Meidän arki oli jo ennen vauvaa välillä turhan stressaavaa ja hektistä; tämä johtui suurimmaksi osaksi koulusta. Eilen meillä molemmilla olisi ollut ensimmäinen koulupäivä, mutta Villen piti aamuksi jäädä kotiin minun autokoulun syventävän vaiheen takia. Sain autokortin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, joten kyllä, olen jättänyt tämän roikkumaan turhan pitkäksi aikaa... Ajaminen itsessään jännitti minua aivan kamalasti, sillä näiden kahden välivuoden aikana olen ajanut vain meidän vuosimallia -89 olevalla Toyotalla, en siis yhtään uusimmilla autoilla. Lisäksi toissaöiset unet jäivät hyvin vähäisiksi, kun Alexilla oli ongelmia mahan kanssa. Siispä ei kun kahvia (kofeeiniyliherkälle) naamaan ja menoks!
Ensiksi pääsin tutustumaan tekemäni Liikenteen vuorovaikutustestin tuloksiin: Sosiaalista ja joustavaa tyyliä oli 43%, ohjaavaa ja dominoivaa 25%, epävarmaa ja alistuvaa 31%, mikä tarkoittaa sitä, että en omista ollenkaan aggressiivista ja uhmaista tyyliä. Hurraa! Tämän jälkeen pääsinkin jo ajohommiin. Taajama-ajot sujuivat hienosti, vaikka jännitin varsinkin vaihteiston kanssa pelleilyä; meidän autossa niitä kun on vain neljä. Mutta kyllä se vitosvaihekin sieltä sitten aika nopeasti löytyi luontevasti käyttöön. Maantieajossa kävi sitten pieni kömmähdys, sillä ajoin neuvotun risteyksen ohi :D Syytän kuitenkin apukuskia, joka näytti minulle samaan aikaan keikkakuvia ;) Noo, ei siinä auttanut kuin kääntyä seuraavalle pikkutielle ja heittää ylimääräinen pikku lenkki. No harm done! Miinusta tästä tuli toki arvioinnissa, mutta muuten meni siis yllättävän hyvin! Onneksi torstain rata-ajojen autokoulun kanssa ei kuitenkaan tarvitse enää olla tekemisissä..
Ajo päättyi kahdeltatoista. Koululla piti olla enkun opparipajassa puoli yksi. Matkaa kuutisen kilometriä. Vauva lähdössä mukaan ja tavarat pakkaamatta. Vaunut piti ängetä autoon. Mahdotontako? Niin voisi luulla, mutta hieman yli puolen minä jo napotin luokan penkillä Alex sylissä. Oli muuten aika helekutin hektinen lähtö! Luojan kiitos Ville heitti meidät koululle ja myös haki sieltä. Opparipajassa käytiin läpi abstraktin tekoa jippii ja käänneltiin lauseita; tai siis Anni käänsi ja minä olin enemmänkin loisena. Kiitos kun mahdollistit loisimiseni :D Alex taas viihtyi hyvin: höhötteli uusille ja tutuille kasvoille, tutki kirkkaita valoja ja kuunteli ääniä. Myös pienet torkut herra malttoi välistä ottaa. Meidän pieni koululainen <3
Kotona kerittiin olla sitten vähäsen aikaa ennen kuin piti lähteä katsastamaan Annien Lastenkulttuurit kohtaavat-tapahtumaan; ja taas oltiin myöhässä. Tämä myöhästely kai kuuluu oleellisesti vauva-aikaan? :D Kivaa oli ja pulla maistui. Meidän minimies tosin nukkui koko ajan vaunuissaan, joten äitin ja isin piti hoitaa saappaanheitot :) Kotona oltiin seitsemän kieppeillä, joten aika hektinen päivä oli takana ja bloggaamista ei tullut ajateltuakaan.
Jahas, äidin kirjoitusaika alkaa olla ummessa, sillä kuvassa leikkivä pikkumies kaipaa seuraa. Adios!
 |
| Alex on oivaltanut leikkikaaren idean ja lelut heiluu milloin käsillä heilutellen, milloin potkien. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)