lauantai 2. tammikuuta 2016

En se minä ollut! Se oli...

Joku ehtii kaataa laatikollisen leluja lattialle. Se sama joku käypi näpistämässä leipää pöydältä, heittämässä viikatut pyykit lattialle ja paukauttamassa meidän pienimmäisen pään tahallaan pöydänkulmaan.  Joku ehtii tehdä aivan hiton paljon tuhojaan ja, kun Alexilta kysytään, kuka on vastuussa, vastaus tulee kuin kirkkaalta taivaalta: isi. Vaikka isi on toisessa huoneessa, ulkona tai vaikka vain toisella puolella huonetta. Se oli isi.

Mie en tiiä, mistä tää oikein alkoi, mutta varmaa on se, ettei se tule ihan heti loppumaan. Onhan se omalla tavalla hauskaakin, että meidän perheeseen on löytynyt se the syntipukki. Joku, joka vääntää ne haisevat kasat sinne pieneen vaippaankin; kuinka sie saatoit? :D Ja se ilme, kun isiä oikein katsotaan syyttävästi ja nauretaan päälle- priceless! Meidän pieni näyttelijänalku on alkanut tuikkimaan samalla tavalla kuin tähtöset meidän peruslurituksessa. Paitsi vaan, että tätä tähtöstä saa iltojen sijaan kattoa 24/7.

Ollaan meillä jankattu, ettei toisia saa huijata- mantraa, mutta eipä tuo ota tuulta alleen, kaipa noin pienen käsityskyky ei käsitä termiä huijata tai valehdella. Aika absurdia jopa olettaa sellaista meidän puoltoistaveeltä. Mutta pakkohan sitä on jo pohjustaa, ettei tuollainen oikeinkaan loppupeleissä ole. Onhan se hauskaa, mutta silti väärin.. Kaikkein hankalinta tästä tekee se, että meillä on pokassa pitelemistä tuon sepitystä suoltavan natiaisen kanssa. Kun se isi taaaas meni repimään keittiön laatikot auki ja nappaamaan sieltä puolet sisällöstä. Vaikka jäisi kiinni itse teosta, niin selitys pitää aika usein, etenkin, jos aloittaa kysymyslauseen sanalla "kuka". Ja päälle tulee se perus "ohhoh" ja "soosoo". Mie en kestä.!

On tämä vanhemmus aina vaan yhtä kakspiippuista soutamista ja huopaamista. Teenpä mitä tahansa, se on jonkun mielestä aina väärin. Joten totean tähän lopuksi, että meillä tullaan varmasti jatkossakin nauramaan näille kommenteille isin toilailuista. Isimieskin lienee fine tämän asian kanssa. Ja jos tähän jotain yltiöonnellista kirjoitetaan lopuksi, niin meillä opittiin sanomaan eilen " allu akattaa" eli rakastaa. Eli vaikka meillä huijataan, meillä myös mennään täällä sydän avoinna ja pusuhuulet törröllään ;)


Joko taas? ISIII? :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)