Päivitys lasteenhuoneessa

Väläyttelin viime heinäkuussa meidän minin omaa huonetta tämän postauksen muodossa. Hurjia juttuja siellä ei ole tapahtunut, paitsi että jos tarkkoja olette, järjestys on hieman vaihtunut, kun pinnis sai lähteä vetämään uuden isojen poikien sängyn tieltä. (Siis sehän paineli niinkin pitkälle kuin meidän makkariin lahjoittamista odottamaan, kun vain saisi aikaiseksi..) Lisäksi talven aikaan pojan ikkunasta ja ulkoseinän lattianrajasta veti niin jumalattoman paljon, että ei siinä vedossa nukkunut kukaan. Niimpä jouduimme hieman soveltamaan!

Edelleen pojan huonetta hallitsevat musta ja valkoinen. Keltaistakin sieltä jo aika paljon löytyy ja muita värejä saadaan kivasti leluista. Vuoden aika-puu on elänyt ympäri vuoden omaa elämäänsä ja nyt olen tullut poikaa nukuttaessani siihen tulokseen, että se saa lähteä. Niin monta kertaa olen sitä jo tuimasti katsellut, että aloin tuossa jo googlailla uusia ideoita ja löysinkin pari toteuttamiskelpoista. Siitä lisää, kunhan saan taas fixailukärpäsen pureman ;) Ja jotta saisitte sen totuudenmukaisen kuvan meidän minin huoneesta, otin kuvia kesken leikkihetken. Kun kaikki on levällään, ainakin yksi touhuaa nopeammin kuin pörriäinen kevätpistoksissaan ja se hetki on just siinä. 

Minin pinniksen tilalla muutti Maskun muumisänky, Jyskin viltti päiväpeitoksi (Alex sai itse valita kaikista ja päätyi tähän; äidin poika ;), ja tyynyt on Tigeristä ja Ikeasta. 

Huomatkaa, että pimennysverho on edelleen liian pieni :D Se otettiin jo kerran alas ja sinne se vaan päätyi vielä.. Yksi ikuisuusprojekti lisää?

Kerään Alexin tekemiä taideteoksia niin hänen kaappinsa kylkeen kuin kulmalukkokansioon. 

Meille kotiutui silloin tiistai-iltana tää ihana A little lovely companyn pilvi- yövalo. Pvc:stä valmistettu pilvi on lapsiystävällinen ja voi periaatteessa olla vaikka kainalossa yöunille käydessä. Meillä se tosin toimittaa iltasatuvalon virkaa, koska olemme siirtyneet lueskelemaan sänkyyn. Tähän on ihastunut meistä kaikki! Eiks oo söpö?? <3

Keittonurkkauksessa on vähän lisää taidetta ja mummon lähettämiä kortteja seinällä

Lipasto tyhjennettiin vaatteista ja tilalle siirrettiin leluja ja pelejä niin, että Alex saa ne helposti käyttöönsä ja sitten jälkeenpäin siivottua ne piiloon. Toi vetää paljon tavaraa!

Ja tätä vartenhan tää huone nimenomaan on. Toiset kutsuvat sitä sotkemiseksi, mie elämän opetteluksi. Leikitään, touhutaan ja puuhataan eikä koko ajan keskitytä raivaamiseen ja paikkojen siistinä pitämiseen. Se hoidetaan sitten lopuksi yhdessä. Allukin osaa jo todeta "minun huone" ja silloin se tarkoittaa, että se on taaperon omaa valtakuntaa. 

Muumimania

Täältä löytyy urhea pieni kaveri, joka ei pelkää mörköä, vaan örisee samalla tavalla oman mörkövilttinsä alta. Kaveri, joka on katsonut kaikki muumijaksot ainakin kertaalleen läpi, eläytyy ja nauttii niistä täysin rinnoin. Meillä asuu kaveri, jonka makuun kuuluvat muumit!

Oletteko katsoneet nykylastenohjelmia? Siis niitä, joista voisi saada epileptisen kohtauksen valojen ja värien välkkyessä kuin Manhattanilla. Joku kiljuu, huutaa, kaikki menee överiksi ja vähän turhankin mauttomaksi ja väkivaltaiseksi. Nykypäivänä saa oikeasti olla tarkkana siitä, mitä lapsi oikeasti voi katsoa. Ja nämä amerikkalaiset lasten suosikkiaamuanimaatiot ei kuulu ainakaan meillä niihin. Meillä katsellaan Vipoa (lentävä koira), Smurffeja ja mitäpäs muutakaan kuin muumeja. Muumit tosin katsellaan ah, niin nykyaikaisesti läppäriltä ja mini osaa jo katkaista muumit kesken kaiken isosta väli-näppäimestä ja aukaista läppärin läpän, kun hänen mielestään on "muuumiiiit". Pyydetään myykköstä ja istahdetaan "kone"- tuoliin; muistuttanee sitten liikaa helikopteria tää meidän työtuoli?

