"Mun lempparit!"

Meidän pikku mies tuntuu kasvavan aivan hirmusta vauhtia; eihän tää kohta ole edes vauva, vaan iso mies! Alex on oppinut uusia taitoja ja tykästynyt erinäisiin asioihin, joista seuraavaksi katsausta:

Tässä on Herra Hymynaama, Alexin paras kaveri sekä äidin ja isän pelastus. Herra Hymis sijaitsee Allun hoitotason vieressä ja sai pienen miehen hymyilemään ensimmäistä kertaa isosti, tällä hetkellä opetellaan yhdesä nauramista ja juttelemista. Herra Hymis pelastaa, jos A:lla on känkkäränkkä. Eikun poika lököttelee tasolle ja jutteleen! :) Toisaalta yöllä vaipanvaihdolla Hymis tuntuu herättän poikaa liiaksi. Koitapa itse siinä sitten olla vastaamatta suuriin hymyihin <3

Allu ei ole nukkunut vielä kertaakaan omassa pinnasängyssään, koska äiti on halunnut pitää pojan mahdollisimman lähellä itseään vuorokauden ympäri (lue:patja on edelleen hankkimatta, hups). Tämän vuoksi hän ei ole nauttinut juuri mobilesta, muuten kuin hoitotasolla sitä toljottaen. Laitoin viime viikon puolella pojan ensimmäistä kertaa sänkyynsä ja mobilen pyörimään. Hetki meni sen tajuamiseen, että ääni kuuluu ylhäältä,, mutta voi että niitä hymyjä, kun pää kääntyi ylös!  :) Mobilen kuuluisi vissiin väsyttää, mutta meillä se vain innostaa; poika nimittäin "nauroi" mobilen alla varmaan vartin!

Saanko esitellä: pienen miehen paras kaveri öisin imetettäessä. Ikkuna ja verhot, mikäs muukaan. Alex rakastaa ilmeisesti kaikkia valoja ja kääntää päätään jatkuvasti yöllä ikkunan suuntaan. Äidillä vain tahtoo mennä välistä hermot, kun poika kiinnostuu enemmän verhoista kun tissistä..

Piippolan vaari lelu, joka soi ja päästelee eläinten ääniä. Alex ei vielä osaa tarrata noihin eläimiin kiinni, mutta tykkää katsella ja kuunnella lelua. Tai sitten vanhempien päätöntä illistelyä ja innostamista.. Lelun päälle on myös kerran pissitty, koska se on aina pojan lähettyvillä :D

Syöpäpingviini. Se ei soi, vaan kuulostaa zombin örinältä... Jee!

Leikkimatto, joka pitäisi pesasta, sillä poika tykkää maistella sitä sekä puklailla ollessaan mahallaan. Matto on kiva ja värikäs, mutta usein huomio kääntyy vieressä oleviin Ikean hyllyihin, kirjoihin ja laatikoihin. Turhaanpa tälle ostaa leluja :D

Pehmokirja, joka on lattialla viltin päällä. Isot ja selkeet kuvat on selkeesti pojan mieleen, erityisesti pupujussi. Tätä jaksaa tuijotella. jolloin äiti kerkiää vaikka syödä välipalaa tai käydä vessassa. Tiedän, aikamoista luksusta, mutta tämän ymmärtää vain ne, joilla on /on ollut pieni vauva kotona.

Lopuksi vielä kuva meidän minimiehestä katsomassa sohvan selkänojaa, joka myös on kiva ja hassunhauska :D Pieni mies on huomenna kuusiviikkoinen, voi apua! 

Shit happens!

Ja aivan kirjaimellisesti. Minun aamuni lähti käyntiin vähän ennen kuutta, kun poika taisteli röyhtäyksen kanssa; se ei vain tullut! Minä yritin yli puoli tuntia kaveria röyhtäyttää, mutta poika simahti aina kesken kaiken. Eihän siinä, mutta aina kun hänet laski alas nukkumaan, alkoi hillitön huuto ja rimpuilu... Sitten heräsi Ville, mutta röyhtyä ei tullut; poika kuitenkin nukahti vielä vähäksi aikaa tissiteltyään hetken aikaa. Huokaisin helpotuksesta ja simahdin pojan viereen.

