Raskaudesta kaipaan eniten isoa mahaani. Vaikka sen kanssa oli vaikeaa elää, se osui joka paikkaan ja kenkien sitominen tuntui mahdottomuudelta, oli se silti valtavan ihana! Kaikkein parasta oli seurata sen kasvamista ja jutella sille aivan mitä lystäsi; eikä kukaan tuominnut. Mahaa oli ihana silitellä, sillä se sisälsi kaikkein rakkaimman aarteeni. Maha oli myös oiva teline esimerkiksi pienelle kulholle! Masuni sai osakseen paljon huomiota, erityisesti silloin, kun se oli jo suuri ja poika myllersi niin, että koko maha hytkyi kuin hyytelö. Nyt minulla on vain pieni massu ja se tuntuu aika ajoittain oudolta. Niin se vain pieneni parissa päivässä tyhjäksi pussukaksi :(
Niin sitä vain jäi kaipaamaan suurta palloa ja miettimään,että kyllä vielä joskus saan sellaisen uudestaan. Toisia asioita kaipaa,toisia taas ei kuten
Raskausarvet. Raidat pukevat seeproja ja tiikereitä,mutta eivät minua. Punaiset ja tummanvioletit merkt ihon venymisestä eivät ole kadonneet minnekään, rintoihin niitä on tullut vain lisää jeee! Mahani oli siisti hyvin pitkälle raskautta, mutta viimeisellä viikolla repeilin urakalla mahasta..ja rinnoista.. ja reisistä. Onneksi on edelleen uimakielto, niin ei tarvitse edes pohtia sitä,haluaako lähteä rannalle biksuissa. En usko ihmevoiteisiin,jotka kadottavat arvet päivässä. Odottelen siis, että nämä haalistuvat itsekseen. Ehkä seuraavaan paksuuteen mennessä,jolloin niitä tulee lisä ä♥
Hikoilu ja jatkuva kuumottelu. Minulla on normaalistikin kuuma, mutta jatkuva hikoilu ja kuumuus oli etenkin näin kesäaikaan aikasta ikävää. Piti juoda koko ajan ja siltikin oli jano ja hiki. No eipä ainakaan paleltanut!
Turvotus. Totesin Villelle synnäriltä kotiin palattuamme, että nilkkani olivat tehneet comebackin. Siis ne tasapaksut pökkelöt, joissa oli kiinni turvonneet kanootit. Heihei nilkkurit ja kaikki kivat kengät,ette mahdu enää jalkoihin. Vedin jossain vaiheessa hyvällä omatunnolla Villen tennareissa,kun niissä oli tilaa tarpeeksi. Ai äititkö muka mukavuudenhaluisia? :D
Selkäkivut. Minun selkäni on ollut muutenkin aina tosi kakka ja kipeytynyt helposti. Masun kasvu sai minut vaappumaan ja kävelemään einiinergonomisessa asennossa eli takakenossa. Myös nukkuessa selkä meni vissiin jotenkin mutkalle,älkää kysykö miten! Mutta niin,kaikille tuleville äideille tiedoksi:jos koskee raskauden aikana,niin koskee myös raskauden jälkeen,kun vauvaa pitää kantaa ja nostella. Unisen vauvan varovainen nostelu on aikamoinen missio. Jännität lihaksiasi niin,ettei vauva heilahda milliäkään. Ja sitten silitellään (ainakin meidän poitsua) Mutta nukkuva lapsi on kaiken sen kipeytymisen arvoinen ♥
Synnytys. Grande finale. Loppurutistus. Kaipaako joku synnytystä? En minä ainakaan. Ehkä joku isä,joka on ollut aivan innoissaan eikä pikistänyt sitä vauvaa maailmaan? Synnytys oli elämäni selvästi kivuliain kokemus, vaikka pari vuotta sitten jouluna olin KYSsillä,koska en pystynyt liikkumaan jumalattomien kipujen vuoksi. Synnytykseen verrattuna se oli kuin varpaan potkaiseminen ovenkarmiin. Joten joo,se sattui,mutta onneksi minulla oli apunani osaavia ammattilaisia, jotka kertoivat tietämättömälle kuinka ponnistetaan,kursivat kokoon ja mikä tärkeintä, auttoivat pojan turvalisesti maailmaan. Ville oli myös suurena tukenani ja huolehti riittävästä nesteytyksestä. Meidän poju tuli nimittäin maailmaan Vauhtihirmu-pillimehujen voimin,hassua eikös :D
Mahaoireet. Ilmoja piteli ja joitakin ruokia masu eo kestänyt. Ei siitä sen enempää.
