I-SI

Lastenhuoneesta kuuluu naurua ja iloista pulpatusta, joka viestittää,että on aika nousta ylös. Tänä aamuna suljen oven perässäni, haen taaperon touhottamaan ja laitan uunin lämpiämään. Sekoitan naperon kanssa taikinaa,josta kuulemma tulee kakku. Vaikka yritän korjata kyseessä olevan teeleipätaikina isille, napero väittää kivenkovaan, että äiti on väärässä. Kakku se on oltava. Ja kakku on "poppa" vielä uunissakin. Mitäpä sitä vastaan enää väittämään. Katan pöytää ja napero nappaa kauniisti asettamani lusikan ja syöksyy paukuttamaan uunin luukkua. Paukuttaa ja katsoo oikein ilkikurisesti. Nopea "ei saa" aiheuttaa vain kielen ulkoilutuksen. Sillä tullaan nuolaisemaan äidin jalkaa ja tahdotaan syliin. Kakku on kuulemma valmis. Kun nostan teeleivät uunista, kuulen pieniä askeleita ja paukutusta yhtäkkiä jostain muualta;meidän makkarin ovelta: joku aatteli herättää isin etuajassa! Ja voi sitä kiukun määrää,kun ei saanutkaan vielä mennä! Sen sijaan mini sai mussuttaa kurkkua minun kattaessani pöydän loppuun. Kertaamme vielä touhon ohjelmanumeron,jota olemme harjoitelleet pitkin viikkoa aina,kun isimies on ollut muualla. Boom kah:sta muokkasimme version: " iisi iisii jeeeee'ee". Nyt on aika mennä herättämään isi. Napero juoksee ovelle,repäisee sen auki ja kapuaa sängylle muka-olen-vielä-unessa-isin päälle,etsitään paketit ja laulu unohtuu sen siliän tien. Pusitaan, ihastellaan minin tekemää isin omakuvaa ja hymyillään vielä vähän. Tänään on meidän isimiehen päivä.

Olit rinnallani,kun toinen viiva piirtyi raskaustestiin eräänä syksyisenä,pimeänä aamuna. Iloitsit kanssani suuresta uutisesta, suutelit minua ja aloit odottaa pientä ihmettämme. Olit jokaisessa neuvolassa ja ultrassa mukana,aina silloin kun vain pääsit. Olit alusta asti mukana,vaikka et tuntenutkaan pientä ihmettämme,hänen kasvuaan,jatkuvaa hikoittelua tai potkia kylkiluissa. Pidit huolen minusta ja samalla myös vauvastamme. Olit tukena.

Uskon,että sinusta tuli Isä isolla iillä vasta silloin,kun näit poikamme ensi kertaa. Silloin kun hän oli pallopäinen raivotarjonnan vuoksi ja kun ihastelimme häntä pienessä sairaalasängyssä. Silmäkulmaasi nousi pieni kyynel,vaikka et ehkä halunnut näyttää sitä. Minä näin ja olin onnellinen siitä. Olit häkeltynyt,mutta silti onnellinen. En tiedä,miten olisin kestänyt sairaalaoloajan ilman sinua. Sinä olit kanssani suurimman osan ajasta ja kävit kotona lähinnä nukkumassa. Sinä työnsit minut pyörätuolilla poikamme luokse teho-osastolle ja viimein,kun poika sieltö pääsi,nukuit kanssamme perhehuoneessa. Olimme varmasti molemmat peloissamme,mutta silti yhtä rakastuneita pieneen nyyttiimme. Meistä oli tullut vanhemmat jollekin niin pienelle ja viattomalle.

Pikkuvauva-ajan olit tukenani päivin sekä öin. Hieroit jalkojani maratooni-imetysten aikana,kirosit d-tippoja niiden aiheuttamien vatsakipujen takia ja heijasit pientä sylissäsi jopa tuntikausia. Kaikki oli sinulle uutta ja luotit minuun äidinvaistoineni aika sokeaati. Kiitos niin suuresta luottamuksesta. Olit mukana kaikissa pojan ensimmäisissä asioissa niin paljon kuin vain pystyit. Hoidit perheen,koulun ja myös sinä jouduit  venymään äärirajoillesi opparini myötä syksyllä. Ilman kannustustasi ja tukeasi en olisi pystynyt siihen kaikkeen. Kiitos. 

On ollut ihanaa huomata,miten sinä olet kasvanut pojan mukana. Elämänarvosi ja asenteesi ovat kääntyneet ylösalaisin,lähelle omiani. Olet ottanut perheen elämäsi keskiöön ja tiedän,että rakastat meitä aivan valtavasti. Sinusta on tullut insinööri-isi, joka ottaa pojan harrastuksiinsa mukaan, antaa tutkia asioita, riekkuu pojan kanssa hurjemmin kuin minä uskallan ja joka rauhoittaa tätä meidän palettia juuri sopivassa suhteessa,me kaksi muuta kun olemme aika tuittupäitä silloin tällöin.. Toivon,että et koe enää alemmuudentunnetta pojan rakkauden suhteen,hän rakastaa sinua aivan suunnattomasti,niinkuin minäkin. Vai miksiköhän aina kun pojalta kysytään hoidossa,kumpi tulee hakemaan,poika huutaa riemuissaan "i-si!"? No just siks ♡ 

Ihanaa isänpäivää! Olet huippu isi! <3