Its a boy!

 Noniin, nyt on ultrakin takana. Pikkunen oli ilmeisesti vielä aamu-unilla, sillä liikettä ei juuri ollut ennen kuin äiti könys kyljeltä toiselle. 

Kaikki vaikutti olevan hyvin ja kasvukin oli viikkojen mukaista. Painoa pikkuisella oli 360 g, joten kasvuakin on tapahtunut ihan jonkin verran viime ultrasta. 

Tosiaan, kuten arvelin, en osannut juuri nukkua viime yönä, vaan pyörin ja pyörin sängyssä.Oli hiemasen rasittavaa, mutta todellakin yhtien yöunien menettämisen arvoista! :)

Tosiaan lopuksi ultrassa selvisi vielä vauvan sukupuoli ja poikahan sieltä on tulossa! <3 Mie oon koko raskauden ajan ollut sitä mieltä, että poikahan se tulokas on. Tosin tyttökin olisi ollut kiva, mutta tärkeintä on se, että vauva on terve. Nyt siis voi ruveta tekemään myös sukupuolihankintoja ja suunnittelemaan ,toivottavasti, tulevaa vauvan huonetta. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kaikkein pahinta on odotus..

Huomenna se sitten on; nimittäin rakenneultra. Enää yksi yö ja näämme pienokaisemme. 16 tuntia.. Miksi aika matelee taas niin hitaasti? 

Tiedän, etten tule saamaan ensi yönä juurikaan unta sen takia, että mietin asiaa niin paljon. Tähän mennessä on ehtinyt miettiä sukupuolta, vauvan kuntoa jne jne vaikka kuinka paljon. Kun ei tiedä, olo on levoton!

Sintti on kuitenkin ensimmäinen lapseni, joten en ole edes täysin selvillä siitä, mitä huomenna tapahtuu. Kattellaan masuasukkia tottakai, mutta onko jotain muutakin? Entä jos jotain epäilyttävää tuleekin? Miltä se tuntuisi?

Odotan myös aivan suunnattomasti sitä, että saamme vauvan sukupuolen selville! Kävin viimeksi toissapäivänä kirpparilla ja olisihan se ollut kiva ostaa joko tytön tai pojan vaatteita... Sintin on parasta paljastaa sukupuolensa, kun mami on niin kärsimätön :D Sitä paitsi- kaikki haluavat asian tietää... Huomenna suuntaamme illansuussa nimittäin vielä sopivasti tulevaan mummolaan, missä ainakin tuleva täti ja mummo tuntuvat olevan erityisen kiinnostuneita :)

Tulen paljastamaan asian tuonnempana! ;)

20/40, ½ !

Tosiaan puolivälissä sitä ollaan jo; itse asiassa tänään tuli 20+1 <3 Kuten kuvasta näkyy masu on alkanut pyöristymään ja voitte arvata, että pikku kaverilla on bileitä aina silloin tällöin potkimisesta päätellen. 


Tähän asti ollaan selvitty todella hyvin ja toivottavasti tästäkin eteenpäin, sillä vielä on viikkoja kesäkuun puoleenväliin. Ehkä enemmän tässä puolivälin pyykissä olen odotellut rakenneultraa, joka itse asiassa on tänä perjantaina! Kovasti on tullut spekuloitua onko sintti tyttö vai poika. Minulla oli todella vahva tunne toisesta vielä vähän aikaa sitten, mutta nyt on alkanut epäröinti.. Jospa pikkukaveri paljastaisi asian tuleville vanhemmilleen :) Vielä kolme yötä...

Ehkä hauskinta viime aikoina on ollut se, että olen saanut heittää jo yhden ison IKEA-kassillisen pieneksi menneitä vaatteita pois kaapista. Onneksi niille on kuitenkin löytynyt pikkusisko sijaiskäyttäjäksi ;)

Me käytiin perjantaina Villen kanssa kiertämässä taas kirppareita. Vaaville löyty pari vaatetta ja sitten löytyi tämä sänky 25 eurolla! Vietiin heti tämä kassalle, sillä oli hintaansa nähden todella hyväkuntonen ja pohjaa pystyi säätämään kahteen eri tasoon (minulle välttämätöntä jo selän takia). Nähtäväksi jää, maalataanko näitä tai tuunataanko jollain muulla tavalla. Onneksi on tarvittaessa kirvesmiesisä auttamassa! :)

Vinkki: vanhan tuunaaminen tulee yleensä halvemmaksi kuin uuden ostaminen!

Opiskelu ja raskaus=mahdoton yhtälö?

