Kiinnostaako teitä lukijoita päivähoitoon liittyvät postaukset? Sellaisia voisin kirjoitella muutamia, jos innostusta löytynee sieltä ruutujen toisilta puolilta; olenhan päässyt jo jonkin verran tähän päivähoidon maailmaan sisälle. Luetaan tämä sitten vaikka joko ekaksi ph-postaukseksi tai yhdeksi aivopierupostaukseksi :D
Tiedän, miltä tuntuu kiirehtiä hakemaan omaa lastansa hoidosta, kuinka hakutilanne voi mennä helposti mönkään ja mieleen jää vain pintaraapaisu oman kullanmurun päivästä. Aina ei vaan oikeasti ehdi tai muista jäädä höpisemään. Kenties on kiire kauppaan tai laittamaan ruokaa koulusta tulevalle miehelle ja pian ylikierroksilla käyvälle naperolle. Ehkä se napero vielä mankuu siinä pukiessakin juuri niin sopivasti, että tekee mieli lähteä hoitopaikan ovesta ulos niin nopeasti kuin mahdollista. Kyllä siinä valonnopeuskin jää kakkoseksi, kun Goretex-kengät ovat jo jalassa ja pipo päässä. Moikataan heipat ja perus "huomiseen"- huikkaukset. Ja eikun kotia.
Toisaalta tiedän myös, miltä tuntuu kohdata tällainen kiireinen vanhempi. Pahimmillaan se kiireinen vanhempi tulee sisälle juuri silloin, kun olemme pukemassa 20 muuta lasta saman aikaisesti. "No, kui on päivä menny?"-kysymys jää hetkeksi ilmaan. Yritän miettiä äkkiä, mitä se Pirkko-Petteri tekikään päivän aikana; söikö, joiko, mitä leikki ja ylipäätään kenen kanssa, nukkuikohan se kuitenkaan nukkarissa vai pelleilikö ja millainen yleisfiilis päivässä on ollut. Olikos se nyt tää vai tuo Paavo-Liisa? Tällä välin vanhempi hoputtaa lastaan pukemaan reippaasti päälle, että joutuuvat lähtemään. Viimein saan aukaistua suuni ja oksennettua kaiken muistamani pikakelauksella kelloaan katsovalle vanhemmalle. Yleensä se päivä on ollut ihan hyvä ja parivaljakko poistuu ovesta pää kolmantena jalkana. Eiiiii perrrhana, sillehän unohtu sanoa esimerkiksi, että aamulla mini oli tehnyt tosi hienon taideteoksen tai osallistunut innolla jumppaan. Ja myös unohtui muistuttaa hoitovuoroista. Jäipäs nyt vähän harmittamaan. Noo, huomenna päivä uus.
Tiedättekö, miten tärkeää oikeasti loppupeleissä on vaihtaa sitä päiväinformaatiota keskenämme? Aivan älyttömän tärkeetä! Jos aatellaan, että lapsi on vaikka sen kahdeksan tuntia hoidossa per päivä, niin se tekee jo kolmasosan päivästä ja todella suuren osan lapsen hereilläoloajasta. Siun muksu on ne tuntinsa jossain muualla kuin omassa hoivassasi, eikö siis olisi ihan kiva tietää joka päivä, miten hänellä on mennyt? Joku toinen kasvattaa, hoivaa ja opettaa sinun lastasi aivan omalla tavallaan. Toiset vanhemmat tyytyvät siihen "ihan hyvin"- vastaukseen, mutta kyllä minä vanhempana haluan tietää enemmän, minulle tuo vastaus ei vain riitä. Haluan tietää, mitä poikani on tehnyt päivän aikana ja minusta on ihana kuulla pieniä yksityiskohtia hänen päivästään. Haluan tietää niin hyvät kuin huonotkin asiat ja aivan niiden omilla nimillään. Asioiden pimittäminen ei nimittäin kehitä kasvatuskumppanuutta. Onneksi meillä on ihana hoitotäti, joka kyllä kertoo pojan päivästä ilman ihmeempiä kysymisiä. On meitä kuulkaas vastassa ollut lapsi, jonka nenä on ollut auki, mutta sekin on sitä elämää; aivan samoin olisi voinut käydä ihan kotiympäristössäkin. Yritämme tässä luoda sitä avointa ja paljon puhuttua kasvatuskumppanuutta, onhan hoidon aloittamisesta vasta niin vähän aikaa. Mutta kaikki ajallaan. Pääasia on se, että luotto toiseen on kova pienestä aloittamisen jännityksestä riippumatta.
Yllämainitun vuoksi olisikin hyvä, että ne hakutilanteet rauhotettaisiin mahdollisimman hyvin. Kiirettä voi olla mahdollista välttää esimerkiksi aikatauluttamisella ja omalla olemuksella. On mukavampi käydä sitä sinun lapsesi päivää lävitse rauhassa, sillä muutoin saatat todellakin saada sen pintaraapaisun. Sinulla on oikeus kuulla lapsesi päivästä, käytä se siis hyväksesi! Myös oma aktiivisuus on suurta plussaa; tyhmiä kysymyksiä ei ole. Voihan olla, että olet esimerkiksi huomannut kotona ollessasi jotain pientä tai suurempaa lapsessa. Eikö siis olisi hyvä kysyä onko jotain tapahtunut tai olemmeko huomanneet vastaavanlaista hoidossa ollessa? Ja jos emme ole, niin voimme seurata asiaa ja keskustella vielä uudestaan asiasta. Sinun ei tarvitse jäädä tiedottomaksi. Kysy ja kommentoi, jos sinusta tuntuu siltä! :) Lisäksi, kun hakutilanne on kiireetön, vaikeiden asioiden puheeksiotto on helpompaa. Omiin lapsiin liittyvät vaikeat asiat saavat meidät luontaisestikin hieman varpailleen, se on täysin ymmärrettävää. Kiireettömässä ilmapiirissä asiaa on helpompaa käydä läpi ja pohtia yhdessä ratkaisuja ja malleja toimintaa varten. (Tässä vaiheessa suosittelen, että kyseinen lapsi olisi sen aikaa esimerkiksi leikkimässä.) Kyllä minä ainakin lto:na toivon, että vanhemmat myös esimerkiksi keskustelevat asiasta kotona, jos olemme lapselle niin luvanneet päivän aikana. On tärkeää, että vedämme yhtä köyttä mahdollisimman yhteisin sävelin. Ja vaikka sillä hoitajalla olisikin jotain vakavampaakin kerrottavaa, minusta on äärimmäisen tärkeää, että siihen mukaan muistetaan mainita myös niitä hyvin menneitä asioita. Esimerkiksi ruokailussa pelleily ei saa upottaa alleen sitä, että lapsi on pukenut itse reippaasti ulos lähtiessä tai osannut ekaa kertaa hyppiä yhdellä jalalla viisi kertaa putkeen. Ne on niitä pieniä suuria asioita, jotka ovat lapselle tärkeitä ja mieltä nostattavia. Niistä on ihanaa kertoa sille vanhemmalle, kun pienet silmät alkavat loistaa onnesta ja ylpeydestä siinä vieressä. Sillä vaikka se päivä olikin ihan hyvä, se on sisältänyt, erästä lasta laitatakseni, monta "ihan huipunhuipunhassuu" hetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)