Ruokarajoitukset. Ei kahvia,ei graavilohta,ei maksamakkaraa,joitakin kaloja jne jne. Lista oli toivottoman pitkä. Kahvista nyt muutenkin oli helppo luopua kofeiiniyliherkkyyden takia,mutta graavilohi! Miksimiksimiksi? Elämäni hirvein vääryys,sillä minä rakastan sitä yli kaiken!♥ Tämä mamma odottelee muuten edelleen sitä lohirullaa,(vinks vinks lähipiiri.)
Karvojen tummuminen. Tämä oli hyvin outoa ja ilmeisesti peruuttamatonta. Ennen raskautta olin kuin kalkilaivan kapteeni,karvoja myöten. 9 kk aikana koin kuitenkin ihmetyksen hetkiä, kun sekä sääri- että kainalokarvani tummenivat selvästi. Se siitä helppoudesta,sillä omaan jonkin sortin apinageenin. Joka muuten on näköjään periytyny herra A:lle :)
Vaatevalikoiman pienentyminen. Kuten arvata saattaa,raskaana ollessa oli kaikkein helpoin pukeutua mahdollisimman rennosti ja väljästi. Vaatetta jäi jatkuvalla syötöllä pieneksi ja saatoin huomata aamula et oho,nyt tää paita ei yletäkään enää navan yli. Ja edelleenkään kaikki ei mahdu päälle. Hyvä syy kierrellä kirppiksiä?
Jatkuva vessassa juokseminen. Juot desin. Ulos tulee kaksi. Anteeksi kuinka? Paksuillessa oli pakko juoda koko ajan-ja juosta vessassa sitäkin tiuhempaan. Ajomatka Kuopioon oli yhtä tuskaa välistä, puhumattakaan siitä,jos hätä yllätti lenkillä tms. Hassua tämä ihmiskehon toiminta.
Väsymys. "Väsyttää. Ihan oma syy." (Vitaepron mainossss) Mutta kun ei ollut. Tai oli;itse hankkiuduin raskaaksi. Whatever, Väsytti niin maan vietävästi sekä alussa että lopussa,vaikka kuinka nukkui. Edelleen väsyttää,mutta ei siltikään niin paljoa. Ja nyt voi sentääm juua jo kahvettakkii tarvittaessa. Väsymys aiheutti äksyilyä,möksyilyä ja kaikkea ikävää :/.
Kaiken tämän kuitenkin kesti sen ajatuksen voimalla,että masussa kasvoi maailman ihanin pieni mies ja että pian saisin hänet syliini. Nuo oireilut olivat pieni hinta suhteutettuna siihen,miten paljon minä sain ♥
Niin sitä vain jäi kaipaamaan suurta palloa ja miettimään,että kyllä vielä joskus saan sellaisen uudestaan. Toisia asioita kaipaa,toisia taas ei kuten
Raskausarvet. Raidat pukevat seeproja ja tiikereitä,mutta eivät minua. Punaiset ja tummanvioletit merkt ihon venymisestä eivät ole kadonneet minnekään, rintoihin niitä on tullut vain lisää jeee! Mahani oli siisti hyvin pitkälle raskautta, mutta viimeisellä viikolla repeilin urakalla mahasta..ja rinnoista.. ja reisistä. Onneksi on edelleen uimakielto, niin ei tarvitse edes pohtia sitä,haluaako lähteä rannalle biksuissa. En usko ihmevoiteisiin,jotka kadottavat arvet päivässä. Odottelen siis, että nämä haalistuvat itsekseen. Ehkä seuraavaan paksuuteen mennessä,jolloin niitä tulee lisä ä♥
Hikoilu ja jatkuva kuumottelu. Minulla on normaalistikin kuuma, mutta jatkuva hikoilu ja kuumuus oli etenkin näin kesäaikaan aikasta ikävää. Piti juoda koko ajan ja siltikin oli jano ja hiki. No eipä ainakaan paleltanut!
