Uutta kotona

Kotiin on tullut hankittua viime aikoina kaikkea pientä ja vähän isompaa. Kotia on aina kiva laittaa ja sisustamisinto ois valtava, mutta opiskelijabudjetilla pitää hieman miettiä prioriteetteja. Kaiken kivan ei tarvitse kuitenkaan olla kallista! (;

How to be a superman.

Kyseessä on siis valkoinen tussitaulu Biltemasta, joka vihdoin ja viimein saatiin seinälle. Täydellinen tällaiselle tuhertajalle. 

Uusi sänky ja matto.

Sänky ostettiin Sotkasta tarjouksen aikaan. Kotiinkuljetuksineen tuli maksamaan noin neljä ja puol sattaa, mutta tämä ostos kestää vuodesta toiseen ja hyvä sänky on todella tärkeä, kun selkä kipeytyy helposti. Ja on pehmeä!

Matto ostettiin kirpparilta kympillä. Nukkamatot on aivan ihania, mutta kaupassa aivan liian kalliita. Siksi niitä on pitänyt metsästää kirppareilta ja tuo sitten sattui vastaan. Hyvin mätsää myös verhoihin ;)

Beige sohva.

Kirpparilöytö Kontista kahdellakympillä. Tosi mukava istua ja pehmeä. 

Ruskea nukkamatto

Ostettiin tää kirpparilla tienatuilla rahoilla Kontista. Maksokohan 20 euroo ja on suht iso ja hyväkuntonen. Kelpaa käppäillä jopa paljasjalkasin <3

Vallilan verhot

Ihanat olohuoneen verhot, joista kerroin jo aiemmin. Kuvio on ah, niin ihana!

Uusi avaimenperä

Tässä se on. Nimittäin uusi söpöläinen, joka koristaa miun avainnippua. Näyttää kuulemma miulta (;

Nyt pittää ruveta viettämään lauantai-iltaa tuon vieressä olevan murmelin kanssa. 

Adios!

~Vivian

Aina ei tarvitse olla urhea.

"Rakkauden ja surun kuvataan usein kulkevan käsikädessä; rakkaus aiheuttaa surua ja mitä suurempi rakkaus johonkin ihmiseen on, sitä suurempaa surua hänen menettämisensä tuottaa." 

Kirjoitan paraillaan esseetä surusta, näin lomaviikolla kuin olen. Aihe sopii minulle kuin nakutettu, sen verran aihetta on päässyt taas viime aikoina käsittelemään. Surun kohdatessa haluaisi vain käpertyä sikiöasentoon peiton alle eikä nousta koskaan ylös. Maailma on yhtäkkiä synkempi paikka, jossa ei tunnu olevan itselle mitään. Joitakin ilonaiheita voi ajoittain esiintyä, mutta niistäkin tuntee syyllisyyttä; eihän surullisena voi tuntea iloa. 

Pikku hiljaa sitä opettelee taas selviytymään päivästä toiseen. Päivät eivät tunnu olevan kuitenkaan yksittäisiä, vaan ne ovat ikäänkuin sekoittunutta mössöä, jossa syödään ruokaa kun on nälkä ja mennään nukkumaan, kun nukuttaa. Ihmisten seura auttaa. Keskittyminen on ajoittain vaikeaa; voi huomata, ettei muista mitään juuri lukemastaan kirjasta. Ajatukset eivät pysy kurissa. 

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, joinakin päivinä voit tuntea jopa eläväsi jälleen kunnes taas kompastut synkkyyden juuristoon. Kriisistä voi muistuttaa esimerkiksi vain yksi ainoa sana tai tuoksu. Surun on annettava tulla aikanaan; on itkettävä, kun itkettää. On varauduttava, että toipumiseen menee paljon aikaa. Aikaa ei voi mitata minuuteissa eikä päivissä. 

Mutta kuten juuri esseeseeni kirjoitin, sen kanssa oppii elämään. Pikku hiljaa..

Pitkästä aikaa!

