Imetysilo (vai -itku?)

En tiedä teistä, mutta ainakin minusta media ja kaikki terveydenhuollon ammattilaiset toitottavat imetyksen tärkeydestä. Lapsi saa ravintoaineita, äiti palautuu ehkä nopeammin ja imetys lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta sekä näin ollen edistää heidän välisen kiintymyssuhteen syntymistä ja kehittymistä. Toisaalta imettäminen edistää myös (ainakin heti syntymän jälkeen) äidin itsetunnon heikkenemistä ja stressitason nousemista; Se, joka väittää muuta valehtelee. Itsetunto karisee hyvinkin nopeasti, jos maito ei nouse heti niihin rintoihin. Tällöin kaikki äidit kuulevat takaraivossaan neuvolatädin luennon siitä, miksi imetys on parempi kuin pulloruokinta, mikä laittaa pohtimaan äitinä olemisen epäonnistumista (mitä muuten ei ole olemassakaan!). Itsekin pohdin lapsivuodeosastolla ollessani liekö tulen koskaan imettämään, koska poika oli teholla ja maito ei heti tahtonut nousta. Itketti ja "tyhjän" pumppailu oli rasittavaa. Onneksi osastolla oli kuitenkin osaavaa ja tukevaa henkilökuntaa, joka lohdutti sanomalla, että voi kestää useita päiviäkin ja se on täysin normaalia, jos stressaa. Sain myös todella paljon kehuja siitä, jos sain muutamankin pisaran maitoa tulemaan. Näille ihmisille tulisi oikeasti antaa jokin palkinto tsemppaamisesta! :)

Kun maito sitten nousee, äitiä pohdituttaa riittääkö se vauvalle. Onneksi vauvan mahalaukku on pieni ja maitomäärän pitäisi kasvaa sen mukana, kun vain äiti syöttää pientä aarrettaan. Silti asia mietityttää minua välistä edelleen, varsinkin kun poika on puklaillut jonkin verran. Varsinkin näin helteillä tuntuu, että poika on jatkuvasti kiinni rinnassa. Mielessä pyörii ajatus siitä, että kohta maito loppuu kokonaan, vaikka se on täysi mahdottomuus tällä hetkellä. Eilen kuitenkin turvauduin korvikkeeseen ensimmäisen kerran (olen siis huono äiti vai?) ja kun mietin näin jälkikäteen, se oli todella fiksu veto. Poika oli itkuinen eikä jaksanut imeä hitaammin tulevaa maitoa. Itse olin turhautunut ja väsynyt. Pullosta poika sai ravintonsa nopeammin ja helpotti meidän molempien oloa, kun Alex viimein sai unen päästä kiinni. Seuraava ruokailu sujuikin sitten taas rinnalta, joten mikäpäs siinä. Imetys on toki halvempaa ja pidemmän päälle kannattavampaa monella tasolla, mutta mielestäni äidin jaksaminen on sitäkin tärkeämpää. Antakaa siis pullosta lisämaitoa ilman omantunnon tuskia, jos se on tarpeen! Maidon tulo kyllä jatkuu, jos syötät vain jatkossa. 

Toisekseen, en tiedä, mitä muille äideille kerrotaan äitiysneuvolassa, mutta minulle sanottiin, että imetystä aloitellessa rinnanpäitä saattaa hieman aristaa. Aristaa??? Itselläni ainakin tuntui aivan järkyttävää, polttavaa kipua! Nänninpäistä lähti palasia ja ne tihkuttivat hieman verta. MUTTA se on vain siinä tilanteessa siedettävä ja toivottava, että kehosi sopeutuu mahdollisimman nopeasti. Tässä vaiheessa äidit yleensä ovat pienten vauvojensa lumoissa, mikä saattaa helpottaa myös oloansa.  Toisaalta neuvolatädit voisivat siis vaihtaa jo sitä verbiä.. Itselläni pienenä helpotuksena toimi Lansinoh-rasva, suosittelen oikein lämpimästi!

Alussa saattaa olla myös hieman kudosturvotusta, mikä meinaa siis sitä, että rinnoistasi tulee melkein yhtä isot ja kovat kuin koripalloista. Tällöin niitä kuumottaa aivan mielettömästi ja ainakin itselläni rintoihin oikeasti koski eikä aristanut. Lisäksi vauvan oli todella vaikea saada pinkeistä rinnoista kiinni.. Siispä, pyydä apua tarvittaessa ja uskalla ottaa sitä tarjottaessa vastaan! Älä ujostele, jos hoitaja ohjaa rintaasi lapsen suuhun. Se on huomattavasti helpompaa kuin itsenäinen itkuskeleva yritys. Myös imetysliiveistä ja viileistä keräkaalin lehdistä voi olla apua!! Riko lehden pintaa veitsellä ja tee siitä "kuppi" rinnan ympärille. Kaalin mehu rauhoittaa ja viilentää kuumottavaa rintaa ja laskee turvotusta. Muista kuitenkin vaihtaa lehdet ajoittain,ettei rinta haudu!

Itselleni sekä pelastus että suurin ärsytyksenaihe miesmuistiin oli rintakumi. Se auttoi teholla ollutta vauvaani imemään myös matalammasta rinnanpäästä ja järkyttävän suurista daisareistani :D Toisaalta sen käytössä on omat ongelmansa. Ehkä eniten itseäni ärsytti se, ettei se pysynyt kunnolla paikoillaan vauvan vispatessa käsillään ja käännellessään päätään. Tällöin maito pääsi melkein joka kerta vuotamaan reunoista ja uudelleen asettelu oli paikoillaan. Kumia tulee myös putsata joka syötön jälkeen, mikä voi ahdistaa varsinkin yöllä. Kokemuksesta voin myös sanoa, että vauva imee ilmaa helpommin rintakumin kautta, jolloin häntä tulee röyhtäyttää useammin. Itse voin puhua kumin käytöstä jo imperfektissä, sillä opettelimme siitä eroon viikko pari takaperin. Helppoa se ei ollut, mutta niin vain se onnistui! Enää ei tarvitse pelätä sitä, että en voi syöttää poikaa, jos unohdan rintakumin jonnekin tai että poika saa pöpöjä,jos unohdan yöllä pestä kumin.

Imetys aiheuttaa siis varsinkin alussa päänvaivaa, mutta yleensä se helpottuu ajan myötä. En sano, etteikö nykyisin poika temputtelisi tai imisi välillä laiskasti, mikä aiheuttaa ilman kertymistä mahaan. On se kuitenkin jo paljon helpompaa ja aionkin jatkaa imetystä vielä hyvä aikaa :)