Ennen kello kahdeksaa kuului kuitenkin aivan hillittömän kova parkaisu, kun pojalle tuli aivan yhtäkkiä (mitään muita ääniä ei kuulunut aiemmin) nälkä! Silmät räpsähti auki ja huudosta ei tullut loppua, joten ei kun poika tissille! Minä syötän poikaa makkarissa öisin istualtaan työtuolissa (paremman puutteessa), joten siihen minä pojan nostin tälläkin kertaa syliini. Yhtäkkiä tunsin syliini valuvan jotain märkää ja ajattelin sen ensin olevan maitoa. Poika kun tykkää välistä pitää toista suupieltään velttona ja maito valuu alas syliini. Nostin poikaa ylemmäs ja huomasin sylini olevan kellertävän oranssi. Samalla huomasin sänkymme aluslakanan olevan oranssi... Jep, se oli sitä itteensä...

Eihän siinä, siitä oli vaan noustava ylös ja mennä vaihtamaan pojan vaippaa. Onneksi makkarissa oli talouspaperia, jota vaipanvaihdon jälkeen laitoin äkkiä aluslakanan ja patjan väliin ja jolla kuivasin itseni, työtuolin ja lattian. Sama homma wet wipeseilla. Poika oli kuitenkin edelleen nälkäinen, joten ei kun olkkariin imettää... Tässä oli siis käynyt niin, että eräs herrashenkilö oli jättänyt pojan vaipan liian löysälle ja tavarat oli tullu selän kautta ylös ja ulos.. Jotenkin koomista, kun tilannetta ajattelee näin jälkikäteen, mutta tuolloin aamulla ei jaksanut naurattaa. Nyt lakanat on pyörimässä koneessa ja patjaankaan ei jäänyt jälkeä, kiitos ihmeellisten wet wipesien!! Tällaista :D 

Tällainen Allu oli aamulla..

..Vaikka yleensä ilme on tällanen (siis päivällä). Kakka on iloinen asia! :D

Kuvat:Google

Imetysilo (vai -itku?)

En tiedä teistä, mutta ainakin minusta media ja kaikki terveydenhuollon ammattilaiset toitottavat imetyksen tärkeydestä. Lapsi saa ravintoaineita, äiti palautuu ehkä nopeammin ja imetys lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta sekä näin ollen edistää heidän välisen kiintymyssuhteen syntymistä ja kehittymistä. Toisaalta imettäminen edistää myös (ainakin heti syntymän jälkeen) äidin itsetunnon heikkenemistä ja stressitason nousemista; Se, joka väittää muuta valehtelee. Itsetunto karisee hyvinkin nopeasti, jos maito ei nouse heti niihin rintoihin. Tällöin kaikki äidit kuulevat takaraivossaan neuvolatädin luennon siitä, miksi imetys on parempi kuin pulloruokinta, mikä laittaa pohtimaan äitinä olemisen epäonnistumista (mitä muuten ei ole olemassakaan!). Itsekin pohdin lapsivuodeosastolla ollessani liekö tulen koskaan imettämään, koska poika oli teholla ja maito ei heti tahtonut nousta. Itketti ja "tyhjän" pumppailu oli rasittavaa. Onneksi osastolla oli kuitenkin osaavaa ja tukevaa henkilökuntaa, joka lohdutti sanomalla, että voi kestää useita päiviäkin ja se on täysin normaalia, jos stressaa. Sain myös todella paljon kehuja siitä, jos sain muutamankin pisaran maitoa tulemaan. Näille ihmisille tulisi oikeasti antaa jokin palkinto tsemppaamisesta! :)

