Joulu tuli, joulu meni

Joulu on ollu miulle aina perhejuhla, jota vietetään maalla metsän keskellä kera läheisten. Tänä vuonna olin kuitenkin ensimmäistä kertaa Villen porukoilla joulupäivän aamuun asti; viime joulun Ville oli meillä. Oli todella jännää huomata, miten erilaiset joulun valmistelu- ja viettotavat meidän perheillä on. Esimerkiksi meillä kuusi haetaan ja koristellaan jo kauan ennen aattoa, Villen luona vasta jouluaaton aamuna. Siellä me sitten mettässä rämmittiin!

Joulumieli oli kyllä pitkään hukassa leudon sään takia; vettä sato ja lumet suli pois. Ulos ei tehnyt mieli lähteä, joten sisällä oli hyvä leipoa ja koristella pipareita! Alla näette miun ja Villen taideteoksia. Siinä on muumia sun muuta, ei niin perinteisillä kuorrutusväreillä :)

Tämä joulu oli muutenkin legendaarinen, sillä mie olin kokonaan terveenä. Viime joulunhan mie vietin KYSsillä, että aikamoista parannusta tilanteeseen on saatu. Ehkä sintillä oli jotain tekemistä asian kanssa... Sekin sai muutaman joululahjan, joita esittelen enemmän kotiin päästyä; kaapelit sattui jäämään kotiin Joensuuhun.. Mutta niin, masu kasvaa pikkasen kerrallaan :) Vointi on ollut kokonaisvaltaisesti parempi ja ylihuomenna taas neuvolakäynti. Täällä odotellaan kovasti tammikuun ultraa, jossa selviää mm. vauvan sukupuoli! Mutta niin, aatella, että ensi jouluna meillä on noin puolivuotias pikkukaveri joulua viettämässä <3 Toisessa mummolassa tällasii pieniä on jo sitten kolme! Vilinää ja vilskettä siis luvassa ;)

Oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä uutta vuotta kaikille; mie rupean ruoan laittoon! :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Huhhhuh, nyt voi hengähtää-ainakin hetkeksi! Viimeisten kahen viikon aikana on tapahtunut niin paljon ja väsymys on painanut päälle, ettei tänne oo kerinny kirjottamaankaan, kun jotain on aina karsittava pois. Tosiaan, viimeiset kaksi viikkoani ovat sisältäneet vaihtelevissa määrin seminaareja, tehtävien tekoa, joululahjojen ostoa, opparipiirejä ja viimeisiä harjoittelupäiviä, joten ei ole tarvinnut edes haaveilla lisätekemisistä...

Nyt se on kuitenkin kaikki ohi ja ,toivottavasti hyväksytysti, suoritettu; nimittäin eilen alkoi joululoma! Sain palautettua viimeisenkin itsearvioinnin ja tämä syksy on nyt paketissa. Valmistuminen häämöttää vuoden päässä, äitiys sen puolivälissä. Vielä pitäisi siis jaksaa pakertaa :) 

Jotkut ovat ihmeissään kyselleet, jäänkö nyt viimeisenä vuonna välivuodelle, kesken valmistumisen. Aion kuin aionkin suorittaa tutkintoni loppuun vauvan kanssa. Toki siitä tulee varmasti rankempaa, mutta tuleva syksy tulee sisältämään suurimmaksi osaksi vain opparin kirjoittelua, niin uskon tähän pystyväni; toiminnallinen osuus toteutetaan jo keväällä, kun tulokas on vielä visusti masussa :) En kuitenkaan ole täysin sinisilmäinen, vaan olen osannut ottaa huomioon esimerkiksi loppuraskauden ongelmat, jotka voivat haitata viimeistä harjoitteluani. Mutta eihän tässä elämässä voi muutenkaan ikinä tietää, mitä ongelmia vastaan tulee- jopa ilman, että on raskaana!

Odotan nyt kovasti joulua ja suunnitelmani onkin syödä, nukkua, rentoutua perheen parissa ja kasvattaa mahaa. Masusta puheen ollen, se alkaa jo näkyä jo muillekin <3 Nythän tää kasvu alkaa vasta kiihtyä, kun siirrymme pian 15. raskausviikolle. Tällä hetkellä sinttiläinen on noin 8,5 cm pitkä, mutta kuten ensimmäinen ultra jo osoitti, sintistä näyttäisi tulevan pidempi niinkuin vanhemmistaankin.

