Isku vasten kasvoja

Such a lonely day and it's mine.The most loneliest day of my life. And if you go, I wanna go with you.  And if you die, I wanna die with you.Take your hand and walk away..

Tunnen oloni tyhjäksi,hyvin tyhjäksi. Kuin sisälläni ei olisi enää mitään. Kuin joku olisi vienyt osan minusta ja piilottanut sen minulta. En jaksa taistella sitä vastaankaan. Olen tyhjä kuin maalaamaton kangas.

Kuinka monta kertaa tässä elämässä lähtee matto jalkojen alta ja pohja onnelta...

Maalta kaupunkiin

Koko viime viikon vietin siis perheideni luona Kuopiossa maalla. Siellä mieli sai viimein levätä ansaitsemallaan tavalla. Nyt on sitten vattuja pakastimessa talvea varten,nam! Itse en perusta juurikaan mustikoista, joten niitä ei edes ole tullut etsittyä. Mutta marjat ovat sellaista superfoodia, ettei paremmasta väliä-ja itse kerättyinä vieläpä ilmaisia! Siispä jospa metsään haluaisit mennä nyt? 

Kun tässä koulunalkukin alkaa lähestyä uhkaavasti, niin se tarkoittaa minulle myös tenttien välttämätöntä tuloa. Pablo-herran kanssa sitten otettiin viltti sohvaan ja alettiin lukemaan vähän toimintatutkimuksesta. Itsehän siis fiksuna tentin kaksi kirjaa kerralla...

Keskiviikon ja torstain vietin Kuopion keskustassa. Päivän shoppailin ja ihmettelin, miksi torin ympärys on kaivettu niin pahasti auki sekä hämmästelin uusia rakennuksia. IsoCee oli aika mahtaileva pytinki, tosin se ei mielestäni istu oikein ympäristöönsä.. Ruokana toimi kaksi karjalanpiirakkaa Puijonkadun Siwasta sekä samalla tuli juteltua Teijan, Villen siskon kanssa. Illasta menin yöksi serkulleni ja katselimme lasten animaatioita ajan kuluksi, kun ilma oli hieman sateinen eikä houkutellut lenkkipoluille, vaikka vehkeet olikin mukana.

Tässä ostoksiani tältä kaupunkireissulta, IKEAan en eksynyt (;

 

Kirpparilta pinkki pitkä toppi 1 € ja Fiorellasta ihanat uudet sulkakorvikset 3,90 €

 

H&M:n alennuksista päädyin ostamaan vain tämän vasemmalla olevan paidan, jonka kuviointiin tykästyin. Oisko ollu 3 €? ja sit ostin tollasen lyhyen paidan Kirpparilla:sta 1 €.

 

Vasemmalla kuvassa siis miun uus oranssi hame, 3 € ja tollanen vaaleansininen huivi Seppälästä, 3 €. Oikealla vaalea tunika 1,5 € ja kauan etsimäni vaalea farkkutakki, 4 €. Molemmat siis Kirpparillasta.

Hyviä löytöjä tuli, vielä pitäisi jossain vaiheessa etsiä uudet nilkkurit syksyksi, vanhat kun vähän hajoilivat kevväällä...Nyt pitää kuitenkin mennä keittämään teetä, kun on vähän flenssunen olo. 

Ps. ruohonleikkuu työnnettävällä leikkurilla on aikamoista reeniä! Kaks tuntia, kun työntelin, niin kyllä nukutti illalla!

Operaatio Mastermaalaus

Aina kaikista huonekaluista ei vain pidä jo niiden värin takia. Meillä tällaisia kappaleita löytyi kotoa useampikin, mutta auton tilan puutteen vuoksi mukaan maalle lähtivät vain nämä vaalean puunväriset jakkara ja Villen tekemä arkku. Tarkoituksena oli siis maalata ne valkoisiksi ja samalla kämppään sopiviksi!

Suoritin maalausoperaation kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa valtasin isäni työhuoneen, heitin lattialle vanhoja sanomalehtiä sekä hioin hiomapaperilla pinnat niin tasaisiksi kuin halusin, jotta maalaaminen on helpompaa.  Ja eikun sutimaan nro 2 kokoisella sudilla!

Tässä jakkarassa on jo ensimmäinen maalikerros pinnassa. Nostin jakkaran tollaisen muovisankon päälle, jotta pystyin maalaamaan kerralla kaikki muut pinnat paitsi istuinosan, suosittelen! Ei tarvitse kumarrella niin paljon ja maalipintakaan ei jää sanomalehteen kiinni :)

 Sitten odoteltiin kuivumista parisen tuntia, jonka aikana kävin pitkästä aikaa hyvän ystäväni kanssa lenkillä. Lenkkeillessä oli hyvä vaihtaa pitkästä aikaa kuulumiset, viimeksi kun näimme viime kesänä. Hups! Alla kuvat kuivuneista kalusteista.

 

Sitten vielä suti kerran kouraan ja maalaamaan tarpeelliset, näkyvät pinnat toisen kerran! :) Kannattaa laittaa hyvää musiikkia maalaamisen ajaksi, niin homma hoituu vielä sutjakkaammin. Lopuksi vielä pakolliset peukutuskuvat.  

