Supersankariko? Parempaa, mie oon äiti!

Voi miten paljon miulla olisikaan teille kerrottavaa, mutta aika on ollut taas valitettavan kortilla.. Täällä on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta aloitellaas vaikka tällä perinteisellä äitienpäiväpostauksella. Lueskelin tällaisia eilen aika monestakin blogista ja halusin tulla avaamaan pienen siivun myös meidän versiostamme.

Äitienpäiväksi askartelimme pojan kanssa kananmunakennokukat, jotka maalasimme ja täytimme silkkipaperilla ja helmillä. Lisäksi mummot saivat käsikortit. 

Alex antoi äitienpäivälahjansa jo keskiviikkona hoidosta tullessaan. Ihana kortti ja orvokki, joka vielä on jopa hengissä, jee! :D

Sanokaa muikku! :D :D

Olimme tosiaan to-su reissun päällä ja alkuviikko meni suunnitelmia punoessa. Halusimme yllättää äitini ja järkkäsimme hänelle savihieronnan ja yhteisen ravintolahetken koko perheellä Kunnon paikassa. Onnistui! (tosin lapsi suostui syömään vain leipää ja suklaamoussea...)

Alex tosiaan tuli sitten eilen oikeana äitienpäivänä kipeäksi, joten ajelimme kotiin kesken mummolapäivän. Söimme pitsaa ja olla möhjötimme pienen potilaamme kanssa. Tänään sitten kun palasin töistä kotiin, olohuoneen seinällä odotti tällainen taideteos!

Näitä tarvitaan aina, joten parempi laittaa heti hyvään jemmaan ;)

 Siinäpä se kokonaisuudessaan hyvin tiivistettynä. Se äitien kaikkein tärkein päivä vuodessa, jolloin voi mietiskellä omaa "uraansa", lapsiaan ja perhe-elämää. Silloin voi nostaa leuan ylpeydestä pystyyn ja avata sydäntänsä vielä hivenen lisää, jos se vain on mahdollista. Rakastaa ja olla rakastettu. Vähän niinkuin joka ikinen päivä vuodesta, mutta vähän spesiaalimmin :)