Joulu mallia -15

Tämän vuoden joulu tuntui olevan taputeltu jo ennenkuin se ehti alkaakaan. Joululauluja tuli toki lauleltua, mutta siihen fiilikseen en päässyt mukaan, en sitten millään. Joulu tosiaan vietettiin taas tapojemme mukaan vanhempiemme pöytien ääressä sekä sohvilla täysimasuisina. Ruokaa oli enemmän kuin riittävästi, seura huippua ja loppujen lopuksi viikon Savon loma hujahti hetkessä ohi. Muutama asia jäi kuitenkin jouluLOMAsta päällimmäisinä mieleen: 

Graavilohi. Parasta joulussa :P

Lasten ilo ja jännitys aattoiltana. Pukki oli ihan älyttömän jännittävä hemmo! Alex kuitenkin kävi mittauttamassa itsensä ja haki reippaasti kaikki omat (ja äidinkin) paketit. Perään kuului aina iloineen "kiitooot". Sydäntälämmittävä natiainen <3

No ne lahjat. Ikea-kassillinen lähti pakatessa mukaan ja yhtä täytenä se tuli takaisin + lisäksi sen vieressä kyyhötti pojan uutukainen lumikola! Lahjat olivat ihania ja tarpeellisiakin, mutta onneksi Alex avasi lahjansa kolmena eri päivänä; niitä nimittäin riitti! Kiitos kaikille meitä muistaneille <3 

Ukin luona vierailu. Ukkini asustaa nykyään eräässä hoivayksikössä ja olen nähnyt häntä viimeksi kesäaikaan. Oli mukavaa käydä koko poppoolla morjestamassa ukkia.

Lapsi ja piparit. "Pipalaa" kuului hyvin monena päivänä natiaisemme suusta ja niitä hän onkin syönyt sitten hillittömästi liikaa.. Sokerin saanti nimittäin näkyi heti pienen pienenä hermojen koetteluna ja ylivilkkautena. 

Uusi perheenjäsen. Tervetuloa vain perheeseemme, sinua on kyselty täällä idän suunnillakin vielä :D

Herkut. Tarvitseeko sanoa enempää?

Rauha. Lomalta eniten odotin tietynlaista rauhoittumista, vaikka aika mahdotontahan se on ennen joulua. Sain kuitenkin ladattua akkujani aika hyvin pitkien aamu-unien muodossa. Kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan meidän isimiehelle! <3

Traktorikyyti. Tai ehkä se oli enemmän ikimuistoinen meidän pienelle suurelle traktorifanillemme. Siitä oltiin jo monesti puhuttu ja nyt lomalla pieni päristelijämme pääsikin sitten apukuskiksi ukin kyytiin. Oli siinä hymy herkässä, vaikka jännitystäkin oli aika lailla ilmassa. Meidän pikkumiehestämme tuleekin kuulemma isona ukki :D

Perhe. Mikä olisikaan sen parempaa kuin oma perhe tai itse asiassa voisin sanoa perheeni, onhan minulla toinen perhe myös mieheni puolelta. Ne äärettömän ihanat ja ärsyttävät ihmiset, joita et koskaan ikinä milloinkaan vaihtaisi pois. Ne, jotka tietävät, mistä langasta kannattaa vetää, että saa sinut hyvälle tuulelle tai räjähtämään sekunneissa. Olette vähän hömppiä, mutta pääasiassa rakkaita <3

Vallan mainio loma siis! Loppuun vielä saatte nauttia muutamia puhelinotoksia viime viikon ajalta. 

Onnistunut reissu, kun pienin matkustaja nukahtaa kahdesssa minuutissa auton käynnistämisestä <3

Kuusi

Kuusi, tuo yksi joulun pääasioista. Tuoksuva, piikkinen ja syvänmetsänvihreä. Taikapuu, jonka latvassa keikkuu kiiltävä tähti ja jonka alle mahtuu niin monia toiveita, onnen pilkahduksia sekä kiitollisuutta. Vaikka tänä vuonna kuusemme olikin muovinen (edellisessä postauksessa komeili anoppilan kuusi), toi se silti mukavaa joulun fiilistä. Halusin pitää kuusen aika yksinkertaisena, joten sinne eksyi vain nauhat, kolmia erilaisia, mutta silti samantyylisiä, palloja, kynttilät sekä niitä itse tekemiäni soodamassakoristeita. Ja se tähti, joka ei tahtonut pysyä tuossa heppoisen kuusosen latvuksessa, vaan taivutti sen vuorotellen jokaiseen ilmansuuntaan. 