Nyt sekä jakkara että arkku odottavat vielä työhuoneessa, mutta hyvältä näyttää tulos, olenhan kirvesmiehen tytär! :)

Kyllä maalla on mukavaa!

Palasin tänään juurilleni. Toisin sanoen ajelin vanhempieni luokse viettää aikaa perheen kanssa, viikonloput kun aina kuluvat niin nopeasti ja ei ehdi mitään. Nyt sitten toivottavasti ehtii edes jotain! Tänään on jo tullut syötyä hyvin (kiitos siskon kokkaustaitojen) ja tulihan tuota myös lenkillä käytyä. Hyvä sää, hieman vaan liian lämmin (; Ei siinä, 6 km on aina 6 km ja nyt saa syödä hyvällä omatunnolla tyrnikiisseliä, nom!

Niin ja viikonloppunahan oli Ilosaarirock! Itse en örveltänyt yhtään, vaan nautin sivistyneesti Novelle fruitya ja toimin kuskintapaisena, eikä edes menoa haitannut. Vietimme siis lauantaipäivän varsinaisen rokkialueen ulkopuolella ystävien kanssa piknikin merkeissä. Paljon ruokaa ja hyvää seuraa, joten viihtyminen on taattu!:) PS. kiitos mukana olleille :3

Illalla sitten käytiin vielä katselemassa miesten voimien mittelyä leuanvetojen merkeissä ja pistäydyimme leikkipuistossa ottamassa osumaa. I </3 leikkipuistot. Mieli parani sitten sunnuntaina, kun käytiin Villen kanssa katsomassa Itse ilkimys 2-suosittelen! Oli kyl aivan mahtava leffa! :P

Huomenna toivottavasti muistan kuvata, kun teen projektia (; 

Nyt pitää kiiruhtaa sen tyrnikiisselin luokse, heipparallaa!

Kurreja,habailua ja kipeitä lihaksia

Tänään tuli taas haaveiltua siitä kauan ootetusta kamerasta;edellinen meni rikki n.3 vuotta sitten eikä sen jälkeen ole uutta tullut hommattua. Siispä olen nämä vuodet ottanut ihan surkealaatuisia kuvia, varsinkin vanha iPhoneni kameralaatu on jotain aivan järkyttävää. Siispä joskus pitää suunnata kameraostoksille!

Syy, että kaipailin kameraa, tai edes sitä iPhonen tai Bladen kännykkäkameraa, oli se, kun olin lähdössä tänä aamuna kauppaan pyörällä sen korissa nukkuikin hyvin makoisesti pieni orava! Näytti niin hauskalta, että siitä olisi saanut mahtavan kuvan-samaten varmasti myös miun omasta ilmeestä! Pikkunen kuitenkin pelästyi minua  ja lähti karkuun, kumma juttu :) Suloisia nämä kurret

Eilisen lenkin takia miun jalat on ihan jumissa. Venytelkää ihmiset lenkin jälkeen, ettei teille käy näin! Voin toki kävellä normaalisti, mutta en edes villeimmissä unelmissani ajattelisi lähteväni lenkille, eheii.. Siispä vapaa lepopäivä; 3x 50 hypyn naruhyppelyt nopeasti, 2x 12 punnerrusta, 3x20 vatsalihasliikettä, 3x 20 vinot vatsat + 5 ja 8 kg:n painoilla käsihabailut 2 sarjaa jokaista(en osaa nimetä!) Selkä on kipeenä myös, joten venyttelen vain tännään, en rasita :)

Pakko on myös ihkuttaa, että ekasta tenttikirjasta on vain 15 sivua lukematta, joten huomenna tai tänä iltana sekin on alta pois! Sitten odottaa toinen... Mais c'est la vie<3

Ensi viikolla pääsen ottamaan jopa kuvia, kun menen näillä näkymin porukoille hengaa vähäks aikaa maalle, joten sitä odotellessa! Adios!!

Heräämistä monella saralla

Joskus itseä niskasta kiinni ottaminen on aika työlästä. Päätin eilen siirtyä normaalimpaan unirytmiin, tehdä kouluhommia alta pois ja urheilla taas enemmän. Joo, kaikki näin kerta heitolla, ettei varmasti tule tylsää! Mutta...

..Eilenillalla ei juuri nukuttanutkaan 10 aikoihin. Siispä jäin pelaamaan kännykällä vielä Sanajahtia (Hyvä peli, btw) ja nukahdin joskus aika myöhään. Ja Ville herätti sitten sovitusti kello 6:45. Feeels good! Tänään aikasemmin nukkumaan.

...Eilen jaksoin vasta tutustua lastensuojelun kesäkurssin materiaaleihin- ja tehdä valmiit pohjat tehtäville!! :) Jos sitä tänään edes yhtä niistä saisi väsättyä ja tenttiin luettua. Ekasta kirjasta on lukematta 70 s ja toisesta 200.

