"Kaksi rouvashenkilöä kävelivät kaupassa ohitseni ollessani vaippaosastolla ja kävivät seuraavan keskustelun:
-Minkäköhän ikänen tuokin äiti (hyvin halveksuvalla äänensävyllä painotettuna) on?
-Varmaan taas joku teiniäiti, joku 18, joka vähät välittää muksustaan. Tuokin kakara vissiin syö vaan merkkimössöjä ja paleltunu tänne tullessaan, kun on niin hiljaa.
-Sitä se nuoruus teettää...
Pienesti kiehahti päässä, mutta menin reippaasti rouvien perään kertomaan kohteliaasti, että olen 22-vuotias ja että poikani nukkuu sikeästi, sillä hänet on puettu asianmukaisesti ja hänellä on maha täynnä omaa maitoa. Totesin vielä, että vaikka en olekaan heidän makuunsa tarpeeksi vanha äiti, olen pojalleni paras mahdollinen sellainen. Käänsin vaununi, toivotin mukavaa päivänjatkoa ja lähdin."
Päivitin ylläolevan tekstin vähän aikaa sitten facebook-sivulleni ja ajattelin tulla jakamaan tämän kokemukseni myös teille. Tosiaan, kauppareissulla pääsin taas kokemaan sen. että nuoria äitejä koskevat stereotypiat jylläävät edelleen todella vahvoina. Nuori äiti ei osaa huolehtia vielä itsestään saatika lapsestaan. Nuori äiti on todennäköisesti tullut vahingossa raskaaksi eikä välitä lapsestaan. Nuori äiti ei ymmärrä yksinkertaisesti minkään "normaalin" päälle, vaan tekee huonoja valintoja. Mutta ei, minä en ole huono nuori äiti ja halusin myös kertoa sen kyseisille rouville.
Ikä on vain numero eikä se merkitse loppujen lopuksi mitään. Jokainen ihminen, iästään riippumatta, tekee sekä hyviä että huonoja valintoja. Me vain oletamme, että erityisesti nuoret äidit tekevät enemmän juuri viimeksi mainittuja. Some vääristää mielikuvamme varhaisessa vaiheessa vanhemmiksi ryhtyneistä aivan liian helposti ja uskomme siihen kirkkain silmin. Emme ajattele asiaa tarkemmin, vaan päätämme, että ihmiset voidaan ahtaa tiettyyn muottiin. Nuori äiti on huono äiti. Kuitenkin me olemme yksilöitä, erilaisia ja ainutlaatuisia. Minä olen vanhempana erilainen kuin kukaan muu ja se ei johdu pelkästään iästäni. Jos törmään samanikäiseen äitiin kuin itse olen, voin olla varma, että emme ajattele kaikesta samalla tavalla tai tee jotain asiaa samaan tyyliin. Erilaisuus on rikkaus!
Lapsi tarvitsee kasvua, kehitystä ja oppimista tukevan ympäristön sekä läheisiä, jotka rakastavat häntä. Varsinkaan Alexin ikäinen lapsi ei ymmärrä materiasta mitään, vaan tarvitsee vain huolenpitoa ja läheisyyttä. Toki merkkivaatteet tai -syöttötuoli voi tehdä jotkut vanhemmista hyvin onnelliseksi enkä minä sitä mitenkään tuomitse. Tarkoituksenani on vain painottaa, että kuka tahansa voi tarjota lapselle pyyteetöntä rakkautta; niin 18-vuotias kuin 51-vuotias vanhempi. Emme voi myöskään määritellää hyvää vanhemmuutta ikäperustein.
Olen pojalleni paras mahdollinen äiti, vaikka olenkin nuori. Repikää siitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)