 |
| Olipa kerran aivan tavallinen viikonlopun päivä. Kaikki oli ihanan rauhallista, kunnes tuli liiankin rauhallista. Missä Alex? Yleensä, kun hän hiljenee täysin hän on tekemässä töllön töitä, joten eikun jalat alle ja huhuilemaan touhuajan perään. Ei näy, ei kuulu; lastenhuonekin on aivan hiljainen. Yhtäkkiä kuulen pientä tuhinaa aivan läheltäni. |
 |
| Aivan kuin se kuuluisi vaatekaapista! Huhuilen vielä: "missähän se Alex voisi olla?" |
 |
| Ovi avautuu hiljaa... |
 |
| Siellähän se kyyhöttää, olevinaan vieläkin piilossa :D |
 |
| Ovi aukija kukkuu! Äiti taisi pilata hauskan piiloleikin... |
 |
| Vaativa ja totinen taapero tuijottaa takaisin ja osoittaa ovea. On parempi laittaa se aivan kiinni. Niin, että kaapissa on aivan pimeää, hui kamala! Jään istumaan kaapin viereen ja mietin, oliko poikani loukkaantunut piilopaikan "pilaamisesta." |
 |
| Mutta hei, kohta ovi taas avautuu ja pienen suusta kuuluu "kukkuu!" Ihana naurunremakka saattelee Pööööööön ilmoille ja me molemmat nauramme katketaksemme. Ei siis mitään menetettyä, täähän olikin ihan hassu juttu! |
 |
| Leikinjohtaja istuu kuitenkin selvästi tässä. Nyt taapero vie ja äiti saa vikistä halutessaan! Ovi komennetaan kerta toisensa jälkeen kiinni ja avataan hassun hörönaurun saattelemana. Laitetaan kaveriksi vielä pari kettulelua ja avot! Täydellinen piilomajapöö-leikki on valmis! <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)