Koin tänään kaksi kriisiä; toisen negatiivisen ja toisen positiivisen. Ikävän tästä päivästä teki se, että avopuolisoni lähti tänään toiseen kaupunkiin 140 km:n päähän puoleks kesäks töihin. Tässä on viime päivät tullut kriiseiltyä enemmän tai vähemmän, mutta kovin pahalta se tuntui laittaa toinen bussiin.. Tuntui, että maailma romahti kertaheitolla, koska mies ei olekaan enää kotona; siihen on niin tottunut. Onneksi itse olen kuitenkin menossa jo ensi viikonloppuna käymään appivanhempieni luona, jolloin voidaan viettää edes vähän aikaa kahdestaan. Voi olla, että tulee silti pitkä viikko...
Ja sitten siihen positiiviseen kriisiin. En ole koskaan ollut mikään kukkakeppi, en edes silloin kun harrastin hiihtoa nuorena. Elopainon kanssa on tullut kamppailtua jo vuosia ja vaikka ennen joulua tiputin kymmenen kiloa, tuntuu, että vielä on paljon lähtemättä. Joskus inhosin lenkkeilyä aivan sietämättömästi, mutta nykyään minua ei juuri haittaa, että olen punainen kuin paloauto (ihana pintaverenkierto kasvoissa) tai että saatan näyttää oudolle jonkun mielestä juoksutrikoissa. Kävin tossa nimittäin äsken juoksemassa mäkiä, siis hiekkaisia ja heinäisiä. Ei ole helppoa, mutta tuleepahan kunnon treeni. Vedin kolme ekaa mäkeä putkeen ja olin ihan hemmetin ylpeä ittestäni! Kyllä se mäen päällä aina puuskutti, mutta sitä varten sinne mentiin! Vedin 10 mäkeä, osan hölkäten, osan juosten. Sen jälkeen hölkkäsin puolet matkasta kotiin. Ja lihastreeni päälle, I feel so goood <3
Sillä ei todellakaan ole siis väliä, millainen olet kropaltasi, jos vain haluat urheilla. Piupaut muiden ihmisten negatiivisista mielipiteistä!
Olkaa omia itsejänne ja nauttikaa tulevasta viikosta!
-Vivian
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)