tiistai 21. tammikuuta 2014

Opiskelu ja raskaus=mahdoton yhtälö?


   


Minullahan on nyt tällainen yhtälö ollut selvitettävänä jo jonkin aikaa ja taidan jatkaa sen selvittämistä vielä kevään loppuun saakka. En ole kuitenkaan varmasti ainut (nuori) nainen, jolla tällainen tilanne on ollut tai on. On hyvin todennäköistä, etteikö tuleva äiti olisi joko opiskelemassa tai töissä raskautensa aikana. Joten, tässä sitä mennään!


Onko opiskelu raskaana ollessa haastavampaa kuin töissä käynti? Itselläni on kokemusta vain opiskelusta, mutta voisi kuvitella, että esimerkiksi kassatyö rasittaisi selkää aikalailla ja jotkut työt voivat olla jopa vaaraksi kasvavalle veronmaksajalle. Toki joudun itsekin vielä istumaan ainakin helmikuun loppuun asti enemmän tai vähemmän luennoilla, mutta tauot ovat todella kivoja, kun saa jalotella ja ajatella muutakin kuin aluekehittämistä...


Toki opiskelu tuottaa minulle paljon stressiä, mikä vaikuttaa myös vauvaani. Yritän kuitenkin hengähtää aina, kun on mahdollista ja ajatella, että kun teen homman x, se ei ole enää huomenna odottamassa minua. Tämä raskautettuna olo on myös väsyttävää eikä aina vaan yksinkertaisesti jaksa; silloin on hyvä vaan olla ja päättää, että nyt ei ole pakko :) 


Itsellänihän tilanne on aikalaisen "täydellinen"; opparimme on hyvällä mallilla ja jään mammalomalle toukokuun puolesta välistä, jolloin en edes missaa mitään tärkeää. Kevään kuljen kouluun joko autolla tai bussilla. Kesällä saan olla vauvan kanssa rauhassa ja syksyllä sitten teemme opparin teoriaosuutta ja käväisen muutamalla kontaktitunnilla. Onneksi loppusuora jo häämöttää! :)


Havaintoja: 
  • Aina voi ottaa vauvan mukaan luennolle (sote-keskus)
  • Ruokaa ja juomista voi kantaa mukana vaikka kuinka paljon
  • Koululla saa hyvää ja terveellistä ruokaa todella halvalla!
  • Tehtävien palautuksista voi keskustella opettajien kanssa; mikään ei ole lopullista, kun niin sanotaan
  • Koulussa on ihania opiskelutovereita, jotka jatkavat viihdyttää pitkin päivää! <3 
  • Jos opiskeluja on venytettävä, niitä vain on! (se ei tietenkään ole toivottavaa)

Mutta niin, kyllä näiden kahden asian yhdistäminen näyttäisi ainakin vielä olevan mahdollista. Antaa mahan kasvaa ja elämän mennä omalla painollaan! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)