   

Minullahan on nyt tällainen yhtälö ollut selvitettävänä jo jonkin aikaa ja taidan jatkaa sen selvittämistä vielä kevään loppuun saakka. En ole kuitenkaan varmasti ainut (nuori) nainen, jolla tällainen tilanne on ollut tai on. On hyvin todennäköistä, etteikö tuleva äiti olisi joko opiskelemassa tai töissä raskautensa aikana. Joten, tässä sitä mennään!

Onko opiskelu raskaana ollessa haastavampaa kuin töissä käynti? Itselläni on kokemusta vain opiskelusta, mutta voisi kuvitella, että esimerkiksi kassatyö rasittaisi selkää aikalailla ja jotkut työt voivat olla jopa vaaraksi kasvavalle veronmaksajalle. Toki joudun itsekin vielä istumaan ainakin helmikuun loppuun asti enemmän tai vähemmän luennoilla, mutta tauot ovat todella kivoja, kun saa jalotella ja ajatella muutakin kuin aluekehittämistä...

Toki opiskelu tuottaa minulle paljon stressiä, mikä vaikuttaa myös vauvaani. Yritän kuitenkin hengähtää aina, kun on mahdollista ja ajatella, että kun teen homman x, se ei ole enää huomenna odottamassa minua. Tämä raskautettuna olo on myös väsyttävää eikä aina vaan yksinkertaisesti jaksa; silloin on hyvä vaan olla ja päättää, että nyt ei ole pakko :) 

Itsellänihän tilanne on aikalaisen "täydellinen"; opparimme on hyvällä mallilla ja jään mammalomalle toukokuun puolesta välistä, jolloin en edes missaa mitään tärkeää. Kevään kuljen kouluun joko autolla tai bussilla. Kesällä saan olla vauvan kanssa rauhassa ja syksyllä sitten teemme opparin teoriaosuutta ja käväisen muutamalla kontaktitunnilla. Onneksi loppusuora jo häämöttää! :)

Havaintoja: 

• Aina voi ottaa vauvan mukaan luennolle (sote-keskus)
• Ruokaa ja juomista voi kantaa mukana vaikka kuinka paljon
• Koululla saa hyvää ja terveellistä ruokaa todella halvalla!
• Tehtävien palautuksista voi keskustella opettajien kanssa; mikään ei ole lopullista, kun niin sanotaan
• Koulussa on ihania opiskelutovereita, jotka jatkavat viihdyttää pitkin päivää! <3 
• Jos opiskeluja on venytettävä, niitä vain on! (se ei tietenkään ole toivottavaa)

Mutta niin, kyllä näiden kahden asian yhdistäminen näyttäisi ainakin vielä olevan mahdollista. Antaa mahan kasvaa ja elämän mennä omalla painollaan! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Aina ei tarvitse olla järkevä-ainakaan raskaana ollessaan!

Yleisessä keskustelussa muistetaan aina mainita se, että odottavien äitien päänsisäistä elämää on lähes mahdotonta ennustaa, saati ymmärtää. Täytyy myöntää, että olin itsekin alkuraskaudesta hyvin naiivi ja ajattelin, että enhän minä nyt tuollaista; osaanhan minä pitää tunteeni ja ajatukseni kasassa. Mutta kuinkas kävikään- täällä minä olen suunnattoman ärtynyt, koska ostamani porkkanasämpylät loppuivat ja olisi tehnyt mieli vielä yhtä.. 

Raskaus aiheuttaa sekä ulkoisia että sisäisiä muutoksia naiselle. Painoa tulee lisää, mikä voi tuntua ainakin alussa kamalalta. Itse olin tiputtanut noin vuosi takaperin painoa kymmenen kiloa. Nyt kun nämä tulee takaisin, ei ajatus aina jaksa naurattaa saati sitten hymyilyttää. Mutta (!) aina painoa voi tiputtaa sitten vauvan synnyttyä, terveellisesti huom. huom. Toisekseen ainakin itsestäni tuntuu, että olen palannut takaisin teini-ikään, sillä ihoni kukkii ja kukoistaa kuin paraskin kesäniitty... Toisaalta iho myös kuivuu, joten pienen kriisin palaset ovat kasassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämänkin asian kanssa oppii elämään. Niin, kunhan saat kaikki voiteet, puhdistusaineet sun muut kohdilleen. 

