perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kuulumisia, kuulumisia

 Tällä hetkellä mennään niinkin huimissa viikoissa kuin 25+4! :) Masu kasvaa kasvamistaan ja poika potkii välillä jo hyvinkin tuntuvasti, tosin ei vissiin mahan päältä. Pojan rytmit ei tahdo mennä äidin rytmien mukaan, mikä näkyy selviten siitä, että pikkuisella on jumppa aina silloin menossa, kun mie oon menossa nukkumaan :)



Lisää kuvateksti


Nyt kun tämän pienen miehen elämästä alkaa olla jo selvillä, on päässyt olemaan jo välistä todella huolissaankin. Viime perjantaina olimme suuntaamassa Kuopioon, kun miulla alkoi koskemaan todella kovaa ylävatsaan. Ei siinä auttanu muu, kuin pysähtyä Nesteen pihaan ja soittaa neuvolaan pienoisessa paniikissa. Lihaskramppi. Mutta kyllä säikäytti.

Toisekseen kävimme sunnuntaina laskemassa mäkeä perheeni kanssa ja ylläripylläri kaatua nötkähin liukurin kanssa mahalleni. Ja taas pääsi seuraamaan minimiehen liikkeitä. Ne olivatkin tosi vähäisiä ja toissapäivänä en tuntenut niitä ollenkaan... Tietämättömänä ja toivottomana soitimme sitten illalla päivystykseen, josta meitä rauhoiteltiin ja käskettiin aamulla menemään neuvolaan, jos ei ala liikkeitä tuntumaan. Mitä tekeekään poika- aloittaa hurjan potkimisen vaille 10! Hölömö poika <3




Niin se vaan on, että tuota mahamutkeltajaa rakastaa joka päivä vaan enemmän <3 Kuten kuvista näkyy, pieni mies vaatii lisää elintilaa päivittäin ja masu on välistä hyvinkin hellänä. 

Tässä pitäis ruveta tekee ruokaa harjoittelusta palaavalle miehelle. Myös tuo iso paketti on jo aukaistu ja kuten voitte arvata, äitiyspakkaushan siellä oli; uudempi sellainen. Siispä siirryn niiden pariin :) -->

2 kommenttia:

  1. Millä tavalla vanhempasi on ottamasss vastaan tätä pientä suloisuutta? Kuinka lähipiiri yleensä ottaen reagoi:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat vanhempani ehkä olettivat ensin meidän odottavan vielä jonkin aikaa lapsenhankinnan suhteen. Kuitenkin kun asiasta kerrottiin, molemmat vaikuttivat todella onnellisilta ja tuleva ukki korkkas konjakkipullon :) Tällä hetkellä molemmat ovat todella innoissaan ja varsinkin äiti on ottanut asiakseen olla maailman paras mummo, kun on ostellut pikkuiselle vaatetta sun muuta. Täytyy todeta, että tuntuu todella hyvältä, että takanani on tukevat vanhemmat!

      Yleensä ottaen lähipiiristä on tullut ensiyllätyksen jälkeen vain positiivista palautetta :) Ystävät jaksavat ymmärtää, jos en jaksa tehdäkään kaikkea juuri tässä hetkessä ja ovat valmiina puhumaan asioista kanssani. Kyllä sillä tuella on vaan mahdottoman suuri vaikutus jaksamiseen!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)