Vain me kaksi

Yhteistä taivaltamme on pian takana jo kuusi vuotta. Siis KUUSI vuotta! Hassua, mihin tämä aika oikein häviää, sillä vastahan meillä oli viisvuotispäivä noin vuosi takaperin. Sitä ei liiemmin juhlittu, joten tänä vuonna päätettiin ottaa hieman takaisin tuota juhlimattomuutta. Oikeestaan tähän päätökseen vaikutti myös se, että palkkatuloilla pystyy tekemään jotain hieman suurempaa kuin opintotuella. Hei, oli meillä viime vuonna sentään kaupasta ostettu valmiskakku! :D

Valinta juhlapaikasta oli selvä: Kuopio, sillä siellä olisi mahdollisia lapsenkaitsijoita. Ja kun ihana äitini lupasi katsoa isäni kanssa pojan perään, pääsimme suunnittelemaan haaveita vähän pidemmälle. Minne hotelliin menisimme? Mitä muuta tekisimme? Kävisimmekö syömässä? Ja kaikkein tärkeimpänä: saisinko pidettyä lyhennetyn päivän, että pääsisimme matkaan juuri silloin, kun pojalla on päiväuniaika? Meillä nimittäin oli vajaamiehitys töissä ja hötäkkä oli aikamoinen. Kun muut menivät nukkariin, tämä tarhatäti teki siivoushommat varmaan ennätysaikaan, katsoi elton kanssa papereita läpi ja järjesteli loksut. Soitti miehelle, että pääsen kohta ja niinvain myö oltiin autossa jo vähän yli 12 koko konkkaronkka!

 

Mummolassa purimme pojan tavarat ja kävimme asioita lävitse. Tästä yökyläilystä ajattelin tehdä ihan oman postauksensa ja keskittyä nyt vain ja ainoastaan meidän kahden aikuisen hemmotteluiltaan. Se alkoikin rennosti, kun ajoimme autollamme Kuopion keskustaan, jätimme auton Carslonille ja suuntasimme kirjaamaan itsemme sisälle Hotel Atlakseen. Siellä meillä odotti huone poreammeella ja voi vitsi, että varsinkin huoneen kylppäri oli hieno! Sitä sain ihastella samalla, kun laitoin tukkaa ja korjailin meikkejä työpäivän jäljiltä. Ja kun lopputulos oli bueno, lähdimme käsikädessä tallustamaan poikki torin. Kävimme vanhojen aikojen muistoksi pyörähtämässä City pörssi-nimisellä kirpparilla toteamassa, että sen lattiat natisevat ja ilma on liian lämmin edelleen ihan samalla tavalla kuin neljä vuotta sittenkin. Haimme skumpan ja muovilasit Alkosta ja istuimme toripöydälle ihmettelemään ihmisten menoa ja kaupungin muuttumista. Viime kerrasta oli aivan liian pitkä aika. Kauppahalli oli uusiutunut, samoin moni muu rakennus. Paikka tuntui hieman vieraalta, mutta silti niin rakkaalta. Täällä me olimme tavanneet. Näillä samoilla pöydillä olimme istuneet silloin kuusi vuotta sitten, vaikkakin hieman ujompina ja nuorempina. Nyt nauroimme, juttelimme kuin ennen vanhaan ja nautimme kiireettömyydestä. 

<3

Siellä se hotelli oli, aivan torin reunalla

Raflaamo auki kännykästä ja menut tulille; kohta olisi pakko saada apetta rinnan alle. Suunnaksi otettiin Minna Cantin katu ja Fransmanni. Sieltä aattelimme saavamme kunnollista ruokaa. Ja voi nam, se oli taivaallista! Niin pääruoat kuin jälkiruoatkin upposivat parempiin suihin hetkessä ja laskua maksettaessa ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, oliko saanut vastinetta rahoilleen. Kyllä olimme. Ville taisikin saada syödessään ruokaorgasmin (siis ei kaksimielisesti ;) ja hymyili leveästi jälkiruokakahvia juodessaan. Ja mikseipä olisi hymyillyt!

Pakollinen mekkokuva. Löysin kirpparilta parilla eurolla ja rakastuin! <3

Maissikanaa, täytetty vuohenjuustoinen paprika ja perunoita

Lehtipihvi maustevoilla, perunoilla ja salaatilla

Lämmin suklaakakku, vadelmakastiketta, vaniljajäätelöä ja mustikoita. Täydellistä!

Fransmannilta siirryimmekin melko suoraan Finnkinolle leffaan katsomaan Ihan yössä-komediaa. Samalla törmäsimme ilokseni vanhaan tuttuuni ja saimme vaihdettua kuulumisia. Ja kun leffa oli lusittu ja popparit masuissa, lähdimme melko väsyneinä hotellia kohti. Luojan kiitos matka oli erittäin lyhyt; jalat kun huusivat hoosiannaa nilkkureiden takia :D Hotellilla laitoimme poreammeeseen veden valumaan ja loppuillan vain nautimme muoviset skumppalasit käsissämme. Kannatti maksaa hieman ylimääräistä tuosta poreilevasta kapistuksesta.

Lauantaiaamu valkenikin sitten aika tukkoisena ja suuntasimme hotellin aamupalalle mielessämme kuuma kahvi tai tee. Noiden lisäksemme herkuttelimme seisovasta pöydästä mahamme täyteen. Voitte uskoa, että valinnan vaikeus pääsi yllättämään, sillä siellä oli kolme pöytää täynnä kaikkea hyvää; kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa! Mutta eipähän tarvinnut poistua tyhjin vatsoin ja pahoilla mielin hotellista ;) Loppuaamu menikin sitten Matkuksessa shoppaillen ja keskustellen. 

Matkus(tus)asu 

Mitä tämä reissu sitten opetti? No ainakin sen, että sitä yhteistä aikaa pitäisi ottaa hieman useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Tämä miniloma teki todella hyvää meille molemmille että meidän parisuhteellemme, kun pystyimme kerrankin keskittymään vain ja ainoastaan toisiimme- se kun ei ole mahdollista taaperoarjen keskellä. Opimme keskustelemaan ruokapöydässä ja jopa syömään ruokamme rauhassa niiden ollessa vielä lämpimiä. Ja ainakin minä muistin, miten kovasti rakastin  ja rakastan edelleen tuota miestä. Vaikka lapsiperhearki ei ole läheskään aina mitään ruusuilla tanssimista, kyllä se hyvä parisuhde tuo siihen aika paljon jaksamista. Kun voi luottaa siihen toiseen kuin kallioon, voi rakentaa turvallista lapsuutta pojallemme sekä suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Millaisen kodin joskus haluamme, vauvantuoksuista arkea ja mitä tulevaisuudella voikaan olla mahdollista tarjota. Niin ja sitä seuraavaa parisuhdekertaa. Siihen ei toivottavasti ole sitä seuraavaa puolta vuotta aikaa! 

Je t'aime mon cheri!<3