lauantai 30. elokuuta 2014

Vatsa sisään, rinta ulos!

Eräs tuttavani kertoi minulle joskus seuraavan tarinan: Kun hän oli synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran mennyt vauvan kanssa käymään kaupassa, siellä kuntosalikorttien myyjä oli tullut sanomaan aivan pokkana hänelle, että nyt olisi hyvä aika päästä takaisin kuntoon, kun vauvakin on jo pihalla. Siis oikeesti? Kuinka tökeröä käytöstä; itse olisin närkästynyt aikamoisesti ja varmasti toivottanut kyseisen myyjän pippurimäkeen... Itse aloin miettiä näitä ulkonäköasioita viime yönä, kun imetin poikaani. (Minun aivoni toimivat nykyään parhaiten keskiyöllä) Somen kautta meille tuputetaan tiettyä kuvaa siitä, millaisia naisten ja miesten tulisi olla. Kyseinen kuva alkaa muistuttaa arjalaista mallia Hitlerin aikakaudelta. Naisten tulee olla laihoja ja kauniita, miesten lihaksikkaita ja hyväkuntoisia. Mutta kuinka moni ihminen maailmassa oikeasti mahtuu tähän muottiin? Suurin osa ei edes puoliksi. 

Varsinkin me naiset olemme todella ulkonäkökriittisiä. Myönnän, että itsekin harrastan joskus aamuisin Sopisiko tämä päivän asuksi-rumbaa; siis sitä, että ensin päälle on koitettava miljoona eri vaatekappaletta ja sitten päädyt siihen ensimmäiseen paitaan ja toisiin housuihin, koska niissä maha näyttää parhaimmalta. Kulutan aivan liian paljon aikaa ulkonäköni kritisoimiseen ja itseni vertailua muihin. Tämä malli minulle on kuitenkin iskostunut päähän nuoruudestani lähtien. Itsetuntoni ei tällöin ollut mitään mahtavaa luokkaa ja porukoista ulkopuolelle jättäminen madalsi sitä entisestään. Löysiin vaatteisiin oli helppo piiloutua- ja niin on edelleenkin. Vasta viime vuosina olen oivaltanut sen, että voin oikeastaan käyttää mitä tahansa vaatteita, jos vain itse niin haluan. Mitä siitä, jos minulla on kuviolliset legginsit, jotka saattavat suurentaa sääriäni, jos vain itse pidän niistä? Tärkeintä minusta on se, että itse viihdyn vaatteissani!

Minusta "täydellisyyden" tavoittelu on järjetöntä. Esimerkiksi plastiikkakirurgiset toimenpiteet ovat mielestäni jotain aivan käsittämättömän typerää, ellei kyseessä oikeasti ole jokin korvan siirtäminen keskeltä naamaa omalle paikalleen. Silti suuri osa naisista haaveilee kulmien kohotuksesta, rintojen suurennuksesta ainakin kaksinkertaisiksi ja pienestä rasvaimusta, jonka jälkeen kyseinen rasva voitaisiin siirtää huuliin. Feikki on nykyään pop! Meissä kaikissa on kuitenkin omat "vikamme". Minulla esimerkiksi on alavartalo ylävartaloa kookkaampi, ihoni kukkii ja rasvoittuu helposti ja tukkani on todella ohut, jonka takia tupeeraan sitä jatkuvasti ,mikä muuten on todella rasittavaa. Toisaalta minulla on mielestäni kauniit silmät, pieniä söpöjä pisamia ja ihan söpö hymy. Hymy. Asia, joka pukee meitä kaikkia paremmin kuin mikään vaate ja valaisee kasvot paremmin kuin mikään meikki. Hymy kaunistaa kaikkia ja lisää myös hyvää oloa- ja on täysin ilmainen "asuste".

Alexin tulon jälkeen olen pystynyt hyväksymään kehoni jo paremmin enkä todellakaan ryntää hankkimaan salijäsenyyttä, jotta olisin hotmama muiden mielestä.Sillä minähän olen jo, jos vain itse päätän niin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)