Glada vappen!

Vappuaatto alkoi hyvin märissä merkeissä. Valitettavasti ei vain skumppapullon kanssa, vaan polkemalla 4 km sateessa keskustaan tekemään kouluhommia. Sieltä sitten se skumppapullokin tarttui mukaan!

Vaikka sää on huono ja liput Kerubiin jäi saamatta, päätimme pitää kavereiden kanssa piknikin meillä sisällä. Ei muuten sää haittaa, on tarpeeksi lämmintä, musiikkia koko illaksi eikä variksetkaa vie ruokia! Pelaillaan illan aikana, tehdään ruokaa ja näin eespäin, aikas mukavaa itse asiassa. Illalla selviää lähdemmekö jatkoilemaan jonnekin.

Nyt pitää alkaa siivoamaan ja tiskaamaan, jotta vieraat ja väsynyt mies voivat tulla kottiin :) Iloista vappua vaan kaikille ja muistakaa pukeutua lämpimästi :) And thumbs up!

HUPS!

Olen jo pidemmän aikaa naureskellut, että kirjottaisin kirjan toilailuistani, niitä nimittäin riittää vaikka muille jakkaa! :) Tänään taas koulussa keskusteltiin aiheesta ruokailu (söin ihanaa lohta, mums!) ja ajattelin, että voisin jakaa kaksi pientä kommellusta liittyen ruokailuun.


Tapaus 1. Kannattaa varoa maksaessa. Sitä kun touhottaa, niin saattaa vaikka tiputtaa viissenttisen täyteen keittoastiaan.. Kerranni, kun maksoin käteisellä ja oli hiluja, niin sinnehän sen piti mulskahtaa! Kyllä hävetti! :D Varsinkin siinä vaiheessa, kun ravintolatyöntekijä sanoo, että kaivaa ite sen sieltä ja takana tuleva ystäväsi joutuu menemään toiselle linjalle, jotta saa tätä kyseistä keittoa.. ^^' Vikaa tosin mielestäni oli myös siinä työntekijässä, koska ite heilautti kättä ja tiputti sen rahan sinne keittoon lillumaan


Tapaus 2. Tämän edellämainitun tapauksen jälkeen yritin kiinnittää huomiota ruokailuun mennessäni, etten vaan tekisi taas jotain tyhmää. Ja niin, kaikki meni oikein mainiosti. Otin lasin, siihen juomista, lautasen ja maksoin fiksusti työntekijälle (joka muuten oli se sama!) ja se kysyy, et "syötkö sie tuota x vaihtoehtoa?" Niiiiin, voishan sen ruuankin muistaa ottaa.. Hups! :D

Ihan vain vinkkinä, että kannattaa oikeesti keskittyy siihen, mitä on tekemässä. Ei nolottas minnuukaan läheskää yhtä paljoo mennä aina maksaa sille samalle työntekijälle... (y)

Viikonloppujaaah! :)

Elämä remppaan!

Olen päättänyt tehdä elämäni hieman onnellisemmaksi ja tehdä elämääni vaivanneille asioille jotain. Lähden liikkeelle itseni huolehtimisesta. Kokonaistavoitteena olisi saada hieman parempi elämä. Pitkäaikaistavoitteina on saada parempi kunto, kynnet ja hiukset parempaan kuosiin sekä pikku hiljaa uusia vaatevarastoa. Nämä eivät tule saavutetuiksi ihan yhdessä päivässä, joten pitää tehdä myös lähitavoitteita.

Kunnon kohottamiseksi olen aloittanut tehostutemman kuntoilun. Kuljen joka päivä koulumatkat (6 km) kyllä pyörällä, mutta nyt se ei vain riitä enää. Haluan saada lihakset parempaan kuntoon, joten olen aloittanut niiden treenauksen kotona painojen avulla. Tänään tein jopa ensimmäiset selkälihasliikkeet moneen vuoteen! :) En siis selän kovan kipeytymisen takia ole pystynyt niitä tekemään, mutta nyt aloitin vähän vaatimattomalla liikkeellä, jospa tuo toimisi. Pyrkimyksenä olisi käydä myös joka toinen päivä  km:n lenkki huomioiden rasitustaso. Mitä sitten teen niinä päivinä, kun en lenkkeile? Nooh, minulla on hyvä ystäväni hyppynaru, jolla vedän rauhallisemman treenin ja lepäilen muuten.