Ne kuuluisat myykköset eli muumi d-vitskut. Alenperin oli punaisia ja mansikanmakuisia Myy-pastilleja, joista nimitys

Muumeja on kritisoitu viime aikoina niiden sisällöstä ja jopa hahmoista. Muumipappa polttaa piippua, lapset eivät asu kotonaan ja hitsipilli, siellähän asuu ihan oikea NUUSKAmuikkunen, joka lähtee etelään riekkumaan aina talven tullessa.  Jättää muumipeikon ruikuttamaan rannalle ja käskee painua talviunille. Aika karua, ainakin kun jotkut väittävät näillä kahdella olevan romanssin poikasta. Tiedä häntä, mutta ei lapset kyllä asioita osaa  katsoa noin "aikuismaisesta" ja pikkumaisesta näkökulmasta. Muumit tarjoavat mielestäni joka kerta kelpo juonellisen katselupätkän, joka ei ole liian levoton, pelottava (jos ei lasketa jäärouvia, muumipeikon muuttumisia jne.) tai isommille katsojille suunnattu. Jokainen hahmo on omanlaisensa persoona ja jaksot piilevät sisäänsä elämän oppeja. Ja vaikka muumit nauttivatkin silloin tällöin punssia, ei se varmasti pääse syöpymään näin pienen mieleen. Tai ainakin miusta on tullut ihan kelpo kansalainen, vaikka pienenä katselinkin aika monta muumijaksoa, isimiehestä puhumattakaan! Meillä saadaan katsella muumeja siis jatkossakin. Ja hei, vähänkö huippua, että uusia muumijaksoja on tekeillään! Odotamme niitä jo innolla :3

Luulin, että säästyisin tällaisilta manioilta äitiyden myötä. Siis ihan niinkuin säästyin raskauskiloiltakin- not! Siellä niitä ainakin yksi killuu lanteilla edelleen hyvinkin uppiniskaisesti ja nauraa käkättää aina, kun käyn lenkillä. "Emmie täältä mihinkään oo lähössä, juokse vaan!" :D Mutta siis tää iski aika salakavalasti ja yhtäkkiä huomasinkin meilläKIN olevan jo aika paljon muumitavaraa. On heijastinta ainakin kaksin kappalein, vaatetta, astioita, hammastahnaa, vaikka sun vallan mitä! Aina välistä huomaan selailevani lasten facekirppiksiä sillä silmällä. Josko vaikka vastaan tulisi muumitalo tai -laiva tai vaikka vain se pieni suloinen uimalaituri. Koska jotenkin olen nyt täysin vakuuttunut, että sellainen meille tulee! Äidin vai lapsen haave? :D

Kuka muuten osaa arvata, mikä teema minin 2-vuotissynttäreillä voisi olla? Tarjoiltavia olen jo ehtinyt suunnittelemaan, koristeita hieman katsomaan ja keksimään pieniä hauskoja yksityiskohtia. Meillä tarjoillaan muun muassa haisulikakkua! ;) En malta oottaa pojan ilmettä, kun hän pääsee katsomaan valmista lopputulosta. Joko kohta vois olla kesäkuu? Suunnittelusormet alkavat syyhyämään!! :D

Meidän päivät suurin piirtein alkaa ja päättyy aina muumien kanssa, kun noita muumiastioita on käytössä! Mitä luulette, jokohan näin pienen vois viiä Naantalin Muumimaahan? :'D

Muita vannoutuneita muumifaneja?

Vastuuton äiti se lapsensa hoitoon laittaa, kun itse on kotona

Tulipas siitä otsikosta provosoiva.. No anyway, se oli lähinnä tarkoitettu minulle itselleni ajatukseksi. Olen siis tällä hetkellä kotona ja lapseni on missäs muuallakaan kuin hoidossa. Ennen kuin suurin piirtein lynkkaat minut ja tuomitset huonoksi mutsiksi, lue seuraava. Olen kotona, sillä muuhun en nyt kykene. 

