Vauvan kanssa matkustaminen

Matkailu avartaa,mutta matkailu pienen vauvan kanssa onkin sitten aivan toisenlainen kokemus. Päässä vallitsee kysymystulva jo ennen lähtöä: "mitenkähän se jaksaa, onko matka liian pitkä, pitäisikö sittenkin jättää menemättä?" Vaikka stressilista on loputon, kannattaa miettiä sitä,että lapsi oppii matkustamaan helpoiten,kun hän tottuu siihen pienestä pitäen. Eli ehdoton ei väliinjättämiselle!

Meidän vauvaperheemme matkustaa autolla, tarkemmin ottaen pienellä punaisella Toyota Corollallamme niin pienemmät päivittäismatkat kuin pidemmät matkat mummoloihin ja takaisin. Matkaa näiden mummolamatkojen aikana tehdään suuntaansa yli 150 km,joten matkustaminen vaatii välillä hyviä hermoja niin pojalta kuin vanhemmiltaan. Ensimmäisen kerran matkustimme tämän Joensuu-Kuopio välisen matkan pojan ollessa kuukauden ikäinen. Siis aivan pienen pieni natiainen <3 Nyt se on kuukausittainen reissu,ellemme ole tien päällä jopa pariin otteeseen. Mummoloissa olo on ihanaa,mutta tuo matka vaan ei sytytä. Jo sen takia olen miettinyt muuttoa takaisin kalakukkokaupunkiin. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa,mutta siihen asti on vain ajeltava.

Alexin ensimmäinen automatka oli kummisedän synttäreille. Autossa oli niiin kuuma, ettei pojalle tarvinnut laittaa muuta vaipan lisäksi päälle. Huh sitä  heinäkuun hellettä!

Jos vertaa nykyistä autoiluamme pojan elämän alkukuukausiin, se on muuttunut jonkin verran. Aivan aluksi yksi hermoheikko äiti nimittäin oli ihan varma, että joutuisimme pysähtymään ainakin miljoona kertaa mummolareissun aikana. Oikeastaan siinä kävi kuitenkin niin, että poika nukkui ainakin ensimmäisen tunnin ihan hyvin putkeen kunnes heräsi tissittelemään. Onneksi oli kesä ja lämmintä, joten ei tarvinnut pelätä rintatulehduksenkaan puolesta. Oma ruljanssihan se syöttäminen aina oli, kun piti toinen irroittaa kaukalosta, etsiä rinta, syöttää, röyhtäyttää, syöttää, röyhtäyttää, laittaa toinen takaisin kaukaloon ja kaukalo vöillä kiinni autoon. Siis jos herra siihen kaukaloon suostui menemään ilman kiukuttelua. Joskus niitäkin hetkiä oli, kun mietittiin, että oikeastiko minun pitää kävellä loppumatka mummolaan kantaen tuota pikku takiaista. Pikku paljastus: enpä ole tähän mennessä kävellyt vielä kertaakaan!

Pikku sammakko <3

Toki tässä välillä on ollut myös niitä kertoja, kun kaikki ei olekaan mennyt ihan putkeen. Joko poikaa ei ole nukuttanutkaan ja huuto on ollut kova tai sitten uninälkäkiukku on iskenyt pahimmilleen päälle. Ja sitten on ketuttanut aivan varmasti kaikkia. Lapsen itku on raastavaa, mutta vielä raastavampaa se on silloin, kun koitat ajaa pimeässä sumuisella tiellä, etkä näe juuri yhtään eteesi. Ja kun sitä kesti sen koko kaksi tuntia pienemmällä tai kovemmalla volyymilla. Never again,please. 

"aja hiljaa isi nyt vaaaan"

Me ollaan aina lähdetty tien päälle niin, että poika on valmis päikkäreille. En voisi kuvitellakaan, että lähtisimme ajamaan silloin, kun Alex olisi virkeimmillään, sillä eihän tuo ikiliikkuja jaksaisi istua paikoillaan hetkeä pidempään. Ja sitten testattaisiin taas äitin ja isin hermoja sekä keskinäistä, asiallista kommunikointia.. Eheii, sen vuoksi me matkustellaankin päiväsaikaan niin, että pojan rytmit muuttuvat mahdollisimman vähän. Se on ollut meille toimivaa. 

Tällä hetkellä meillä tosiaan asustaa ja elelee sellainen pieni duracellpupu, joka ei äidin "iloksi" enää nukukaan mummolamatkoja läheskään kokonaan. Viimeksikin kaveri vaan alkoi vispaamaan käsiään villistä kertoen, et hei, eihän minua enää nukuta! Viihdyttäkää minua, oi te uskolliset hovinarrini! Niimpä meillä onkin varattuna autoon jos minkälaista lelua, naksuja, vettä ja mitä tahansa, millä viihdyttää arvon pikku prinssiä. Onneksi poika istuu nykyään apukuskin paikalla, niin takapenkillä istuja voi leikkiä vaikka kukkuu-leikkiä hänen kanssaan. Oli se vaan niiiiiin helppoa, kun Alex oli vielä sellainen pikku tuhisija. Sitä odotellessa, että poika oppii viihdyttämään hieman paremmin itseään ja voidaan pelata vaikka autopeliä tai ristinollaa aggressiivisen naksujen katkaisemisen sijaan :D

Lopuksi vielä hieman vinkkejä:

Meidän autolaukustamme löytyy joka kerta ainakin nämä:

-Varavaippoja ja paketti peppupyyhkeitä

-Kertakäyttöinen hoitoalusta

-Varavaatekerta

-Maissinaksuja

-Varatutti tuttinauhoineen

-Pari lelua tai kirjaa

-Juomapullo sekä pojalle että vanhemmille

-Korviketta tai omaa maitoa

-Jotain syötävää äidille ja isille

-Puhelin tai muuta viihdykettä

Vauvan kanssa matkustettaessa on muistettava:

-Mihinkään ei saa olla kiire. turvallisuus ennen kaikkea!

-Oikeanlainen turvaistuin/-kaukalo ja oikein asennettuna

-Taukoja saattaa tarvita

-Vaatetus on mietittävä auton lämpötilan mukaan; sitä voi toki aina vähentää

-Ennakoi ennakoimaton. Varaudu esimerkiksi siihen, että joudut vaihtamaan vaipan tien päällä. 

-Kaikki vauvat eivät viihdy autossa. 

-Ilmastointia ei saa pitää kovalla, ettei veto käy vauvaan

-Jos sinä stressaat, se välittyy vauvallekin. Ota siis rennosti ja hengitä! Kilometrit kuluvat yllättävän nopeasti! :)

Miten teillä matkataan pienten kanssa?