Olen ollut jo pitkän aikaa stressaantunut ja tämä on näkynyt myös kynsissäni; ne ovat sikalyhyet. Myönnän kyllä pureskelevani kynsiäni, mutta vain ja ainoastaan silloin, kun stressi on kova. Mutta nyt pitäisi saada kasvatettua vähän kynsiä takaisin, jotta sormet eivät näyttäisi niin töpöiltä. Tällä välin tarkoituksena olisi huoltaa kynsiä useammin. Tänään lakkasin ne vanhan roosan värisiksi ja ne ovat minusta supersöpöt :) Myös varpaankynnet on huolettu pitkästä aikaa!

Hiukset minulla on taas.. no, aika järkyttävät. Aiemmat punaiset hiukset ovat haalistuneet oranssinpunaisen tasolle ja kun en ole värjännyt niitä syyskuun jälkeen, niin voitte vaan kuvitella juurikasvun näkyvyyden. Omat hiukseni ovat kuitenkin aika blondit... Tarkoituksena olisi saada tuo oma väri takaisin koko päähän. Lisäksi tässä himoitsen hiusten leikkaamista lähiaikoina. Mallikin on jo tiedosssa :) Lisäksi tässä pitäis muistaa aina huuhdella hiukset pesun lopuks viileellä vedellä ja tehä tehohoitoja. Nyt pesun jälkeen ne ovat ah, niin pehmeät..

Vaatevarasto taas olisi uusittavissa jo painon pudotuksen vuoksi, mutta ei ole vielä rahaa. Vanhat myyntiin ja pikku hiljaa uusia etsimään. Nyt kun Joensuuhun aukes uus kirpparikin, niin on hyvä syy lähtee etsimään esimerkiksi uusia kesäshortseja! :)

Tänään voikin vain loppuillan lepäillä, tehkää te samoin! Heipparallaa! :)

Perhe on pahin, mutta paras!

Meillä täällä sosiaalialalla opiskellaan myös luovia menetelmiä. Siis draamaillaan, maalaillaan, vähän piirretään, liikutaan, musisoidaan ja niin eespäin. Näiden tuntien vuoksi jaksaa lähteä jopa innoissaan kouluun! Se on paljon se.

Tänään meillä oli aiheena valokuva. Toinen kotiin annetuista tehtävistämme oli lista seuraavasti: 20 asiaa, joista välitän ja 20 asiaa, josta en välitä. Asioita oli vaikea listata, sillä määrä oli aika suuri, mutta yllättävän helpoksi lista lopulta täyttyi. Näistä listoista piti valita sitten yksi asia, josta piti ottaa noin 5 valokuvaa kuvaten asian herättämiä tunteita. Itse vaihdoin aihetta jo kahdesti, mutta lopulta pääsin minulle tällä hetkellä tärkeään aiheeseen eli perheeseen. Varoitan jo kaikkia, että kuvat tosissaan on kuvattu Samsungin älypuhelimella, joten laatu on mitä on. Yllättävän hyviä niistä loppujen lopuksi tuli, jopa tulostettuinakin. Ja näistä siis jatkoimme työskentelyä eteenpäin.

PERHE ON MINULLE...

Perheeseen ja sen elämään kuuluvat oleellisesti ristiriidat. Joskus ymmärtäminen voi olla mustavalkoista.

Perhe on kasvualusta. Se tukee ja kasvattaa sinua suuntavaihtoehtoineen, mutta SINÄ itse valitset, mikä niistä on sinulle se oikea. 

Perhe on hellyyttä, tukea ja turvaa. Voin olla varma, että minulle on koti avoinna, tapahtui mitä tapahtui. 

Perhe on luottamusta ja se valaa uskoa toisiin. Se pitää huolen omistaan ja suojelee toisia. Vaikka et näe perhettäsi, se on aina olemassa. 

Perhe voi aiheuttaa myös stressiä, varsinkin silloin kun sukset menevät ristiin. Toisaalta perhe luo turvallisen arjen, joka kantaa eteenpäin.

Perhe on perinteitä, joita se siirtää sukupolvelta toiselle. Arvostan sitä, missä juureni ovat. 

En aina ole osannut arvostaa perhettäni, mutta vanhentuessa (neiti kohta 21-w) sitä muuttaa mielipiteitään. Minulla on aivan mahtava perhe kotipaikkakunnallani, mutta minulla on myös kaksi uutta perhettä; avopuolisoni perhe sekä me kaksi karvajalkaa muodostamme oman pienen perheemme. (Tiedän, että luet tämän, olet rakas:)

Siinä muutamia ajatuksiani perheestä. Mitä ajatuksia sana perhe herättää sinussa?