Kävi niin, että tiistai-illan kauppareissu sai aivan uuden merkityksen erään soiton myötä. About 50 metriä kaupan pihaan, kun kuulin kyyneleet kirvoittavan äänen soiton toisesta päästä: itkenyt äitini. Hänen isäänsä eli pappaamme ei enää ollut. Yhden yhtä kyyneltä en päästänyt putoamaan poskilleni, kielsin niiden tulon. Hain paketin pakettiautomaatista, tein ostokset ja kävelin poikani kanssa jutellen kotimatkalle jäävän tunnelin ali. Juoksimme ja pompimme, ihmettelimme tien vieressä olevia kuoppia. Kenties ne olivat myyrän tekemiä? Kyyneleet eivät lähteneet vierimään.

Seuraavana yönä kuuntelin, kuinka sade ropisi metallia vasten. Kuinka se välillä koveni ja iskeytyi myös makuuhuoneemme ikkunaa vasten. Vierestäni kuului tasainen tuhina, mutta itse en saanut unta. Menin keittiön ikkunaan ja tuijotin ulos. Tästä tulisi raskas päivä, jos en saisi nukutuksi. Join hieman vettä ja menin kolmen maita takaisin. Ikäänkuin kävin unessa, kun kelloni jo löi tajuntaani; nyt on noustava ja lähdettävä aamuvuoroon. Meikki, vaatteet, polkupyörän satulaan ja menoksi. Kaikki tapahtui sujuvasti kuin Valion tehtaalla. 

Koko työpäivän tein ja touhusin, en pystynyt pysähtymään, sillä tiesin, mitä siitä seuraisi. Autoin, neuvoin, hellin, puin, ruokin. Jäin vielä töiden jälkeen istumaan palaveriin kuuntelemaan työntekijän oikeuksista, missä meinasin nukahtaa istualleni. Odotin, että voisin hakea päiväunia lopettelevan poikani hoidostaan. Ulkovaatteita pukiessani katsoin peiliin ja tunsin kuumien kyynelten nousevan silmiini. Ei vielä. Itku sai tulla vasta illalla. 

Täällä minä nyt istun. Edelleen yövaatteissani ja punasilmäisenä. Mieheni vei pojan varahoitopaikkaan, josta lupasin hakea hänet aiemmin, kuin oli tarkoitus. Mitä minä sitten olen tehnyt? Antanut viimein luvan itselleni mennä rikki. Itkeä kuin pieni lapsi etsiessäni sopivaa muistovärssyä. Kuinka hankalaa onkaan vain muutamilla sanoilla kiteyttää se, kuinka paljon kyseinen ihminen merkitsi minulle. Kaikki tuntuivat vain puoliksisopivilta, mutta itsekään en osaa kääntää tuntojani värssyksi. Olen antanut katkeran syyllisyyden iskeä päälle, koska emme "ehtineet" joulun jälkeen käydä pappamme luona vierailulla. Inhonnut itseäni ja samalla antanut sen jotenkin anteeksi. Olen surrut äitini surua ja itkenyt sitä, että en voi auttaa häntä enkä muita mitenkään. Itkenyt kovaa ja antanut patojen murtua. Tätä en olisi voinut tehdä poikani läsnä ollessa. 

Mielestäni aikuisten saa ja pitää näyttää lapsille tunteitaan, mutta sopivissa määrin. Ihan oikeasti; niin hyviä kuin niitä hankaliakin, kuten vihaa ja surua. Oli kuitenkin selvää, että tällainen hallitsematon itkeminen ei kuitenkaan sopinut näin pienen nähtäväksi. Hänelle kun olisi aika hankalaa selittää, miksi äiti itkee tuntikausia eikä kykene leikkimään. Hätähän hänelle tulisi. Muutenkin kuoleminen aiheena on liian abstrakti enkä olekaan puhunut asiasta pojalle. On siis ollut ihan hyvä saada aika ja paikka tälle henkiselle romahtamiselle. En ole kaivannut seuraa, päinvastoin. Tosin ei se poista sitä syyllistä oloa siitä, että poika on hoidossa minun ollessa kotona. Olen vastaan lapsen "turhaan" hoidossa pitämistä, mutta tilanne on nyt tämä. Vaakakuppi heilahtelee puolelta toiselle ja välillä mieleni tekisi näine särkisilmineni hakea poika kotiin. Ehkä kuitenkin annan itselleni vielä pari tuntia aikaa käsitellä tätä asiaa, etsiä kukkavihko ja adressi valmiiksi ja käydä vaikka pitkässä suihkussa. Sen jälkeen toivottavasti olen taas valmiimpi kohtaamaan ulkomaailman.

