Minä Rrrrrrakastan suurta tukkaa. Siis sellaista muhkeaa, pöyhkeää ja ilmavaa. Sellaista, mitä minulla ei luonnostaan ole- päinvastoin. Hiukseni ovat todella ohuet ja lättänät. Ne rasvoittuvat helposti ja ovat aika mitäänsanomattoman väriset. Ääh, miksei minulle ole voitu luoda vähän tuuheampaa tukkaa niinkuin pikkusiskolleni..?
Olen tavoitellut pöyhkeää pehkoa yläasteelta lähtien, valitettavasti myös niine keinoin, jotka tekevät vain hallaa harjalleni. Olen turvautunut aivan liian usein tupeeraamiseen. Onneksi sentään olen opetellut tekemään sen hieman oikeaoppisemmin kuin teinikapinoissani. Silloin tukka tupeerattiin äidin riemuksi kokonaan, siis aivan sellaiseksi suureksi takkupalloksi, johon joku harakka olisi voinut vahingossa eksyä tekemään pesän. Munilta kuitenkin vältyttiin, mutta PALJON myö väännettiin asiasta äidin kanssa kättä. Oma tukka kun oli silloin niiiiiin cool. Hyh ei.
Älkää huoliko, tuo kyseinen vaihe ei kestänyt kauaa (muiden kuin äitini mielestä :D), vaan siirryin seuraavaksi väsäämään päähäni lettejä; niistä kun sai tuuheat kikkurat päähän! Eihän siinä, muistan edelleen, miten salkkareiden aikaan otin purkin ponnareita, istuin sohvaan ja näpersin näpertämistäni niin kauan, että koko pää oli täynnä pienen pientä lettiä. Yleensä niitä oli 28. Ai mitkä sormikrampit? Mutta ah, oli se sen arvoista.
Jotenkin tuohon tylsistyi (mikä lie) ja lukiossa hommasin itselleni minikokoisen suoristusraudan, joka on minulla edelleen käytössä, niin huippu peli se on ollut! Sillä oli helpompi väsätä kiharat tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Paljon lakkaa päälle ja avot! Tämä mimmi oli oikein tyytyväinen :D Mutta edelleen se tuhertaminen (tupeeraaminen) on pysynyt mukana. Sillä kun saa sitä nostetta tähän liimalettiin.
Minulle tukan viimeistely ei juuri koskaan ole ollut ongelma, sillä en ole sitä tehnyt. Minulle on aika lailla fine kulkea hieman mörrimöykyn näköisenä esimerkiksi pojan kanssa pihalla. Ja jos se tukka nyt aivan kamalalle näyttää, vetäisen sen ponnarilla kiinni. Eipähän kukaan pääse komentelemmaan eikä vetämään hienoa kampausta pilalle. Jep, olen laiska hiusteni suhteen ja tiedostan sen oikein hyvin. Toki pidän huoliteltumpaa lookkia esimerkiksi töissä (niissä haavetöissä? :D), sillä kyllähän tukka vaikuttaa siun koko olemukseen todella suuresti. Noh anyway, muulloin voittekin sitten katsella mun leijonanharjaa ;)
Eilen minulla olikin aikamoinen harjas, kun päätin vähän panostaa ja kokeilla aivan uutta tapaa tehdä kiharoita. Täältäpä Ohjeet (<--Klik!). Lyhykäisyydessään siis laitoin lämpösuojaa, letitin neljä lettiä ja lämpökäsittelin suoristusraudalla. Annoin lettien jäähtyä vaatteiden vaihdon ja meikkaamisen ajan ja kun aukaisin ne (wau, mikä fleda!! <3), suihkutin lakkaa ja laitoin tyveen vielä hiuspuuteria. Ja se tukka oli MAHTAVAn suuri ja kuohkea! Oikein harmittaa, etten älynny ottaa siitä kuvaa heti. Noi allaolevat kuvat on otettu miun iltamien jälkeen, kun kävelin myrskytuulessa kotiin. Silti kiharat oli tallella, niinkuin vielä äskenkin ennen suihkua. Toimiva kikka siis, suosittelen kaikille, jotka toivovat pöyheää tukkaa edes hetkeksi! :)
 |
| Tällainen leijonaemo sinua voi tulla vastaan kaupungilla. Älä peljästy, en mie pure ;) |
-Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)