Mutta silti se on The Kuusi. Kuusi, joka tuo iloa, tappeluita pienen miehen pallojen irroitteluhalujen suhteen sekä luo valoa pimeään, kun joku mini sammuttaa olkkarin valot naureskellen. Täydellisen epätäydellinen, ensimmäinen tekokuusemme.

Millaisia kuusia teiltä löytyy vai löytyykö ollenkaan? Onko tyylisi rönsyilevä vai pelkistetty? :)

Kun oikein kovasti yrittää, kyllä tästä vielä joulu saadaan

Joulu ei ole joulu ilman lunta, Se on kuin pääsiäisen yllätysmuna ilman sitä yllätystä. Tai jopa ilman suklaata, kuoret on vaan jääny jäljelle. Niimpä eilen Kuopioon ajellessamme koin pientä tuskastumista, kun valkoisen maiseman sijaan ajoinkin täysin sulalla tiellä ja aurinko paistoi silmiini. Aivan kuin kohta olisi toukokuu ja ensimmäiset voikukat nousisivat ujosti penkereen puolelle. Seitsemän astetta ja vieläpä lämmintä! Mikä se tällainen joulukuu on, jos saan kysyä? Kuka miulle vasta sanoikaan, ettei ilmastonmuutos näy mitenkään? Minun lapsuudessani jouluna oli kovat pakkaset ja paljon lunta. Nyt sitten hikiseen muutama lumihiutale.

Tai itse asiassa eihän tuo ulkona maassa oleva ole edes lunta, vaan täyttä loskaa; onhan ulkona lämpöasteita edelleen. Mutta onneksi on sentään sitä, pääsee edes hieman paremmin joulufiilikseen mukaan! Aatonaattomme onkin hurahtanut nopsaan ohitse leipoessa, lahjoja väkerrellessä, leikkiessä ja kuusta hakiessa. Minikin on jo unilla. Toivottavasti saataisiin huomiseksi edes vähän pakkasta, koska on tuo keli vielä tosi märkä. Luojan kiitos pojan rönttähaalari oli mukana, niin sai tehdä hommia ja halailla pihkaisia kuusia huoletta. Niin ja toipa hän mummolle kuusenhakureissulta myös oman pikku kuusensa, joka tosin jäi ulkorappusia koristamaan. On se söpö ja suloinen tapaus tuo <3 Nyt on kuitenkin aika pistää kone taasen kiinni, halusin vain hieman käydä täällä pyörähtämässä. 

Oikein ihanaa joulua teille kaikille!<3<3<3

Kuusenkoristeet soodataikinasta

Onko taikataikinaa tullut leivottua jo liiaksi? Onko Fimomassakin jo menneen talven lumia? Etkö löydä kaupasta mieluisiasi joulukoristeita? Kokeilepa seuraavaksi väsätä soodataikinasta joko itsellesi tai läheisillesi todella helppoja joulukoristeita! Itse lähdin kokeilemaan tätä taikinaa sillä idealla, että olisimme tehneet sillä koristeita päikkärin joulupajassa. Lopulta idea kuitenkin vaihtui, mutta kyllä näistä nyt niin kivoja tuli,että saatanpa tehdä aika monesti uudestaankin!