Väsyttää. Ei jaksa. Onko pakko? Väsymys alkaa olla ainakin itselläni arkipäivää, mutta ainakin väsymystä muidenkin pitäisi voida ymmärtää; odottava äiti huolehtii sekä itsestään että kasvavasta lapsestaan. Kyllä sitä voi joskus vaikka väsyttääkin! Väsymys taas aiheuttaa ainakin varmaan elämänkumppanilleni välistä oudoksumista ja ihmettelyä, kun mamma on kärsimätön tai jopa suorastaan lapsellinen. Toisaalta väsymys voi ilmetä myös pelottavana ylipirteytenä; kun vaatteet on viikattu, voi kirjottaa blogia, kastella kukat, silittää vauvanvaatteet... 

Nälkä. Se saapuu nykyään yllättäen ja sillä samalla hetkellä olisi saatava ruokaa, mutta mikäpä eteen, jos olet luennolla ja kahvitaukoon on vielä ainakin puoli tuntia. Välipalat toki auttavat, jos on osannut varautua (suosittelen todella lämpimästi). Lähipiiri kyllä oppii tuntemaan, milloin odottava äiti on nälkäinen; sitä ei voi olla huomaamatta. Joskus itkettää, joskus ärsyttää, mutta jollain tavalla se kuitenkin näkyy myös ulkopuolisille. Ja aut armias, jos saatavana ei olekaan sitä lemppariruokaa... Sitten erikseen on vielä nämä ruoka-addiktiot, joista kirjoittelen varmaan myöhemmin. 

Välistä maailma on vain ihana paikka elää, eikä tällaistakaan tuntemusta kannata pelästyä; se on ihan normaalia ;) Tällöin haluaa tanssia, laulaa, helliä puolisoa ja höpötellä loputtomasti kasvavalle masulle. Mammojen, niin myös minun, olisi hyvä muistaa, ettei sen isäkanditaatin päivä kuitenkaan välttämättä ole aina yhtä vaaleanpunainen ja jaksaa ymmärtää, jos tällä kertaa isi ei jaksakaan papattaa tulevalle pirpanalleen tai haluaa omaa aikaa. Se ei ole kuitenkaan äidiltä pois. On tärkeää muistaa, että äiti ei ole ainut, joka käy tunneskaalaa mahan kasvaessa. Isällä on myös silloin tällöin oikeus oikutteluun tai vaikkapa karkkipussin naamaan mättämiseen!

Ylipäätään välistä raskaana ollessa ei edes tiedä, miltä itsestä tuntuu tai tunne voi vaihtua sekunneissa. Niitä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut vastaavaa ja tunneviidakkoa voi vähätellä. Kaikille hyväksi neuvoksi voisin antaa seuraavan: yrittäkää olla kärsivällisiä, sillä me mammat emme voi mitään tunteillemme. Elämä kanssamme on huomattavasti helpompaa rauhallisella maaperällä ;)

Sintille menopelit

Hauskaa, että viimeksi mainitsin vaununhankinnoista ja nyt ne oikeat sitten ovat jo kotona odottamassa esikoisen tuloa :) Käytiin eilen loppiaisen kunniaks vähän maakuntamatkailemassa ja hakemassa nämä vaunuset Outokummusta eli suht läheltä. Ja tori.fi:n kautta nämä sitten löytyivätkin; jätimme ostetaan ilmoituksen viikonlopun alussa ja heti tuli ilmoituksia, joista nämä vaunut erottuivat edukseen. Meillä Ville hoiti yhteydenpidon myyjään ja hyvin sutjakasti oli kaupat hoidettu. Suosittelen oikein lämpimästi!

Menopelit ovat siis saksalaiset Filuu-merkkiset yhdistelmävaunut vuodelta 2009, mutta vois melkein luulla, että olisivat viime vuodelta kuntonsa puolesta. On pari pientä huomaamatonta naarmua metalliosissa, mutta eivät meidän menoa haittaa sekä kankaat tosi puhtaat ja siistit. Lottovoitto hintaansa nähden! Ainut, mitä pitää tarkastella esikoisen kasvaessa, on kangasjousitusten kestävyys ja uusimistarve, mutta siihen on aikaa..

 Vaunujen myyjät olivat tosi mukavia ja näyttivät mm. miten rattaat saa kokoon ja kuinka pyörät irti (Tosi näpsäkästi muuten!) Saatiin kaupan päälle vielä kantokoppa, aurinkosuoja ja -varjo, sateensuoja ja hyttysverkko, mille ei yhtään pistetty vastaan, sen verran nuo maksavat uutena ja käytettyinä ovat yleensä aika huonokuntoisia! Vielä kun vaunut mahtuivat meidän ihanan pieneen pikku-Toyotaan oli kauppa täydellinen. Nyt vain vaunut odottamaan pikkasta <3 

