Joskus päivä voi tuntua pahemmalta kuin oikeasti onkaan

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin aamulla olisi halunnut vetää vain peiton korville ja jatkaa unia. Väsytti niin vietävästi ja ois voinu jäädä köllimään miehen viereen vielä vähen pidemmäks aikaa. Kun koulu alkaa 8:15 ja aiheena on sosiaalipedagogiset yhteiskunnan ulottuvuudet, kiinnostuksen kivivyöry alkaa vyöryä ja kovaa. Sen kuitenkin jaksoi jotenkuten; asiaan tosin saattoi vaikuttaa se, että neljän tunnin sijaan meidän täytyi kärsiä vain niistä puolet ;)

Iltapäivällä katselimme hieman sosiaalipornoa (!ei ole oikeaa pornoa!); elokuvan Ladybird, ladybird. Jos on kiinnostunut lastensuojelusta ja varsinkin Iso-Britanniassa tapahtuvasta sellaisesta, tässä on materiaalia illan viettoon. Ei tosin ollut mikään komedia ellei sitten lasketa niitä ihan mahdottomalta tuntuvien juontenkäännösten aiheuttamia naurunpurskahduksia..

Joka tapauksessa päivä ei päättynytkään koulun loppumiseen, vaan sen jälkeen piti vielä tekemään ryhmätyöhommia pariksi tunniksi. Lisäksi jonossa olis kaiken maailman tehtäviä, huh huh! Ja niitä on aivan liikaa.. Pieni (suuri) ahdistus on ollut jo pidemmän aikaa, varsinkin kun kesätöistäkään ei ole vielä kuulunut mitään. Joka tapauksessa tämä olo helpotti, kun sai ruokaa.

Aloin pohtimaan kenen ideologiaa minun oikein pitäisi toteuttaa, kun tällasia vaihtelevia tunnetiloja käyn nykyisellään läpi ja päädyin ajattelemaan meidän entistä kissaamme Patea. Se oli aina niin rento, söi ja nukkui. Ei turhia muuten ressannu kaveri! :) Ehkä minunkin pitäisi hieman hengähtää, syödä hyvällä omalla tunnolla jotain hyvää ja priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen. Kokemuksesta voin sanoa, että kun kaikki on levällään, ahdistaa aivan pirusti!

Tässä pari kuvaa idolistani eli Pate-herrasta <3

RELAX!TAKE IT EASY!