Soodataikinakoristeisiin tarvitset:

• 1 dl maissitärkkelystä
• 2 dl soodaa
• 1,25 dl vettä
• Kaulimen ja muotteja
• Koristeita
• Pillin ripustusreiän tekoon
• (Pitsiliinoja tms. pintakuvion tekoon

• Laita ainekset kattilaan, sekoita tasaiseksi ja lämmitä miedolla lämmöllä niin kauan, että taikina kiinteytyy. (muista sekoittaa pohjaa myöten)
• Kun taikina alkaa olla kiinteää, siirrä se kattilasta toiseen astiaan ja peitä kostealla liinalla. Taikina on valmista muotoiltavaksi, kun se on jäähtyny. 
• Kauli massa n. 0,5 cm paksuiseksi levyksi (halutessasi voit käyttää jauhojen tapaan maissitärkkelystä, ettei massa jää kiinni pöytään), paina kuvioita ja muista halutessasi tehdä ripustusreiät pillillä!
• Anna koristeiden kuivaa yön yli tai käytä uunissa 75 asteessa noin tunnin ajan. 
• Valmiita koristeita voit maalata, lisätä hilettä, liimailla, vain mielikuvitus on rajana!
• Jos koristeita mielit ripustella, lisää jokin lenkiksi. Itse käytin ihanan rouheaa juuttinarua.
• HUOM! Jos olet pitkäkyntinen, ole varovainen, ettei taikinaan jää kynsiesi jälkiä niinkuin minulla :D

Itse painelin massaan hopeapallonarusta leikeltyjä palloja

Lumiukko, jonka nenä tippui heti kättelyssä, Myöhemmin raukka menetti vielä päänsä

Myös mini sai oman, nimikoidun tähtensä. Nimi painettu leimasimella.

Osa odottaa vielä lenkkejänsä

Oletko sinä kokeillut soodataikinaa aiemmin?

Joulun aakkoset

Aattoilta. Siihen se koko huima odotus huipentuu.

Bää. Niinkuin lampaat sanoi silloin kedolla, eikös?

Celsius. Miten tänä jouluna voi olla taas näin mustaa ja ankeeta ja märkää?

Diy. Tänä jouluna muistin ystäviäni itse tekemilläni lahjoilla. Toivottavasti tykkäsitte :D

Etana; joulu on aivan yhtä hidasta aikaa.

Fazerin sininen. Ilman sitä ei joulu tule, sillä se on löytynyt joka joulu kuusen alta!

Glögiä mantelihiutaleilla, kiitos <3 

Huoleton ja kiireetön joulu tilaukseen, kiitos!

Ilo. Erityisesti se lapsilla oleva saa sydämen lämpiämään.

Joululahjat, jotka on jo kaikki ostettu, mutta jotka kuitenkin odottavat vielä paketoijaansa..

Kanelisokeria joulupuuroon, ei mitään hedelmäsoppia :D

Lauteella on ihanaa nauttia joulusaunasta rauhassa

Musiikki. Joulu ei ole joulu ilman lauluja ja musiikkia. Ja taistelua siitä, saako äiti laulaa koko ajan vai ei :D

Nassu on jouluna näkkärillä kaikkien herkkujen keskellä

Omppu ja nimenomaan se syvänpunainen jouluomppu

Pipareiden leivonta on jokajouluinen perinteemme. Tänäänkin paisteltiin muutama pellillinen (aivan liian paksuja) maukkaita pipareita

Quu taivaalla? ;)

Riisipuuro jouluaattona. Kukahan saa tänä vuonna mantelin?

Sylvian joululaulu. Ehdoton lemppari vuodesta toiseen!

Tonttu. Vilahtiko tuolla punainen lakki? Onkos tänne jäänyt pala pienen kiireisen tontun partaa? Lapsen usko on uskomattoman ja ihanan puhdas <3

Uuni oli lapsena joulun aikaan aina kuumana, kun äitini valmisti laatikoita ja paistoi kinkkuja sun muita herkkuja. Keittiössä riitti vilskettä niin silloin kuin edelleenkin joulun aikaan

Valot. Kynttilät, jouluvalot, kaikki ihanaiset, joilla saa luotua aika kivan tunnelman :)

White Christmas. Josko myö kuitenkin saataisiin vielä sellainen?

Xmas, se pääasia.

Ystävät ovat tärkeinä niin jouluna kuin muinakin vuoden päivinä <3 <3

Zzz. Joululomalla aion nukkua mahdollisimman paljon!