Kun maito sitten nousee, äitiä pohdituttaa riittääkö se vauvalle. Onneksi vauvan mahalaukku on pieni ja maitomäärän pitäisi kasvaa sen mukana, kun vain äiti syöttää pientä aarrettaan. Silti asia mietityttää minua välistä edelleen, varsinkin kun poika on puklaillut jonkin verran. Varsinkin näin helteillä tuntuu, että poika on jatkuvasti kiinni rinnassa. Mielessä pyörii ajatus siitä, että kohta maito loppuu kokonaan, vaikka se on täysi mahdottomuus tällä hetkellä. Eilen kuitenkin turvauduin korvikkeeseen ensimmäisen kerran (olen siis huono äiti vai?) ja kun mietin näin jälkikäteen, se oli todella fiksu veto. Poika oli itkuinen eikä jaksanut imeä hitaammin tulevaa maitoa. Itse olin turhautunut ja väsynyt. Pullosta poika sai ravintonsa nopeammin ja helpotti meidän molempien oloa, kun Alex viimein sai unen päästä kiinni. Seuraava ruokailu sujuikin sitten taas rinnalta, joten mikäpäs siinä. Imetys on toki halvempaa ja pidemmän päälle kannattavampaa monella tasolla, mutta mielestäni äidin jaksaminen on sitäkin tärkeämpää. Antakaa siis pullosta lisämaitoa ilman omantunnon tuskia, jos se on tarpeen! Maidon tulo kyllä jatkuu, jos syötät vain jatkossa. 

Toisekseen, en tiedä, mitä muille äideille kerrotaan äitiysneuvolassa, mutta minulle sanottiin, että imetystä aloitellessa rinnanpäitä saattaa hieman aristaa. Aristaa??? Itselläni ainakin tuntui aivan järkyttävää, polttavaa kipua! Nänninpäistä lähti palasia ja ne tihkuttivat hieman verta. MUTTA se on vain siinä tilanteessa siedettävä ja toivottava, että kehosi sopeutuu mahdollisimman nopeasti. Tässä vaiheessa äidit yleensä ovat pienten vauvojensa lumoissa, mikä saattaa helpottaa myös oloansa.  Toisaalta neuvolatädit voisivat siis vaihtaa jo sitä verbiä.. Itselläni pienenä helpotuksena toimi Lansinoh-rasva, suosittelen oikein lämpimästi!

Alussa saattaa olla myös hieman kudosturvotusta, mikä meinaa siis sitä, että rinnoistasi tulee melkein yhtä isot ja kovat kuin koripalloista. Tällöin niitä kuumottaa aivan mielettömästi ja ainakin itselläni rintoihin oikeasti koski eikä aristanut. Lisäksi vauvan oli todella vaikea saada pinkeistä rinnoista kiinni.. Siispä, pyydä apua tarvittaessa ja uskalla ottaa sitä tarjottaessa vastaan! Älä ujostele, jos hoitaja ohjaa rintaasi lapsen suuhun. Se on huomattavasti helpompaa kuin itsenäinen itkuskeleva yritys. Myös imetysliiveistä ja viileistä keräkaalin lehdistä voi olla apua!! Riko lehden pintaa veitsellä ja tee siitä "kuppi" rinnan ympärille. Kaalin mehu rauhoittaa ja viilentää kuumottavaa rintaa ja laskee turvotusta. Muista kuitenkin vaihtaa lehdet ajoittain,ettei rinta haudu!

Itselleni sekä pelastus että suurin ärsytyksenaihe miesmuistiin oli rintakumi. Se auttoi teholla ollutta vauvaani imemään myös matalammasta rinnanpäästä ja järkyttävän suurista daisareistani :D Toisaalta sen käytössä on omat ongelmansa. Ehkä eniten itseäni ärsytti se, ettei se pysynyt kunnolla paikoillaan vauvan vispatessa käsillään ja käännellessään päätään. Tällöin maito pääsi melkein joka kerta vuotamaan reunoista ja uudelleen asettelu oli paikoillaan. Kumia tulee myös putsata joka syötön jälkeen, mikä voi ahdistaa varsinkin yöllä. Kokemuksesta voin myös sanoa, että vauva imee ilmaa helpommin rintakumin kautta, jolloin häntä tulee röyhtäyttää useammin. Itse voin puhua kumin käytöstä jo imperfektissä, sillä opettelimme siitä eroon viikko pari takaperin. Helppoa se ei ollut, mutta niin vain se onnistui! Enää ei tarvitse pelätä sitä, että en voi syöttää poikaa, jos unohdan rintakumin jonnekin tai että poika saa pöpöjä,jos unohdan yöllä pestä kumin.