Joskus päivä voi tuntua pahemmalta kuin oikeasti onkaan

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin aamulla olisi halunnut vetää vain peiton korville ja jatkaa unia. Väsytti niin vietävästi ja ois voinu jäädä köllimään miehen viereen vielä vähen pidemmäks aikaa. Kun koulu alkaa 8:15 ja aiheena on sosiaalipedagogiset yhteiskunnan ulottuvuudet, kiinnostuksen kivivyöry alkaa vyöryä ja kovaa. Sen kuitenkin jaksoi jotenkuten; asiaan tosin saattoi vaikuttaa se, että neljän tunnin sijaan meidän täytyi kärsiä vain niistä puolet ;)

Iltapäivällä katselimme hieman sosiaalipornoa (!ei ole oikeaa pornoa!); elokuvan Ladybird, ladybird. Jos on kiinnostunut lastensuojelusta ja varsinkin Iso-Britanniassa tapahtuvasta sellaisesta, tässä on materiaalia illan viettoon. Ei tosin ollut mikään komedia ellei sitten lasketa niitä ihan mahdottomalta tuntuvien juontenkäännösten aiheuttamia naurunpurskahduksia..

Joka tapauksessa päivä ei päättynytkään koulun loppumiseen, vaan sen jälkeen piti vielä tekemään ryhmätyöhommia pariksi tunniksi. Lisäksi jonossa olis kaiken maailman tehtäviä, huh huh! Ja niitä on aivan liikaa.. Pieni (suuri) ahdistus on ollut jo pidemmän aikaa, varsinkin kun kesätöistäkään ei ole vielä kuulunut mitään. Joka tapauksessa tämä olo helpotti, kun sai ruokaa.

Aloin pohtimaan kenen ideologiaa minun oikein pitäisi toteuttaa, kun tällasia vaihtelevia tunnetiloja käyn nykyisellään läpi ja päädyin ajattelemaan meidän entistä kissaamme Patea. Se oli aina niin rento, söi ja nukkui. Ei turhia muuten ressannu kaveri! :) Ehkä minunkin pitäisi hieman hengähtää, syödä hyvällä omalla tunnolla jotain hyvää ja priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen. Kokemuksesta voin sanoa, että kun kaikki on levällään, ahdistaa aivan pirusti!

Tässä pari kuvaa idolistani eli Pate-herrasta <3

RELAX!TAKE IT EASY!

Kun rahat on vähissä

Opiskelijaelämän huonot puolet nousevat pakosti jossain vaiheessa opiskeluita pinnalle. Itselläni suurimmat ongelmat liittyvät ajan puutteeseen sekä rahojen vähyyteen; jostain on aina karsittava ja tähän mennessä se on ollut salikortti, mikä itse asiassa on aika ikävää.

Olen vakaasti sitä mieltä, että tämä rakas, suomalainen yhteiskuntamme voisi panostaa hieman enemmän meihin tulevaisuuden vanhusten elättäjiin, ikäjakauma kuitenkin on mitä on. On mukava huomata, että kaikki kulut kyllä nousee, mutta opintotuki- se vain junnaa paikallaan, ellei sitten tipu. Ja joo, kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta eikä voimavaroja työskennellä koulun ohella. Itse kokeilin viime vuonna ja siitä oli leikki kaukana, kun ensin istut koulussa 8-16 ja töissä sitten klo 19,20 asti. Ei hirmusesti naurattanu. 

Kun rahat OIKEASTI ovat tiukilla, niin ei sekään kovin naurata. Leikittelen usein hauskalla mielikuvalla, että minulla jäisi rahaa säästöönkin. Päiväuneni ovat laadukasta kamaa :3 Ja kuten jo sanottu, silloin karsitaan asioita ja kovalla kädellä. Itse haluaisin harrastaa jotain kivaa lajia, mutta se ei ole mahdollista liian korkeiden osallistumismaksujen vuoksi-mieluummin syön. Ja kun syön, haluan syödä kunnollista ja terveellistä ruokaa! Minä en ole niitä ihmisiä, jotka voisivat elää viikon syömällä pastaa ja tonnikalaa, (tottakai ketsupilla höystettynä.) Jos saisin päättää, meillä olisi kotona loputtomat valikoimat vihanneksia, marjoja, kalaa, lihaa jne. Terveellinen ruoka pitää mielenkin virkeänä, jolloin taas jaksaa opiskella.