On tapahtunut niin paljon ja niiin lyhyessä ajassa, etten tiedä, mistä aloittaa. No ainakin olen taas leiponut (kinnkujuusto- ja tonnikalamozzarellasarvia) ja pitänyt huisia kavereiden kanssa! Meillä siis alkoi perjantaina ns. "loma" tai itseopiskeluviikko, jos tarkkoja ollaan. Ammattikorkeakoulussahan kun ei ole ikinä lomaa.. Hirmusesti ois kouluhommia tehtävänä, mutta innostusta niiden aloittamiseen saati jatkamiseen ei ole nimeksikään. Kuitenkin kirjat on hommattu ainakin pikaisinta tehtävää varten, joten olen aika tyytyväinen itseeni! 

Lisäksi viime aikoina on tullut tehtyä kaikkea kivaa kavereiden kanssa kuten sanoin. Viime viikolla ja nyt maanantaina meillä oli urheiluiltamat; pelattiin aluksi korista ja sen jälkeen jalista. Aivan mahtavan hauskaa ajanviettoa ja hyvin tutustuu ihmisiin. Sekä tietysti saa urheilla vähän enemmän kerralla, kun tässä on pitänyt taukoa pittää. Niin ja kuten voitte arvatakin, myös jumeja löytyy urheilutauon jälkeen kun vetäsee oikein kunnolla! Onneksi on Smapsa hieronu miun kippeitä jalkoja tännään ja saanu miut melkein itkemään...

Ja urheilla ei voi myöskään ilman hyvää ruokaa, joten olemme suunnanneet kentältä aina meille. Ensimmäisellä pelikerralla teimme pizzoja, viime kerralla tortilloja, noms! Tortillat toimi paremmin, koska kaikki saivat nopeammin ruokaa ja pysyivät tyytyväisinä ;) Oli oikein onnistunutta, uusiksi vain!

Ja ja perjantaina juhlimme synttäreitäni hieman myöhässä kaveriporukalla, mutta kuten sanotaan:parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja aivan mahtava ilta oli. Hirmusesti hyviä herkkuja, pelejä (Game of life & Trivial pursuit), laulamista, jutustelua yms. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos Niinalle aivan ihanimmasta avaimenperästä ikinä! (Yritin löytää kuvaa tästä ihanuudesta netistä, mutta epäonnistuin eikä puhelimen kamera halua ottaa selvää kuvaa näin myöhään illalla :( ) 

Nyt pitää orientoitua nukkumispuuhiin, kellohan on jo niiiiin paljon, öitää! Tulen pian kirjoittamaan taas jopa yhdestä, fiksusta aiheesta.

~Vivian

You can stay under my umbrella ella ella eeh eeh..

Heipparallaa, täällä ollaan taas! Koska ulkona sataa vettä, on hyvä aika kirjotella blogia sisällä lämpimässä. Toisaalta olisin halunnut lähteä tänään lenkillä käymään, kun lopultakin pystyisin... Viikonloppu meni joutuisasti, kun oli paljon tekemistä:katselimme elokuvia, poljimme lauantaina 15 km kirppareita kierrellen, siivosimme, järjestimme makuuhuoneen uusiksi jne jne. Uusi mattomme mätsää oikein ihanasti makuuhuoneen yleisilmeeseen <3

Eilen lähdimme sitten autolla matkaan ja kävimme järjestelemässä kirpparipöydän (ei oo enää paljoo tavaraa jälellä) ja suuntasimme Prismaan. Sain synttärilahjaksi lahjakortin S-ryhmän kauppoihin, joten tiesin, että nyt olohuoneen rumista verhoista päästään eroon! Verho-osastolla meni varmaan puoli tuntia, mutta lopulta me molemmat rakastuimme Vallilan Mementoverhoon; kuva on hyvin kaunis ja verhon värit ovat juuri täydelliset! Verhon kuvio koristaa nyt blogiani, koska se on i-h-a-n-a! 