Kohti kuralätäköitä ja kevään ensimmäisiä leskenlehtiä; Minin välikausivaatetus.

Se, joka väittää, ettei lapsen suhteen harrasteta välineurheilua, valehtelee. Ja se, joka väittää lasten olevan halpoja, voi mennä peilin eteen ja hämmästellä heiluvia korviaan. Koittaa pysäyttää ne, mennä verkkopankin sivuille ja alkaa ynnätä rakkaaseen kullanmuruun menneitä senttejä. Tossa se kasvoi muutaman sentin ja ostin uuden puvun, tossa sen jalka taas venähti ja vanhat kumpparit alko puristaa varpaita kippuraan. Tossa taas mie menetin harkintakykyni ja ostin tollasta ja tollasta. Tsik, tsik, tsik, ynnätään ostoksia. Halipatsuijaa, aikamoinen summahan sinne on uponnut!

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että käyn töissä ja näin ollen kuukauden viimeinen päivä on aina paras kaikista- palkkapäivä. Olen ehkä aiemmin hössöttänyt tännekin siitä, että pojan kohdalla satsaan mieluummin laatuun kuin halpaan sekundaan. Se ei kuitenkaan tarkoita monien satojen eurojen pukuja tai yli satasen kenkiä. Laatua saa halvemmallakin, jos vain asiaa tutkii ja jaksaa hieman vaivautua. On alennusmyyntejä, kirppiksiä ja tutun tuttuja. Halpa ei ole aina huono! Suurin osa pojan vaatteista on meillekin tullut jotakin kautta käytettynä, mutta ovat vastanneet aivan uusia. Ja niin taas vanhat ja pienet ovat lähteneet uusille käyttäjilleen. Nytkin tuolla odottaa pojan pienet vk-vehkeet, josta päästäänkin itse aiheeseen, mitä meille on hankittu tän kevään välikausihässäkkään. Kaikista viime syksyisistä on nimittäin kasvettu auttamatta ulos... Kaikki seuraavat on ostettu sillä ajatuksella, että ulkona ei tarvitse varoa likaantumista tai kylmettymistä. Lapsen tulee saada olla lapsi, pihallakin. 

Näillä myö mennään:

Reimatecin välikausihaalari. Lähes kaikki meidän haalarit on ollu Reiman käsialaa ja ollaan oltu supertyytyväisiä. Ne nimittäin pitää, minkä lupaa! Reimatecin haalareilla voi huoletta viilettää vähän kosteemmallakin kelillä, kun pinta on niin kestävä, Tämä oikeasti kirkkaammanpunainen haalari tarttui mukaani 30 eurolla kirppikseltä!

Välikauteen tarvitaan usein vielä välikerrastoja. Parhaiten on toiminut talvella hankittu villahaalari. Lisäksi löytyy pari fleecekerrastoa

Viileemmille kauppareissuille Lindexin Outwear toppaliivi. Tuli mukana talvella ostetussa vaatepaketissa, 

Kaxs Proxtecin kuorihousut (39,95). "Tuulta ja vettä hylkivät kuorihousut hengittävää materiaalia Kaxs Proxtec -mallistosta. Vesipatsas 10 000 mm. Täysin teipatut saumat. Henkselimalli. Edessä vetoketju. Vahvistetut polviosat. 3M-heijastinpainatus edessä ja lahkeensuissa. Kuminauha jalan alla. Leveät säädettävät olkaimet sekä sisään ommeltu kuminauha selässä." (KappAhl) Oikein mainiot!

Kaxs Proxtecin Must have-takki, johon ihastuin heti sen nähtyäni! Eilen käytiin kokeilemassa päälle ja kuinkas kävikään ;)
"Tuulen- ja vedenpitävä koalakuvioinen kuoritakki hengittävästä materiaalista Kaxs Proxtec -mallistosta. Vesipatsas 10 000 mm. Täysin teipatut saumat. 3M-heijastin takana, hartioiden ympärillä sekä etupuolen vetoketjun vetimissä. Väljä malli ja irrotettava huppu. Laadukkaat, kontrastiväriset vetoketjut edessä ja vinoissa rintataskuissa. Nauhakujaresori takin alareunassa ja hihansuissa sisään ommeltu kuminauha. Logokirjailu edessä. Mesh-vuori sisäpuolella." (KappAhl)

Elloksen kurapuku Facekirppiksen kautta 20 e. Tätä mie rakastan ehkä kaikkein eniten maailmassa! Vaikka skidi ui lätäkössä, tää ei päästä vettä sisään. Ei turhia kurahousujen vetämisiä, ei karkaavia lahkeita ja kaksia lenksuja. Fleecevuori pitää natiaisen lämpimänä eikä näille keleille tarvitse juuri mitään alle. Säädettävät hihansuut, irroitettava huppu. Aivan täydellinen kombo. I'm in love!