Imetys aiheuttaa siis varsinkin alussa päänvaivaa, mutta yleensä se helpottuu ajan myötä. En sano, etteikö nykyisin poika temputtelisi tai imisi välillä laiskasti, mikä aiheuttaa ilman kertymistä mahaan. On se kuitenkin jo paljon helpompaa ja aionkin jatkaa imetystä vielä hyvä aikaa :)

Keskeltä arjen tohinaa

Vauva-arki on aika tehokkaasti imaissut meidän pienen perheen sisälleen. Päivät koostuvat hyvin pitkälle vaippojen vaihdosta,syötöistä,nukkumisesta ja vauvan miellyttämisestä muiden keinojen avulla. Poika on huomenna tosiaan neljän viikon ikäinen;ei sitä meinaa uskoa edes todeksi!! Tosin synnytyksestä tuntuu olevan jo ikuisuus, samoin ns.muusta elämästä.

 Vauva-arki tosin on yllättänyt minut. Tai itse asiassa se,miten paljon poika on minussa niin fyysisesti kuin henkisestikin kiinni. Syötöt voivat venähtää jopa tunnin pituisiksi eikä pieni mid viihdy yksin. Syliin olisi päästävä ja mieluiten heti. Onneksi Ville on iltaisin kotona ns. Varamiehenä,koska kyllä elämä vauvan kanssa on rankkaa. Hattua nostan kyllä yhden vanhemman perheille,jotka selviävät tästä ajasta yksin! 

 Toisekseen minusta tuntuu,että elämääni ei tällä hetkellä kuulu kuin vauvajuttuja. Surffailen netissä lukien vinkkejä perusasioihin,jotka tosiaan voi tehdä todella monella eri tavalla.. en myöskään muista yhtään käymääni keskustelua,joka ei olisi jossain vaiheessa ajautunut Alexiin jollain tavalla. Olen mammautunut ja olen tässä maailmassa ilmeisen syvällä.

Meillä elämää hankaloittaa pojan mahaongelmat. D-vitamiini aloitettiin viime viikon alussa ja se saa mahan myllerryksiin. Pojalle kuitenkin menee myös maitohapot samaöla lusikallisella. Elämästä ei kyllä tulisi mitään ilman niitä;suosittelen hommaamaan hyvissä ajoin ennen kuin itse menettää Toivonsa. Poika myös puklailee paljon,joten refluksitautia on tullut pelättyä enemmän tai vähemmän... Huomenna mennään pojan kaa neuvolaan selvittää tilannetta. Toivotaan parasta.

Tästä tuli nyt tällainen sillisalaattikirjoitus,osittain johtuen siitä,että kirjoitan puhelimella. Vieressäni on nyt kuitenkin maha täynnä oleva, tyytyväinen pieni mies,joka ehti nukahtaa kirjoittamisen aikana. Onni tosiaan on nukkuva lapsi ♡

Alex the lion-pojan ensipäivät kuvina

Suurin osa pojasta otetuista kuvista on isän kännykällä tai minun kamerallani. Kiireisestä aikataulusta johtuen en ole jaksanut asentaa vielä kuvien siirto-ohjelmaa tähän koneelle, joten näillä mennään nyt!

Poika tosiaan tuli takaraivotarjonnassa, mikä aiheutti tällaisen pallomasiefektin. Poika näytti hyvin syöneeltä ja sinertävältä. Kuva otettu varmaan noin yhen aikaan aamuyöllä, kun juotiin onnittelupommacia tuoreen isän kanssa. 

Herra lötköpötkö <3 Alkutilanteen nenämahaletkut ja kanyylit. Jalassa oli myös anturit, mutta ne ei näy tässä kuvassa

Rauhallisesti unilla omassa pikku sängyssään, kun pääsi pois lämpökaapista. Tutti vielä vieressä, enää sitä ei huolita :)

Pojan ensihetket perhehuoneessa lapsivuodeosastolla. Niin pieni ja suloinen. Oli todella outoa viimein saada poika syliin, siis muualla kuin teholla vain hetkeksi. Nyt ei tarvinnut enää juosta (lue:kävellä) eestaas osastoiden väliä

Pieni herra virkeänä

Ja kotona syötön jälkeen. Iso mies ja pitkä tukka :)

Unikuvia riittää, sillä hereillä niitä ei kerkii juuri napsia ;)

Nyt täytyykin sitten taas rientää. Poika ynisee sen oloisesti, että maitotilaus on lähetetty :)