttisin, mutta hyvin ruoka maistui :D Tohon päälle siis alkusalaatit kun mutusti, niin ei ainakaan jääny nälkä!

Tulipas aika sekavaa tekstiä, mutta tulipahan silti. Mie ruppeen pakkaamaan sairaalakassia, ehkä tää pojukin tajuaa sitten vihjeen ;)

Vauvajuhlat!

Miulla oli perjantaina baby showerit eli vauvajuhlat (ei -suihkut!). Paikalle olin kutsunut ystäviäni sekä Joensuusta että Kuopiosta ja oli ihana viettää aikaa näiden kaikkien huippujen tyyppien kanssa!

Koristeita ei juuri ollut, sillä pidän minimalistisemmasta tyylistä. Muutama itsetehty viiri sekä alla kuvassa näkyvä "pyykkinaru". Helppo ja hauska idea toteuttaa. 

 

Tarjolla oli vaikka sun vallan mitä, mutta näissä kuvissa pöydät ovat tyhjiä johtuen täysin siitä syystä, että ne on otettu aivan toisena päivänä :) itse vauvajuhlasta en muistanut ottaa yhtään kuvaa (raskausaivot (y))

Naposteltavia olivat: lime-juustokakku, vauvanrataskeksit, browniesit, rocky road, juustosarvet, chilitonnikalapiirakka, porkkanakakku, cocktailpiirakat, namia, sipsiä, popparia, viinirypäleitä, suklaata, pähkinöitä sekä kanapastasalaattia. Juomana oli mehua, päärynäsiideriä (alkoholitonta totta kai), cokista sekä kuplavettä. Siinäpä pitkä litania, toivottavasti muistin kaikki! :)

Mentiin osittain nyyttärimeiningillä ja osa vieraista leipoi, kiitos siitä heille! Miekin hikoilin perjantain vapaapäivän keittiössä, tahti vaan tahtoi olla normaalia hitaampi, kun koko ajan piti levätä, juoda vettä jne. Koko päivä oikeesti siinä meni ja siihen päälle kun laittoi vielä hiukset, niin kello oli jo viisi ja ensimmäiset vieraat saapuivat. Kunto ei ole aivan sama! :D 

Ohjelmaa oli sekä miun että vieraiden suunnittelemana että toteuttamana. Itse en tykkää mistään jäykästä kangistelusta, joten ilta rakentui joustavasti ja tärkeintä oli pitää hauskaa :) Meillä oli ohjelmassa mm. vauvavisaa, piirrä ja arvaa vauvateemalla (tottakai!), silmät kiinni vauvalle tutin tms. laittamista (piirtämällä valkotaululle), lahjojen avaamista sekä tulevan pienokaisen painon jne. arvailua. Alla odottavan äidin arvailut (nää on miulla jo tallennettuna tulevaisuutta varten:)

Ja täytyy myöntää, että miulla oli tositositosi hauskaa! Tässä kun osallistumiset esim. haalaribileisiin sun muihin on karsiutunu, niin oli mukavaa pystyä oikeasti osallistumaan jopa johonkin. Masun kanssa se ei ole aina niin helppoa..Minusta myös tuntuu, etten malta oikein lähteä enää mihinkään vauvan synnyttyäkään :D 

Herkkuja vauvajuhlista jäi ihan yllin kyllin. Taidan lähteä hakemaan pienen palan limejuustokakkua; se on niin ihanaa! <3 

Toivottavasti nämä sateet loppuvat pian ja pääsee paremmin ulkoilemmaankin!

Ylin ja alin kuva: Google