 Illat menee jutustellessa tulokkaan kanssa ja silitellessä kasvavaa massua. Joululahjavinkiksi ystäville ja sukulaisille on annettu lista vauvanvaatteista muihin pieniin vauvan tavaroihin, sillä niitä tulee tarvitsemaan oikeasti. Lomalla olisi myös tarkoituksena suunnata Villen kanssa Matkukseen etsimään pinnasänkyä ja muita tykötarpeita. Yksi laatikollinen on jo täynnä vauvan vaatteita, kiitos innokkaan tulevan mummon :) Jossain vaiheessa voisin kuvata niistä parhaita yksilöitä, ne kun on silitettykin :D (niin, mikä kiire ja hoppu?)

Nyt paneudun joulupakkaamisen ihanaan maailmaan, tuntuu lähtevän taas puol kotia maalle mukkaan..Pyrin kirjoittamaan vielä ennen joulua, mutta jos en syystä tai toisesta muista/ehdi: 

(Liian suloinen ohitettavaksi! :)

Askartelua ja herkuttelua

 Oltiin viikonloppu mualla eli suunnattiin porukoille Kuopioon perjantaina. Itsenäisyyspäivän (ja muidenkin vieraiden) kunniaksi meillä oli ennakkojoulu eli hirmusesti laittamista ja säheltämistä.Kuvia en kerinny siinä tohinassa ottaa, mutta pöydät pursus erilaisia jouluherkkuja! Ja oli muuten hyvvää!! :) Harmi vaan, että mie sain vaan haaveilla graavilohesta sintin vuoks... Ensi kesänä puputan sitä sitten siitäki eestä.. Olen jo nimittäin tilannut täytetyn lohirullan kesäkuun loppuun valmiiksi ;)

Lauantaina siirryttiin Villen porukoille ja eilen sitte ajeltii takasi Pohjois-Karjalan puolelle. Kuten näkyy tehtiin pipareita ja enkelitorttuja (näkyy piiikkaasen taustalla).Mussuteltiin niitä sitten glögin kanssa illalla, nom

Näihin pöllöihin sain idean pari viikkoo sitten Facebookista. Oli niin hellyyttäviä, että pitihän sitä itekin kokeilla. Nää pikkukaverit on siis vessapaperirullista taiteltuja ja väritettyjä. Rakastan yli kaiken pöllöjä, joten näitä voisi tuottaa muutaman lisääkin...Eikä ole edes vaikeita; painat vain toisesta päästä puoliks alaspäin läpysköitä ja siinä on pöllön muoto. Sit voi tehä omannäköisen pöllösen :)

Tässä oranssi pöllö vielä tarkempana

Nyt pitää lähtee laittaa auto lämpii, että pääsee lähtee harkkapaikalle palautekeskusteluun.. Hotsittaa-no ei.. 

Palataan§

Pienen pieni sintti vain

Käytiin tänään Villen kaa ekassa ultrassa keskussairaalalla. Uusi sairaala, joten oikeeseen paikkaan eksymiseenki meni jo jonkin aikaa, mutta sitten ku piti vielä ilmoittautua jajaajaaa... Lopulta löydettiin äitiyspoliklinikka, heitettii neuvolakortti kätilölle ja ooteltiin. Ei ollu kovin miehille tarkotettu paikka, kun vaan Annoja sun muita Avotakkoja oli luettavana vaan tarjolla :) 

Päästiin ennen omaa aikaa jo sisälle ihailemaan pikkasta. Oli aluks ihan sykkyrällä ja pää rinnassa kiinni, joten peppupäämittaus oli aika epäonnistunu. Pikkukaveri kuitenkin virkos ja alkoi pyöriä ja hyöriä kovasti :) Nähtiin pienet varpaat lähikuvassa ja voi että, miten suloset ne oli! Kaikki oli muutenkin tosi hyvin ja myös vanhemmat oikein onnellisia :)

Saatiin kuviakin mukaan, mutta ne pitää ensin esitellä tulevalle kummitädille ja perheille :)

~Vivian, the lord of the Sintti