Nyt sattui taas tällainen vähän tiukempi kuukausi ja esimerkiksi tänään teimme viikon ruokaostokset alle kympillä- voitte kuvitella, miten monipuolista ruokaa meillä syödään tämän viikon ajan. Mutta vinkkinä kaikille, jotka on tarkan markan mummo tai pappa, ihan mikä tahansa,: Lidliin kannattaa suunnata tekemään kaikki suurimmat ostokset. Myös viikon ruokalista kannattaa suunnitella etukäteen sekä tarvikelista. Näin sinun ei tarvitse lähteä käymään lähikaupassa kesken ruoanlaiton ostamaan munia. Sieltä kun yleensä tarttuu jotain muutakin (hyvää) mukaan. 

Lopuksi vielä kaksi vinkkiä: älä mene IKINÄ kauppaan nälkäisenä ja koita ahtaa ruokaa napaan mahdollisimman paljon koulussa- ruokailu siellä on yllättävän halpaa ruoan monipuolisuuteen nähden! 

Heipparallaa ja mukavaa viikonalkua! :)

Sattuiko? Ei hätää!

Aloitan näin kevyellä aiheella kuin itsensä satuttaminen. Ne, jotka minut tuntevat tietävät jo tässä vaiheessa, että en puhu mistään viiltelystä tai itsensä hakkaamisesta- siis, jos se ei tapahdu vahingossa!

En tiedä montako mustelmaa tai kuhmua minulla on tällä hetkellä enkä ala niitä laskemaankaan näin sunnuntaipäivän ratoksi. Mutta lyhyesti voi todeta, että niitä on aivan liikaa... Olen siis niin sanotusti kaapin ovien, pöytien ja suursuosikkini pyörän uhri! Eilen satuin ottamaan edellämainituista kahden kanssa yhteen: pävällä siivotessa löin oikean jalkani IKEAn pöydän kulmaan, jota muuten niin paljon rakastan ja illalla pää sattui paukahtamaan keittiön avonaisen kaapin oveen. Takuuvarma kuhmu (y)

Odotan kesää innolla, sillä jalkani näyttävät varmasti todella hyviltä väriskaalaltaan kirjavoine mustelmineen. Kesä, kärpäset sekä siniset jalat! :D Minulta usein kysellään miksi, miten ja uudelleen miksi. Vastaus on: en tiedä. Joko A) olen liian kova säheltäjä (pitää muuten aika lailla paikkansa) tai B) universumilla on jotain minua vastaan. Olen päättänyt, että vika on viimeisemmässä.

Kyllä se sattuu, kun ovi tulee keskelle otsaa tai potkaset varpaan ovenkarmiin, mutta hyvä puoli tässä on se, että olen huomannut näiden tarinoiden viihdyttävän ja naurattavan muita. Varsinkin kun näistä tarinoista alkaa muodostua kohta kirjan ainekset. On kuitenkin aina ilo viihdyttää muita ja saada toisille hymy huulille.

Tähän lopuksi ajattelin koota hieman vinkkejä, miten näitä kurjia tapaturmia voisi estää tai ainakin pienentää tulevaa kipua:

• Älä jätä turhia esineitä lattialle, älä ainakaan avopuolison habailupainoja, kun olet lainannut niitä
• Älä kiirehdi asioiden tekemistä, sillä silloin jotain tapahtuu satavarmasti
• Käytä villasukkia! Pehmentävät hieman osumia
• Laita kaikenmaailman johdot piiloon
• Älä juokse märillä jaloilla liukkaalla lattialla! (kaatuminen ja pään lyöminen seinään sattuu)
• Pehmusta kaikki kulmat, reunat yms, ettet saa esimerkiksi paperihaavoja
• Jos mikään edellämainituista ei toimi osta kypärä ja turvakengät, pue itsesi michelinmieheksi ja liiku hyvin varovasti! :)

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa ja turvallisempaa huomista! Ps. on ihanaa, kun kesä todella tuntuu tulevan ja lumet sulaa poies :)

Ilo ulottuu epätoivoa syvemmälle

Niin myös tässä asiassa. Olen siis bloginkirjoittajana ensikertalainen, mutta veri veti kirjottamaan, joten oli aivan pakko. Olen kuitenkin jonkin verran seuraillut muiden blogeja, joten minulla on edes hitusen hajua siitä, mitä miulta odotetaan..Ehkä.

Blogillani ei ole tiettyä varsinaista aihetta, vaan tulen kirjoittamaan monipuolisesti elämästäni sekä minua mietityttävistä asioista. Niitä on paljon, joten koittakaa kestää! ;) Toki ehdotuksia kirjoittamiseen otetaan aina vastaan!

Heips!