Åbo ja joulurauhan julistus. Silloin on parempi olla hiljaa, sen opimme lapsina :D

Äidin laittama jouluateria, nam!

Öinen joulutaivas osaa olla vain niin kaunis.

Joulukorttipaja

Ma 14.12.2015

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita joulusta innostuneita näpertelijöitä? Viime vuonna joulu oli vielä aika plääh- juttu, mutta tänä vuonna se on päässyt jo nyt aivan uusiin sfääreihin; liekö syö tuossa pienessä joulun odottajassa, joka ei tosin juhlasta vielä mitään tajuakaan :D Joka tapauksessa täksi jouluksi meille on ostettu niin valoja, joulukuusta, koristeita sun muita jouluhömpötyksiä. Kauppiaat hierovat varmasti tähän aikaan käsiään hymyillen yhteen, onhan tää aikamoinen kulutussesonki kaiken kaikkiaan! Materia kun tuppaa viemään tilan siltä kaikkein oleellisimmalta. 

Tänä jouluna olen innostunut myös uudella tavalla joulukorttien teosta ja niinpä olenkin näperrellyt niitä jo aimo pinon. Sukulaiset ja ystävät voi nyt sitten laittaa halutessaan silmänsä kiinni tai ainakin valeinnostua, kun saatte jättimäisen kirjekuoren postiluukustanne, nämä kun ovat niitä teidän versioitanne. Niin ja jättikirjekuorista puhuin siksi, ettei näistä juuri mikään mahtunut siihen perinteiseen pieneen ja söpöön, postikortinkokoiseen kirjekuoreen. Aina jäi joku milli jostain yli, niin nyt saatte korttinne astetta isommassa paketissa. Ai minäkö muka huono matikassa?? :D 

Kortit joutuivat jopa ajallaan postiin eli toisin sanoen kiikutin ne postilaatikkoon 13.12 kello 22.30, jotta ehtisivät aamulla lähtemään ympäri Suomea. Olen kyllä kuitenkin aika ylpeä näistä tekeleistäni, sillä aiempiin verrattuina näistä tuli vieläpä ihan nättejäkin. Itse tehdyn näköisiä, mutta niinhän ne pitää ollakin.  Ja itse asiassa minä en ollut ainoa joulukorttien väkertelijä, sillä kyllä meillä tyo pieninkin teki omansa hoitotädilleen. Piirti ensin ja äidin luvalla sai laittaa niin monta tarraa kuin vain halusi ja kyllähän sinne aika moni kiiltävä tarra löysi tiensä. Harmi, ettei siitä tullut otettua kuvaa, kun aamulla jo vietiin se vastaanottajalleen. Onnellinen oli hän, mutta niin oli myös antajakin :) <3 Kyllä vain tällaiset pienetkin asiat saavat hymyn huulille!

Väsäsittekö te tänä vuonna itse joulukortteja? 

Pikkujouluvinkki: Candy cane vodka

Mikä tätä Bloggeria oikein vaivaa vai olenko mie taas ollut niin mahdottoman taitava (lue:taitamaton) ? Tulin pitkästä aikaa kirjoittelemaan tänne, kun huomasin, että VIISI postaustani on edelleen luonnoksissa, vaikka niiden olisi pitänyt tulla tänne jo aikoja sitten teidän luettaviksenne... Ei auttanu aikataulutukset sitten näköjään mittään :D No pitänee alkaa ripotella niitä tänne pikku hiljaa ihan itse painamalla jokaisen kohdalla tuota ihanaa oranssia Julkaise- nappulaa. Ensimmäinen teksti onkin viime viikonlopulta.