Onneksi pikkuhiljaa lähestytään jo puoliväliä (tällä hetkellä vko 17+1) ja pääsee näkemään tämän pikku hipsun, jonka pieniä potkuja ts. hipsutuksia tuleva äiti on päässyt jo ihmettelemään :) Jos aktiivisuus pysyy samana kun tähänkin asti, myös isä tulee tuntemaan potkuja tässä pikku hiljaa; meidän vaavi nimittäin ei malta pysyä juurikaan paikallaan ja potkii aivan hirmuisesti :3 

Nyt masu vaatii kovasti ruokaa, joten pitää lähtee mannapuuron keittoon, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Valmistautumisten (varustautumisen) onni ja kamaluus

Pienen ihmeen tuloon pitää valmistautua sekä henkisesti että fyysisesti, mutta hyvin paljon myös materialistisesti. On hankittava paljon sitä sun tätä, eikä sitä tavaran määrää voi käsittää, jos asiaan ei ole paneutunut. Toki totta on, että ei se pienokainen tarvitse sitä materiaa, vaan rakkautta. Onneksi minäkin olen löytänyt hyviä listoja siitä, mitä pitäisi hankkia ja missäkin vaiheessa. Näillä mennään!

Ensinnäkin hankinnat voi jakaa ns. isoihin ja pieniin hankintoihin. Ensiksi mainittuja ovat mm. vaunut, turvaistuin,pinnasänky ja vanna. Minä itse ostaisin mieluiten yhdistelmävaunut, sillä niillä pötkisi pisimmälle. Opiskelijabudjetilla on kuitenkin turha edes miettiä, lähtisikö ostamaan vaunuja vauvantarvikeliikkeestä, jos lähtöhinta on yli 500 euroa. Joo kiitti ei! Siispä tyyli on parempi jättää hieman enemmän taka-alalle ja keskittyä vaunujen kuntoon ja miten ne on säilytetty; sisällä kuivassa, totta kai!

Turvaistuimia saa telakalla ja ilman. En ole vieläkään aivan käsittänyt, mitä muita eroja näillä on kuin, että telakkaan sen istuimen saa näppärämmin kiinni.. Me hommasimme omamme, ei-telakallisen turvaistuimen SPR:n Kontista. On vallan mainiokuntoinen ja puhdistuksen jälkeen kuin uusi. Hintaa tuli 20 euroa. Pinnasänkyä katselimme Ikeasta, mutta halvimmat sielläkin oli päälle viiskymppiä. Näin ollen tässä mietiskelen, että ehkä se pikkunen mahtuu aluksi nukkumaan äitiyspakkauslaatikossa, joka toki on _suositeltavaa_ 

Pienempiä hankintoja taas on ihan miljoonia: vaatteita (kaikki 50 cm kokoiset on jo!), pinnasängyn suoja (SPR:stä 2 euroa), mobile pinnasänkyyn (itse tuunaan kunhan kerkiin), tutteja ja pulloja, harsoja ja vaippoja, leluja, peittoja, petivaatteita.... Meillä ei oo hommattanu läheskään kaikkea tarvittavaa, mutta eipä tässä vaiheessa vielä tarvitsekaan olla. Itse ainakin pidän vieläkin varmuuden vuoksi mielessäni sen, että lapselleni voi käydä jotain; sitä kun ei ikinä tiedä. Toivotaan kuitenkin parasta ja hyvin terveeltä pikkukaveri vaikutti aamulla neuvolassakin :)

Kaikkia ei voi siis mitenkään hankkia kerralla eikä raskauden alkuvaiheessa. Onneksi Ville on jarrutellut minua aina silloin tällöin, ettei meilläkään ole vielä sitä tavarapaljoutta. Vauvan vaatteet ja tavarat tehdään nimittäin suloiseksi tarkoituksella! Esimerkiksi vauvan mobilea ostaessa on huomioitava se, että siinä roikkuvien hahmojen tulisi olla kirkkaanvärisia ja eri muotoisia. Ei siis pastellinsävyisia palloja roikkumaan! ;)

Onkin ihan yleisesti hyvä miettiä, mitä kannattaa ostaa esimerkiksi kirppareilta ja mitä kaupasta. Joitain asioita on helppo puhdistaa ja tuunata, kuten itse tein löytämällemme leikkimatolle. Jotain voi tehdä myös itse alusta alkaen! Ideoita ja ohjeita löytyy helposti netistä ja sukulaisilta, joten eikun etsimään! :)

Lopuksi vielä muutamia linkkejä, mitkä helpottavat valmistautumista/varustautumista:

huuto.net

tori.fi

vau.fi

vauvasivut.com

Lisäksi netistä löytyy hyviä blogeja sekä ryhmiä esimerkiksi Facebookissa. 

Kuvat:Google