Ennen kurapukua meille on kotiutunut kahdet eri kurikset: Didriksonin ja Cirafin. Myös kahdet eri kurarukkaset löytyy, HC:n ja Cirafin. Laadussa ei ole ollut juuri eroa; hinnassa kylläkin. Vielä pitäisi metsästää jostain sadetakki lämpimämpiä kelejä ajatellen!

Kahdet kumpparit. Cirafin normaalit ja Nokian vuorelliset. Molemmat kirppikseltä.

Kylmiin keliin (joita ei toivottavasti enää tule) Vikingin Gotetexit ja Superfitin Goret. Ekat ostettu Prismasta ~30 e ja toiset Facekirpun kautta 20 e. 

Vuorelliset pipot. Muutaman euron kappale. 

Ohuet pipot. Pöllöpipo mummon käsialaa, alimmat eilen ostettuja.

Kurarukkasten lisäksi löytyy tällä hetkellä Reimatecin rukkaset, vuorelliset lämpörukkaset (vai mitkä lie), lapaset ja hanskoja kaksi paria. Reimatecit ~25 e, muut mummojen ostamia/tekemiä

H&M:n tuubihuivi (4 e), kypärämyssy (3e?), villasukat (mummo) ja erivärisiä ohuita huiveja (miun). 

Viimeisenä, muttei vähäisempänä: UV-suojatut aurinkolasit ja Acon aurinkorasva. Keväällä on hyvä suojata niin oma kuin pienten kasvot auringon liialta hellimiseltä. Lisäksi meiltä löytyy hoitoon viime kesän arskat, jotka pysyvät ainakin vielä paremmin touhutaaperon päässä. 

Kun varusteet on kunnossa, on kiva telmiä ulkona!

Joko teillä on kaikki valmiina välikauteen?

Kevät

Huikeen pitkä kirjoitustauko takana. Moni varmaan luuli(itseni mukaan lukien), että tää oli sitten tässä ja blogi sulkeutuu, mutta kappas kehveliä, täällä sitä ollaan taas. Paljon on viime kerrasta tapahtunut. Ehkä avaan sitä teille hieman kuvien kautta! Olemme..

Käyneet mummolassa tankkaamassa maalla olemisen rentoutta, kalasoppaa ja perheiden iloisia virneitä

Ostaneet paljon kukkia! Aina, kun edelliset kuihtuu, pitää ostaa seuraavat. Takuuvarma kevään merkki!

Pelleilleet, riehuneet, satuttaneet itseämme, valokuvauttaneet mustelmaisen pojan ja naurettu toisillemme. Oltu ihan itsejämme

Ulkoilleet niin töissä kuin kotosalla. Ihana aurinko on tullut nyt ilmeisesti jäädäkseen. Nää hankiaiset oli mageet!

Askarrelleet natiaisen kanssa pääsiäistipuja ja yhden vihreänenäisen pupun munakennoista

Käyneet virpomassa serkkupoikien synttäreiden jälkeen illasta. Mini huuti "munaa" kiitosten sijaan ja on saanut pääsiäismunien johdosta useemmat sokerispärrepörret. Tänään meni vika ja seuraavat herkut taitaakin olla sitten kesäkuussa...

Tehneet vähän lisää taidetta.

Hymyilleet. Olen saanut elämäni taas pikku hiljaa urilleen, kun urheilu on alkanut talven jälkeen taas maistumaan. Joka toinen ilta lenkille mars!

Nauttineet hyvästä ruoasta. Pääsiäisateriaksi taioin vähän extraa, mistä ei tietenkään ole muita kuvia kuin meidän granaattiomena- lemoncurdrahka. Mutta oli hyvvää!

Stressanneet (lue: yksi mama siis) välikausipukeutumisesta. Kaikki alkaa olla aika hankittu, siitä sitten seuraavalla kerralla lisää! :)

Pikaisiin palaamisiin!