Koska päivä on ollut ärsyttävä erityisesti tenttitulosten myötä, päätin leipoa bannaanikakun, joka on helppo ja takuuvarma leivonnainen, nom <3 Olen huomannut, että leipominen on hyvä keino turhautumisen purkamiseen, suosittelen. Alla reseptiä kyseiseen kaakkuun (ohje on isohko!):

Bannaanikaakku

300 g margariinia                                               Kuorrute:

4 dl sokeria                                                         150 g tuorejuustoa

5 munnaa                                                            180 g tomusokeria

6 dl jauhoja                                                         1 ½ tl vaniljasokeria

2 tl soodaa                                                          75 g pehmeää voita

4 tl kanelia

2 tl kardemummaa

4 banaania

Vaahdota rasva ja sokeri suurehkossa taikinakipossa. Lisää munat yksitellen ja vatkaa seos tasaiseksi. Lisää sekoitetut kuivat aineet sekä banaani. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja paista 175 'C:ssa n.25 minuuttia. Sotke kuorrutteen ainekset keskenään ja kuorruta jäähtynyt kaakku. Nomnom :3

Huomenna on onneksi vapaapäivä, mutta hommia riittää ja hirrmuisesti. Nyt menen nauttimaan Ensisilmäyksellä-sarjasta ja mietin, vieläkö haluaisin ottaa yhden palan kaakkua (;

Ja pahimpia on päivät,joiden loppumista ei näy..

Ah, että minä niiiin rrrakastan koulunkäyntiä taas vaihteeks-not! Meillä on aivan liikaa kaikkia tylsiä kursseja, että miehän meinaan nukahtaa jo ensimmäisten viiden minuutin kohdilla! Tänäänkin aamu alkoi ryhmäasiakasharjoitteluorientaatiolla ja jatkoi sitten toisella kampuksella Tutkimuksellisella kehittämistyökkä ja arviointitutkimuksella. Sytyttääkö nimi? Ei todellakaan käytännössäkään. Koulupäivästä lutviutui kuitenkin, vaikka ruokakin oli vähän, no sellasta.. Eikä ollu tällä kampuksella sitten edes rapeita kalapaloja! :(

Käytiin Villen kanssa taas järjestämässä kirpparipöytää ja tarkastettiin välituotto;siellä nätisti 60 € säteili. Ja nythän ollaan siis puolivälissä myyntiaikaa! Pöytämaksu maksettiin jo aiemmin tienatusta, joten yhteensä se tekis 87 euroa, jihuu :)

Käytiin sit myös siinä vieressä olevalla kirpparilla pyöriin ja saalis oli suoraan sanottuna varsin mainio: Ville löyti itselleen muutamia paitoja (miesten vaatteita ei juuri kirppareilla näy), mie itselleni neonkeltaisen tuubitopin, kastikekauhan sekä ihanan violetin maton! Todennäköisesti se päätyy makuuhuoneeseen, koska siellä meillä on ollut pyöreä oranssi matto, jossa on hirmusesti tahroja ja on siis aika epäsiisti. Ja nyt matto mätsää myös verhojen väriin ;) Ei paha, ei paha. 

Nyt pitää suunnata ruoanlaittoon, kun tarjousjauhelihat on sulatettu pakkasesta. Tarkoituksena tehdä siis punaista kastiketta pestolla ja täysjyväpastaa, nom! 

Mukavaa viikonloppua kaikille teille murmeleille! 

Kun pimeys peittää maan

Viime ajat on ollut minulle vaikeita ja jaksaminen on ollut katkolla useampaan otteeseen, mutta täällä sitä edelleen ollaan enemmän tai vähemmän voimissaan. Sääkin on sopeutunut minun mielialaani, koska melkein koko päivän on satanut vettä. Välillä on tosin pikkuisen aikaa aurinkokin pilkahtanut;oma aurinkoni olivat tänään kaverini sekä Ville, joka haki minut koulun loputtua. Tänään oli siis myös ensimmäinen koulupäivä, joka alkoi kello 8:15 ja loppui 15:02,jee!

Koska alku on niin masentavanoloinen, pitää minun kertoa meidän tällä hetkellä käynnissä olevasta projektista! Pidämme siis kirpparipöytää viikon verran Joen jättikirppiksellä, jotta pääsisimme lopuista turhista tavaroista eroon (pieni vinkki:pöytä nro 186!).  Nyt on sitten tavarat siellä ja tänään mahdollisesti suuntaamme järjestelemään tätä myyntipöytäämme, sillä eihän ne pysy kovin pitkään siistinä, kun kaikki tonkii ja tutkii. 

