Herranjumala, miten tämä aika menee näin nopeasti. Tuntuu, että vasta kirjoittelin tänne pojan kuulumisia, mutta siitähän on melkein KAKSI kuukautta!! Miten voikaan olla mahdollista? Avasin blogin tekstiluettelon ja siellä se komeili: 29. elokuuta. Taitaa olla blogin nimen muuttaminen ihan oikeesti ajankohtaista. Oisko ehdotuksia? :D Palataan kuitenkin vielä takaisin aiheeseen ja kurkistetaan meidän iki-ihanan taaperon elämään tällä kertaa pienen runon muodossa.
Olen 16-kuinen pieni touhottaja, varsinainen pikku hurmaaja
Rakastan kettujani Mariannea ja Kettukarkkia; ruokin ne joka päivä, kylvetän vauvan vannassa, lukien niille kirjoja.
Päkäpää, minäkö muka? Kyllä minä puraisen äidin sormesta, jos vaan on lupa! Tai jos ei, niin silti koitan, räkätän päälle ja sormet mukissa uitan. Ei mua saa kieltää, siitä tulee poru. Puren huultani ja annan sitten raikaa, kun tulee taas se tuttu toru.
Kas kuulenko kutsun Aviciin, kuka laittoi soimaan musiikin? Tanssijalkani eivät pysy aloillaan, pienet kädet alkaa lyömään tahtia. Isi tule mukaan, nyt tanssitaan ja vaippaa vatkataan. en pysähtyä malta ollenkaan. Joko laitetaan uudestaan?
Ai puhelin soi, kai vastaan saan, mä huudan siihen böö. Laitan korvallein, huudan mummollein "mummo, kukkuuu, böö". Ja kun mummo mulle vastaa niin, mä uskalla vastata en, vaan kun äiti puhelimen ottaa mult, mä tahdon silti sen.
Ai autoko, ai meidänkö, joo kyllä sen tunnistan. Koira sanoo hau, kissa iu ja kun ruoka on kuumaa, sitä puhallan. Roskat keräilen, niitä näyttelen ja sitten viipotan. Ettiö, siellä roskasankko on, sinne äidin kannustan.
Huhui, ei kukaan mua nää, musta näkyy vain nyt varpaanpää. Olen piilossa verhon takana ja huoneen täyttää nauru makea. Hieman vilkaisen, verhoa vetäisen, isin suusta kuuluu "höö". Hyppään esiin vaan, ei kukaan voi vastustaa, kun minä huudan "BÖÖÖ".
Minä itse vaan, en tahdo kiitos apua. On tämä miehen työ. Ovet kiinni vaan, muut aikanaan, mut joskus en itse syö. Yh, porkkana, kuinka uskallat tuollaista mulle tarjota?? Ottaisin Muhkua, hieman juustoa ja piimää omasta mukista.
Miks mua itkettää, kai kipee on nyt pää, kun tulee kaksi hammasta. Tahdon järsiä joka asiaa, myös hieman isiä puraista.
Nallen traktori tuktuktuktukkaa ja possu pallero iloinen on, kai tuo kolmaskin kirja hyllyssä iltasatu verraton on. Oi oota äiti, ota tutti tää, kun juosta täytyy nyt. Uni oottaa saa, nukkumatti pian tavataan, on neljäs kirja löytynyt.
Olen onnellinen, touhukas poika iloinen, joka tekee omat työt. Kun päivä lopussa on, mä sitten nukun kaiket yöt. Taas aamulla nousen mä, "äiti" huutelen ja tutin suusta viskaisen. Noutajaa halaan tiukasti, virne naamalle ja taas vauhtiin pinkaisen.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)