Olimme tuossa perjantaina pienoisissa pikkujouluissa. On se kumma, kun ikää tulee, näitä tällaisia hassun hauskoja illanviettotapoja alkaa tulla ovista ja ikkunoista joulua lähestyttäessä. On firman pikkareita, ystävien kesken, päikkärillä jne jne. Tällä kertaa juhlistimme joulun lähestymistä Kalakukkokaupungin tiimin kera eli lukioaikaisten ystäviemme kanssa. Suuntasimme perjantaina heti töitteni jälkeen mummolaa kohti, jonne pienin juhlija jäi mummon ja ukin hellään huomaan. Me taas pynttäydyimme (aamupuurolliset ja rapaiset vaatteet joutuivat pyykkiin) ja lähdimme viettämään iltaa ystäviemme luokse. Ilta oli oikein onnistunut; seura oli mitä parhainta, ruoka- ja juomapuoli kunnossa eikä viihdykkeistäkään ollut pulaa. Kiitos vielä teille, otetaan uusiksi sitten jossain vaiheessa! <3 

Ja meillä oli niiin mukavaa

Viemisinä oli perinteisten joululahjanyssäköiden lisäksi hieman omia tekeleitäkin, joista toisen haluaisin esitellä teille tässä postauksessa: Candy Cane Vodkan. Tai siis lähinnä, miten tämä jouluinen nautiskeluaine saadaan juuri sopivaksi vaikka esimerkiksi niihin paljon puhuttuihin pikkujouluihin. Ota esille seuraavat:

* Pullollinen viinaa tai vodkaa

* Candy caneja eli noita punavalkoisia keppejä

* Koristeita halutessasi

Ja ohjetta:

* Kaada pullosta jonkin verran nestettä vaikka mukiin (eihän hyvää tavaraa sovi hukkaan heittää!) 

* Paloittele candy caneja ja laita palaset pulloon. Jos haluat vahvemman maun suosittelen pätkimään keppejä ihan reilulla kädellä, noin kymmenisen niitä voi melko huoletta sinne tunkea. Toki kannattaa välistä liottaa entiset ja maistella tuotosta, jotta saat sen omaa makuasi vastaavaksi ;)

* Korkki kiinni ja hyrskytä pulloa aina välistä, ettei kepit jumahda johonkin kohtaa pullosta kiinni. Insinööri-isin vihje oli laittaa pullo kyljelleen, koska silloin on eniten pinta-alaa liukenemiseen? :D En tiedä, mutta hyvin toimi!

* Maisteltuasi tuotoksen, voit koristella pullon mieluiseksesi ja tokihan mukaan on hyvä liittää maisteluohje tai vastaava. Ja näin sinulla on hauska ja helppo vieminen mukaasi!

RATTOISAA JOULUKUUN JATKOA!

Taaperoimetyksestä

"Titti, titti!" Poika viipottaa perässäni ja kiipeää ohitseni sohvalle. Hän tietää tasan tarkkaan, mihin kohtaan pitää ruveta odottamaan. Ja jos äiti onkin liian hidas, hän kapuaa alas, ottaa sormesta kiinni ja vetää minut paikalle. Nyt on maitoaika. 

Olen imettänyt poikaamme yli 17 kuukautta. Matkalle on mahtunut rintaraivareita, turhautumista molempien suunnalta, puremista uusien hampaiden tulon myötä ja aivan järkyttävän paljon pelleilyä. Mutta edellä mainittuja enemmän rakkautta, läheisyyttä, pienen nukahtajan tuhinaa ja lempeitä katseita. Kokonaisuutena imetystaipaleemme on ollut siis vallan miellyttävä. Imetys on sopinut meille molemmille, vaikka tiemme onkin ollut välistä kuoppainen. Poika on ollut aina hyvin tissiriippuvainen ja vaikka kesällä päätinkin imetyksen lopettamisesta, se on salaa jatkunut aina vain pidempään ja pidempään. Välillä poika jopa unohtaa tissittelyn, mutta seuraavana aamuna aamuna roikkuu paidassani kiinni kuin takiainen. Joskus maidonkaipuu ei herää edes kysyttäessä, mutta se on vaan sitä elämää. Moni on ihmetellyt valintaani ja kysellyt aina heti perään poikani ikää. Pian puolitoistavuotias! Ja kyllä, tiedän, ettei poikani enää tarvitsisi rintamaitoa, pärjäisi vallan mainiosti ilman ja ei, en pidä sitä lainkaan rasittavana. Tämä on ollut meidän valintamme ja ymmärrän, ettei se muille välttämättä ole kovin luonnollinen sellainen. Pikemminkin outo. 