Pieniä vinkkejä, jos olet miettinyt pöydän vuokrausta:

-Selvitä vuokrausmaksut ja kirppareiden suosio. Vuokrausmaksut voivat vaihdella suurestikin, joten ainakin opiskelijalle asialla voi olla merkitystä. On myös huomioitava, että toiset kirpparit ovat vain viihtyisämpiä kuin toiset, joka taas voi edistää sinun myyntiäsi!

-Hinnoittele oikein. Tämän voi oppia helposti tutkimalla muiden hinnoittelua, tosin jotkut aina hinnoittelevat tuotteensa liian korkeiksi;ei siitä 5 vuotta vanhasta paidasta kannata pyytää edes euroa, jos se on reikiä täynnä:rikkinäisiä ja likaisia vaatteita ja tavaroita on turha edes miettiä vievänsä kirpparille, ei kannata. Itse hinnoittelimme tavarat hyvin halvoiksi, jotta saamme ne liikkeelle.

-Järjestele. Tavaroita on paljon mukavampi tutkia asiakkaana, kun ne ovat edes jonkinmoisessa järjestyksessä! Jos pöytä tursuaa viikkaamattomia vaatteita ja tavaraa sekaisin, sen kiertää mieluummin kaukaa ja siirtää katseensa seuraavaan. Ja kuten edellä mainittu, pöytää voi ja kannattaa siivota myös myynnin aikana.

-Päätä lopputavaroiden kohtalo. Joskus on niin hyvä tuuri, että kaikki menee kaupaksi, mutta yleensä pöydälle jää lojumaan jotain, mitä muutkaan eivät tarvitse. Jos olet kerran ollut valmis luopumaan tavaroistasi, et halua niitä ainakaan kotiisi, joten tässä vaiheessa on hyvä miettiä jatkoa. Huonokuntoiset tavarat voi heittää roskiin, jos et ole sitä vielä tehnyt. Hyväkuntoisen tavaran voi lahjoittaa esimerkiksi SPR:n Kontteihin ja samalla teet hyvää. Hyvää tavaraa on sääli heittää hukkaan. 

Ylläolevilla vinkeillä pääset jo ainakin alkuun, taitosi karttuvat kokemuksen mukana. Siispä kaikki vain etsimään kodin tarpeettomat asiat esille ja suunnaksi kirppari! 

Ps. Siitä voi jopa tienata.. (;

Happy birthday to me!

Ei ole tullut ihan hetkeen taas kirjoiteltua, kun on ollut tentti- ja tehtävähässäkkä päällä, mutta nyt on taas aikaa, kun on synttäritkin ja kullan työpäivän ajan oon hengaillu vaan yksin kotosalla. Yksinäisyys ei ole juuri haitannut, nytkin on tonnikalapiirakka uunissa, josta myöhemmin lissää :)

Minua tämä vanheneminen ei ahista yhtään, enemmänkin oon iloinen aina kun täytän vuosia, oon varmaan ainut! Miusta on mukavaa, kun minut on otetaan paljon vakavammin, kun oon vanhempi ja muutenkin, kun oon ollu  aina aikamoinen babyface. Joten vanheneminen kunniaan!

Piti vielä ottaa vanhenemiskuvat, ettei ihan jää unholaan. Mutta- näytän edelleen nuorelta, joten teinipeili oli pakollinen!! :) Taustalla sotkunen makkari, koska oli vaikee päättää, mitä laittaa päälle!

 Paita Cubus, Legginsit H&M, kaulakoru New Yorker, rannerenkaat kirpparilta, nilkkurit Skopunktenista

Ville ilmoitti, että haluaa hommata miulle synttärikakun, joten en päässy sitä leipoo, joten piti keksiä Plan B: Chilitonnikalapiirakka! Alla ohje, koittakaa saada selvää (voin toki selventää tarvittaessa)

Tää on tositositosi hyvää!!

Ihanaa torstaita kaikille! <3