...Aamulla väsytti aivan jumalattomasti. Tunnin möhöilin sohvalla ennen kuin päätin, et on sinne lenkille lähdettävä. Muuten meni lenkki aivan mainiosti, mutta viidennen kilometrin jälkeen alkoi koskea aivan sairaan kovasti mahaan/kylkeen. Ei auttanu muu kuin kävellä loppumatka normaalisti; toki koitin juoksua, mutta sokaiseva kipu ei kannustanut jatkamaan. Joten voi arvata, että en tehnyt ainakaan vatsalihastreeniä kotona. Pitänee oottaa iltaan. Ei parane tappaa itteään :)

Meidän Ville on tottunu ilmeisesti liian hyvään, koska se eilen vaan tokaisi, että tekee mieli jotain hyvää ja sittenhän me leivottiin porkkanakakkua. Paljon porkkanakakkua. Siis kaksi pellillistä, joka on aika paljon kahden hengen talouteen. Noo, toinen kuorrutettiin ja toinen iskettiin pakkaseen. Tervetuloa vaan porkkanakaakulle!! :3

Maistuva porkkanakaakku (1½ kertainen annos)

6 dl sokeria

6 munaa

6 dl vehnäjauhoja

3 tl kanelia

6 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

3 dl sulatettua voita

9 dl raastettua porkkanaa

Kuorrutus

300 g tuorejuustoa

360 g tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

150 g pehmeää voita

Käättöohoje:

Etsi TOSI iso kippo tai jaa ainekset kahtia heti ensi kättelyssä! Muuten tehdään niinkuin kääretorttu eli vatkataan munat ja sokeri ja lisätään vaahtoon vuorotellen rasva ja kuivat aineet. Porkkana tulee vasta viimeisenä. Paista uunissa n.25 min 200 ´C-kumpikin taikina omalle pellilleen. Älä aukaise uuninluukkua turhaan liian aikaiseen, ettei lässähä. 

Mittaa kuorrutuksen aineet kippoon ja sulata rasva. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Malta kuitenkin levityksen kanssa sen verran, että porkkanakakut ovat ehtineet jäähtyä. 

Bon appétit!! 

I wanna sing, I wanna shout..

Olen koko elämäni rakastanut laulamista. Olin joskus ala-asteella kuorossakin, mutta muuten tämä "harrastus" ei ole juuri pelannut suurempaa roolia elämässäni. Sitä paitsi mie oon aika huono esiintyjä. Tiedättehän, kädet tärisee (ellei koko kroppa), tulee hemmetinmoinen tuskanhiki ja ääni värisee; koita siinä sitten laulaa!

En tiedä onko koulutusalani vaikuttanut siihen, että olen kuitenkin vapautunut asian suhteen- on sitä tullut erään Annin kanssa laulettua jopa keskellä kaupunkia aika kovaan ääneen. Sekä seminaari-iltana rantasaunalla. Ja baarissa. Ohhhoh, lista sen kun kasvaa!

Minulle toitotetaan aina jostain suunnasta, että mene laulutunneille. Not gonna happen. Mie lauleskelen omaks ilokseni tiskatessa, siivotessa jne. ja on meillä nykyään Lips-laulupeli Xboxille, jolla voin "ylläpitää" ääntä naapureiden iloks :) Erityisesti rakastan kokeilla, mihin ääneni kanssa pystyn. Siis ei, meillä ei rääkätä eläimiä, se olen vain minä.. Kerrostalossa eläminen on joskus aika kurjaa.

Emeli Sandèn sanoin:
Yeah we're all wonderful, wonderful peopleso when did we all get so fearfulNow we're finally finding our voicesso take a chance, come help me sing this
Alkuperäinen laulu

Olen oppinut olemaan rohkeampi. Ole sinäkin.

I believe I can fly

Inhoan tätä tunnetta, kun minulla on liikaa ideoita, joita haluaisin toteuttaa, mutta se ei ole mahdollista. Tänään haluaisin esimerkiksi lähteä lenkille ja tehdö koulutöitä, mutta ei onnistu, sillä sain eilen nilkkani kipeeksi korista pelatessa (muuten tosi kivaa!) ja teoriakirjat ovat jostain kumman syystä varattuja. Siispä keskityn tänään varmaankin tekemään hoitoja hiuksiini, lakkaamaan kynnet yms. 

Suurimmat ideani kuitenkin liittyvät sisustukseen, varsinkin kun olemme saaneet kämpästä ylimääräistä roinaa pois. Eilen pääsimme eroon ensimmäistä, yeah! Haluaisin maalata, ostaa uutta, tuunata, mutta opiskelijabudjetti on ikävä :/ Siispä suuntaan Villen tekemän arkun kanssa porukoille ja maalaan sen siellä. Daddy is the best!

Olemme tehneet muuten pieniä muutoksia kodissamme. Ostimme Prismasta meille kahvipuun suht halvalla, sillä minun mielestäni kasvit piristävät mitä tahansa kotia ja ovat ajattomia, siis kunhan vain muistaa kastella. 

Ville keksi myös painoille paljon fiksumman säilytyspaikan kuin lattian! Niihin kun ei ole kovin kiva potkaista jalkaansa lähes joka päivä...

Unelmoikaa ihmiset, se on aina ilmaista! :)