Rintamaitohan ei itse asiassa koskaan ole turhaa, vaan sen rakenne muuttuu lapsen kasvaessa. En siis juota rinnoistani pojalle pelkkää vettä (ja rakkautta, hah!), vaan tavara on aika tuhtia, sillä eihän sitä enää paljoa tule. Jos aihe kiinnostaa, googlaile vaikka laktivistiäidin kirjoituksia. Rintamaidon kautta taaperokin saa arvokkaita rakennusaineita mm. vastustuskyvylleen, mikä tässä flunssa-aallokossa ei ole lainkaan haitaksi. Uskokaa tai älkää, mutta meillä mini ei ole juurikaan sairastellut, vaikka aloittikin hoidon syksyllä ja minä kannan töistä kotiin jos jonkinmoisia basilleja! Joko tää on aika hyvää sattumaa tai syy löytyy jostain hyvin lähellä sydäntäni ;) Ja toisaalta, onhan sillä tissittelyllä taaperollekin aivan yhtä suuri merkitys kuin vauvalla, taapero vain tiedostaa sen hieman paremmin. Hän osaa ruokailla muutenkin, mutta toisilla myös rinnalla käyminen on erittäin tärkeää, eikä siinä mielestäni mitään väärää ole. Keneltä se on pois, kysyn vaan?

Ennen poikani syntymää ajattelin imettää ehkä puolen vuoden ikään tai viimeistään lopettaisin silloin, kun poika osaisi itse maitoa pyytää. Olisihan se omalla tavallaan aika outoa, kenties ällöttävääkin. Nyky-yhteiskunnassamme suhtaudutaan imettämiseen varsin kummallisesti. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vastenmielisemmäksi imetys muuttuu. Pullolle vaan ja äkkiä ja heivaa se pullokin mahdollisimman pian, etteivät hampaat ja purenta kärsi. Kun taas selvä faktahan on se, että aiemmin lapsia on voinut huoletta imettää jopa parin vuoden ikään ilman, että kukaan on kyseenalaistanut asiaa tai pitänyt sitä liian sekstistisenä (paljaat rinnat, you know). Tai mikä järkyttävämpää, lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä! Mistä näitä penaalin terävimpiä kyniä tulee? Nykyäidillä pitää siis olla aika paljon itsevarmuutta imettämisen jatkamisen suhteen. On surullista, että jotkut lopettavat näinkin kauniin ja luonnollisen asian ympäristön painostuksesta. On myös rasittavaa lukea, kuinka äitien pitäisi muistaa, että ne rinnat kuuluvat myös miehelle, ei pelkästään lapselle. Hetken, kun miettisi, voisi älytä, että ne rinnathan roikkuu kiinni äidissä, naisessa, itsenäisessä ihmisessä, joka varmasti osaa itse päättää, mihin haluaa niitä käytettävän. Ei sitä voi määritellä naapurin Pirkko-Pekka saati sitten joku some. Olen nainen, jolla on rinnat. Omistan eli hallitsen. 

Tällä hetkellä meillä tissitellään korkeintaan kahdesti päivässä: aamu- ja iltapalan jälkeen. Pojasta on tullut niin tehokas, että hän pystyy samaan aikaan leikkiä varpaillaan, tutkia korviksiani, höpöttää tissi suussa tai vaikka mönkiä välistä vähän karkuun. Yleensä paikallaan oleminen onkin aika mahdoton tehtävä, mutta enpä minä muuta odotakaan tuolta meidän vauhtivileviltä. Kunhan vain ei tee töllön töitä tai jää pelleilemään liiaksi, sillä silloin maidonlähde piilotetaan. Ja kun "titti" on syöty, poika silittää, kiittää ja lähtee tyytyväisenä jatkamaan hommiansa. Ei siinä mitään sen kummoisempaa ole. Ei mitään lasta rikkovaa tai ällöttävää. Vain hetki meidän kahden välillä.

Tämäkö muka likaista?

Kerro se onnelliselle lapselle.