sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ällötysöllötys

Näyttäisi aika vahvasti siltä, että miun blogista muotoutuu kunnon mammablogi, kun mielessä ei juuri tällä hetkellä pyöri kuin vauvajuttuja. Mutta aattelin, et täältä voi sit kaikki halukkaat seurata, mitä tälle tulevalle mammalle kuuluu :)

Tää viikonloppu alkoi tosi hyvin; perjantaina mie olin tosi energinen ja saatiin Annin kanssa tehtyä varhaiskasvatuksen tehtävä valmiiks. Koululla istuttiin monta tuntia, mutta silti jaksoi jollain ihmeellä. Ehkä se oli sitten se Annin kustantama pulla! :) Illalla vieteltiin sit iltaa tyttöjen kesken ja pelattiin mm. kuumaa perunaa- paras peli ikinä! Yllättäen väsymys kuitenkin iski kesken kaiken, enkä jaksanu lähtee sit enää baariin.. Ville haki miut autolla ja matka oli _todella_ nukuttava. 

Eilen käytiin Villen kaa kirppareilla pyörimässä, löydöksistä teen postausta sitten myöhemmin ;) Mutta eilen se sitten alko, nimittäin oksentelu. En oo koko alkuraskauden aikana oksentanu kuin kerran ja silloinkin pakotin itseni siihen. Eilen ei tarvinnu pakottaa eikä pyydellä, kun tuli ihan toivomattakin. Onneksi mie oon aina oikeestaan tienny, millo pittää oksentaa... Neuvolan kirjasen mukaan pikku hiljaa pitäs alkaa helpottaa tää kuvotusällötysoksentelu-rundi.



Neuvolatäti suositteli ettii tällasen Sea bandin apteekista, jos paha olo on jatkuvaa. Käytetään siis normaali meripahoinvointiin,mutta pitäs toimia myös raskauspahoinvointiin. Tossa valkosen nappulan alla on akupiste, mitä painamalla olon pitäs helpottua. Jos ei oo hintava, niin vois vaikka käydä tällasen hommaamassa, nii saa omat sormet muihin toimintoihin.


Mutta toisaalta, mitäpä sitä ei tekisi tän pikkusen eteen. Sintillä on nyt sormet sun muut ja se kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. On vaa muistettava, että vauva voi todennäköisesti mahtavasti, kun miullon paha olo :) <3


Kuvat: Google



2 kommenttia:

  1. Etkö mielestäsi ole vielä kuitenki aika lapsi lapsen saamiseen? Onkos sinulla jo amatti vai kuinka elätät? Mitä ajatuksia lapsen tulo sinussa herättää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tällä hetkellä edelleen korkeakoulussa ja miun pitäisi valmistua vauvasta huolimatta ensi jouluna. Mammaloman pidettyäni siis siirryn työelämään eli ei, valmista ammattia minulla ei vielä ole. En kuitenkaan näe tätä ongelmana, sillä meillä on vahva tukiverkko taustalla ja tuista ja vapaista olen ihan koulutuksenkin puolesta selvillä :) Ja itse en koe,että olisin liian lapsi; on jokaisen oma päätös, milloin lapsia haluaa. Tiedostan, että lapsi tuo paljon lisävastuuta ja muutoksia elämään, mutta ajattelen kuitenkin, että myös me vanhempina kasvamme siinä rinnalla. Ja ihan ylipäätään tää pikkanen herättää miussa todella paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita! Päällimmäisenä on kuitenkin valtava rakkaus pientä kohtaan ja minusta se on tärkeintä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)