Alex 2 kk

Meidän pieni suuri mies on jo kahden kuukauden ikäinen! Missä on se meidän pienenpieni nyytti , jonka saimme mukaamme synnäriltä? Missä on aina nukkuva pieni tuhisija, joka ei malttanut luopua vanhempiensa sylistä hetkeksikään? Entä missä pullaposket, jotka täyttyivät vielä hitaasti maidosta? Kukaan ei kertonut, että vauvat kasvavat näin nopeasti "isoiksi", sillä tuosta vastasyntyneestä ei ole enää tietoakaan. Meidän jäbä on iso mies ja osaa jo hurjasti! 

Meillä piti olla eilen 2 kk neuvola, mutta se peruuntui th:n ollessa poissa. Viimeisimmät mitat on otettu 30.7. ja ne olivat:

Paino: 5695 g (17.7. : 4790)

Pituus 58 cm (56,6)

Pipo: 38,7 (ei otettu)

Mitä meidän pieni mies jo osaa?

Alex osaa jo ilmaista halujaan erilaisin ääntelyin: nälälle on oma itkunsa, huomiota saadaan pienillä äännähdyksillä. Valloittavin Alexin kommunikoinnista on kuitenkin "mä en tykkää"-"itku", jolloin ääni on pieni ja ponneton ja herra vääntää suunsa täysin alassuin. Äiti meinaa välistä nauraa (aijai, huono äiti) tälle pienelle showtähden alulle. Yleensä tämä vaihe menee siis todella nopeasti ohi ja kohta jo ollaan tyytyväisiä. Myös vanhemmat ovat onnekseen oppineet tulkitsemaan pojan ääntelyä hieman paremmin tuohon vastasyntyneeseen verrattuna.

Meidän Alex omaa maailman valloittavimman hymyn ja yrittää jo kovasti nauraa ja jokellella pidempiäkin tarinoita. Kun poju on hyvällä tuulella, hän hymyilee todella isosti ja juttelee päristyksin ja lyhyin äännähdyksin. Hän myös yleensä heiluttaa käsiään ja jalkojaan tai kierähtelee onnesta. Alex osaa ottaa hienosti katsekontaktin ja yleensä jaksaa myös odottaa omaa vuoroaan jutustelussa. Välistä tarinaa on kuitenkin niin paljon, ettei malteta odottaa; erityisesti tätä tapahtuu silloin, kun olisi aika syödä. Pieni keljuilija nauraa ja juttelee äidille kesken syönnin :) 

Alex osaa näyttää välistä kieltään, jos joku näyttää ensin mallia. Hän yrittää myös kovasti matkia kanssakeskustelijan muita ilmeitä. Jos se ei onnistu, pienet kulmat menevät hieman ryttyyn ja juttukaveria tuijotetaan kulmien alta oudoksuen. Yhtäkkiä tämä voi kuitenkin vaihtua taas nauruksi. Kaikkein parhaiten herran mielialoja kuvaakin tuuliviiri. On sitäkin tapahtunut, että herra itkee ja nauraa yhtä aikaa. Tämä on ainakin minusta välistä hämmentävää. 

Alex tykkää tuijotella ja osaa hienosti jo seurata katseellaan esineitä/ ihmisiä. Varsinkin jos isä tai äiti nousee viereltä, pitää tarkasti seurata, minne viihdyttäjä menee. Ja jos takaisin ei heti tulla, ruvetaan kyselemään huolissaan, missä vanhempi on. Erityisesti herra tykkää kuitenkin tuijotella valoja ja ikkunoita; ne ovat niiiiiin kiinnostavia ja hauskoja!

Motorisesti Alex oppii viikko viikolta enemmän. Hän on "löytänyt" viime viikkoina kätensä ja pistää niitä jatkuvasti suuhun. Äiti ja isä yrittävätkin vähän vahtia tätä touhua, sillä usein sinne suuhun eksyy juuri se peukku, josta on sitten vanhemmalla iällä vaikea vieroittautua. Kädet pysyvät kuitenkin edelleen nyrkissä. Alex osaa myös kannatella päätään hienosti ollessaan mahallaan ja kerran hän on jopa päässyt möyrimällä eteenpäin! Tällöin kuitenkin pää raahasi maata pitkin, koska kädet eivät olleet yhtä vahvat kuin jalat. Peppu nousee aika helposti pystyyn ja jalat sutivat siihen malliin, että liikkeelle olisi päästävä! Pää vain on edelleen niin pahuksen painava :)

Alex osaa kääntyä myös kyljeltä toiselle jo aika sukkelaan. Äiti on myös harva se yö löytänyt pienen kullannuppunsa pinniksestä jalat pään paikalla. En kuitenkaan ole nostanut poikaa kertaakaan jaloista syömään ;) Taitava poju ettenkö sanoisi! Aiemmin pojan olisi (liikuntakyvyn puolesta!) voinut jättää hetkeksi hoitotasolle, mutta nyt sellaista ei tarvitse ajatellakaan, kun herra mönkii ja pyörii menemään!

Alex syö nykyään vaihtelevasti noin tunnin, kahden välein. Hän osaa säännöstellä itse syömistään ja osaa pitää taukoa esimerkiksi silloin, kun maitoa tulee liian paljon kerralla. Pojalla on kuitenkin aika lyhyt pinna ja hän saattaa suutahtaa, jos ei (varsinkaan väsyneenä) saa tissiä heti suuhunsa. Tällöin alkaa hirmuinen pään pyörittäminen ja tuhiseminen. Syöminen hoituu nykyään kuitenkin paljon "tehokkaammin" nopeamman vauhtinsa ansiosta. Syönnin jälkeen kuitenkin olisi hyvä röyhtäistä, mikä pojalta jää usein uupumaan ja sitten kiukuttaa...

Poitsu nukkuu päivisin kolmet n. tunnin päikkärit. Yöt sujuvat omassa pinniksessä nykään noin parin tunnin pätkissä ja nukahtaminen on helpottunut pikku hiljaa tutin käyttöön oton jälkeen. Poika saa turvaa myös harsosta, joka tuoksuu vanhemmilta. Harso poskea vasten on hyvä tuhista :) Plus että sitä on hyvä räpeltää käsillä.

Meidän pieni murmeli on jo niiin taitava ja tällä hetkellä niiiin koomainen aamupäikkäreiltään herättyään. Isin sylissä viihdytään vielä hetki, mutta tämän äidin on parempi nyt lopetella ja mennä tervehtimään silmäteräänsä :)

Terkut sateiseen päivään myös meidän laivapojalta!♡:)