Turvotus. Totesin Villelle synnäriltä kotiin palattuamme, että nilkkani olivat tehneet comebackin. Siis ne tasapaksut pökkelöt, joissa oli kiinni turvonneet kanootit. Heihei nilkkurit ja kaikki kivat kengät,ette mahdu enää jalkoihin. Vedin jossain vaiheessa hyvällä omatunnolla Villen tennareissa,kun niissä oli tilaa tarpeeksi. Ai äititkö muka mukavuudenhaluisia? :D
Selkäkivut. Minun selkäni on ollut muutenkin aina tosi kakka ja kipeytynyt helposti. Masun kasvu sai minut vaappumaan ja kävelemään einiinergonomisessa asennossa eli takakenossa. Myös nukkuessa selkä meni vissiin jotenkin mutkalle,älkää kysykö miten! Mutta niin,kaikille tuleville äideille tiedoksi:jos koskee raskauden aikana,niin koskee myös raskauden jälkeen,kun vauvaa pitää kantaa ja nostella. Unisen vauvan varovainen nostelu on aikamoinen missio. Jännität lihaksiasi niin,ettei vauva heilahda milliäkään. Ja sitten silitellään (ainakin meidän poitsua) Mutta nukkuva lapsi on kaiken sen kipeytymisen arvoinen ♥
Synnytys. Grande finale. Loppurutistus. Kaipaako joku synnytystä? En minä ainakaan. Ehkä joku isä,joka on ollut aivan innoissaan eikä pikistänyt sitä vauvaa maailmaan? Synnytys oli elämäni selvästi kivuliain kokemus, vaikka pari vuotta sitten jouluna olin KYSsillä,koska en pystynyt liikkumaan jumalattomien kipujen vuoksi. Synnytykseen verrattuna se oli kuin varpaan potkaiseminen ovenkarmiin. Joten joo,se sattui,mutta onneksi minulla oli apunani osaavia ammattilaisia, jotka kertoivat tietämättömälle kuinka ponnistetaan,kursivat kokoon ja mikä tärkeintä, auttoivat pojan turvalisesti maailmaan. Ville oli myös suurena tukenani ja huolehti riittävästä nesteytyksestä. Meidän poju tuli nimittäin maailmaan Vauhtihirmu-pillimehujen voimin,hassua eikös :D
Mahaoireet. Ilmoja piteli ja joitakin ruokia masu eo kestänyt. Ei siitä sen enempää.
Ruokarajoitukset. Ei kahvia,ei graavilohta,ei maksamakkaraa,joitakin kaloja jne jne. Lista oli toivottoman pitkä. Kahvista nyt muutenkin oli helppo luopua kofeiiniyliherkkyyden takia,mutta graavilohi! Miksimiksimiksi? Elämäni hirvein vääryys,sillä minä rakastan sitä yli kaiken!♥ Tämä mamma odottelee muuten edelleen sitä lohirullaa,(vinks vinks lähipiiri.)
Karvojen tummuminen. Tämä oli hyvin outoa ja ilmeisesti peruuttamatonta. Ennen raskautta olin kuin kalkilaivan kapteeni,karvoja myöten. 9 kk aikana koin kuitenkin ihmetyksen hetkiä, kun sekä sääri- että kainalokarvani tummenivat selvästi. Se siitä helppoudesta,sillä omaan jonkin sortin apinageenin. Joka muuten on näköjään periytyny herra A:lle :)
Vaatevalikoiman pienentyminen. Kuten arvata saattaa,raskaana ollessa oli kaikkein helpoin pukeutua mahdollisimman rennosti ja väljästi. Vaatetta jäi jatkuvalla syötöllä pieneksi ja saatoin huomata aamula et oho,nyt tää paita ei yletäkään enää navan yli. Ja edelleenkään kaikki ei mahdu päälle. Hyvä syy kierrellä kirppiksiä?
Jatkuva vessassa juokseminen. Juot desin. Ulos tulee kaksi. Anteeksi kuinka? Paksuillessa oli pakko juoda koko ajan-ja juosta vessassa sitäkin tiuhempaan. Ajomatka Kuopioon oli yhtä tuskaa välistä, puhumattakaan siitä,jos hätä yllätti lenkillä tms. Hassua tämä ihmiskehon toiminta.
Väsymys. "Väsyttää. Ihan oma syy." (Vitaepron mainossss) Mutta kun ei ollut. Tai oli;itse hankkiuduin raskaaksi. Whatever, Väsytti niin maan vietävästi sekä alussa että lopussa,vaikka kuinka nukkui. Edelleen väsyttää,mutta ei siltikään niin paljoa. Ja nyt voi sentääm juua jo kahvettakkii tarvittaessa. Väsymys aiheutti äksyilyä,möksyilyä ja kaikkea ikävää :/.
Kaiken tämän kuitenkin kesti sen ajatuksen voimalla,että masussa kasvoi maailman ihanin pieni mies ja että pian saisin hänet syliini. Nuo oireilut olivat pieni hinta suhteutettuna siihen,miten paljon minä sain ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)