Elämäni aakkoset

Alex. Elämäni pieni suuri aurinko, joka valaisee synkänkin päivän hymyllään <3

Broileri. Kuuluu jokaviikkoiseen ruokalistaamme. Kanankoipia, kanawokkia, kananuudeleita. Kanaa!

Chilikastike. Menee mulla ruokaan kuin ruokaan paitsi puuroon

D-vitamiini. Ainainen murheenkryyni, sillä minä itse en muista sitä syödä ja Alexille d-tipoista on tullut vatsavaivoja. Voidan D sentään!

Epäitsekkyys. Vauvan kanssa ei voi tuijotella enää vain omaan napaansa; Allun napa on paljon pienempi ja suloisempi! ;)

Farao. Egypti ja sen historia oli minulle 6.-luokalla eräänlainen kiinnostuksenkohde pakkomielle. Kun osasi miljoona jumalaa lapsineen ulkoa, kirjoittaa perushieroglyfeillä ja näin eespäin, olisi ollut unelma päästä virtaavan Niilin maahan. Ehkäpä vielä joku päivä..

Graavilohi. Yhdeksän kuukautta jouduin olemaan sinusta erossa, mutta enää meitä ei erota mikään! Alkoipa muuten kummasti tehdä yhtäkkiä mieli lohivoileipäkakkua....

Herkistyminen. Miten vauvan hymy voikaan saada silmäkulmat kostumaan niin nopeasti? Me äiditkö muka herkkiä?

Irtokarkit. Minun on aina saatava yhteiseen irtispussiin salmiakkia, salmiakkia, salmiakkia,  lakuja ja pari suklaata! Mintusta en perusta, en sitten yhtään..

Joulu. Aika, jolloin saa heittää kaikki murheet roskakoppaan ja viettää aikaa perheen kanssa- ja syödä jouluherrrrrkkuja mahan täyteen. Olen nälkäinen, näkyykö se? :D

Koti. Paikka, jota parempaa ei ole olemassakaan ja, missä vietän lähes kaiken aikani nykyään. Tämä aiheuttaa minussa sisustuskuumetta, sillä laitettu koti on kivempi koti

Laulaminen. Laulan Alexille joka päivä muokaten tutuista lauluista vauvaystävällisempiä. Tällä hetkellä Alexia naurattaa eniten versio Robinin Faija skitsoo taas- biisistä: Allu valvoo taas. Molemmat tykkää aivan yhtä paljon; ihan sama laulanko omalla äänelläni vai en :)

Meikkaaminen. Asia, josta olin ennen synnytystä todella riippuvainen; hyvin harvoin tuli lähdettyä edes lähikauppaan ilman meikkiä, sillä mielestäni näytin liian kuolleelle. Vauvan tulon myötä meikkaaminen on jäänyt jo ajan puutteen vuoksi, mutta oloni on myös itsevarmempi ulkonäköni suhteen. Nykyään meikkaan, jos siltä tuntuu, en "pakon" vuoksi.

Nauru! Elämässä pitää olla naurua ja nauruhan pidentää ikää, joten se on myös terveellistä! Meidän perheessä nauretaan myös aivan tyhmille jutuille, kuten todella kuiville vitseille, mutta eipähän olla ainakaan tylsänvakavia. Kohta meillä on kolme oikeaa naurajaa, kunhan Alex saa naurunsa raikamaan kunnolla!

Opiskelu. Olen opiskellut aikas monta vuotta tähän mennessä ja nyt, kun sosiaalialan opinnot alkavat lähestyä loppuaan, minusta tuntuu joka päivä vain enemmän siltä, että opiskelu saa riittää ainakin muutamaksi vuodeksi! Uuden oppiminen on toki useimmiten miellyttävää ja pidän itseni kehittämisestä (uskokaa pois!), mutta nyt minun opiskelujeni loppu häämöttää. Maaliviivan edessä on vain yksi pahainen oppari, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Pian minä olen kuitenkin valmis!

Pöllö. Tarvitseeko tätä nyt selittää? :D

Que? Mitä? Minulle pitää aina toistella ja kertoa asioita useat kerrat. Ei vaan pysy kaikki asiat tässä pienessä päässä..

Revetä. Repeän usein- ja aivan liian väärässä paikassa. Paha tapa, mutta minkäs mahdat :D

Saamattomuus. Välistä tuntuu siltä, että mikään ei etene, mutta kun ei vaan jaska..Pyykit odottaa pesuaan, oppari kirjoittamistaan ja vaatekaappi siivoustaan.  Vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin, niin eikö se voisi välistä riittää?

Tori.fi ja muut kirpparit. I'm lovin' them!

Uhraus. Uhrilahja? No ei sentään.. Olen joutunut "uhraamaan" joitakin minulle tärkeitä asioita äidiksi tulon myötä. Mietinnässä on, miten näitä asioita saisi palautettua edes hieman takaisin elämääni.

Ville. Elämäni rakkaus, joka saa minut käymään välistä koko tunneskaalan läpi. Kun luet tämän, tule antamaan hali, kiitooos :3

Xoxo. Pusuttelen ja halailen Alexia, ja välistä myös Villeä, aivan hirmuisesti

Ystävät ovat minulle kaikki kaikessa!

Zoo. Välistä tuntuu, että asun eläintarhassa: joko laiskias- tai leijona-aitauksessa ;)

Åbo. Olen murrekameleontti, johon tarttuu murre kuin murre sekunneissa. Turun murre taittui helposti puhelinmyyntihommissa!

Äiti. Uusi tehtävänimikkeeni, josta en luopuisi mistään hinnasta. Rakastan olla pienen ihmeeni äiti, johon hän voi luottaa ja turvata, joka lohduttaa surun hetkellä ja nauraa mukana hassulle maailmalle.

Öinen taivas. Selkeä talviyö ja tähdet. Tarviiko sitä muuta?

Olipas se paikoin haastavaa, mutta kaikkiin sain jotakin. Haaste siis suoritettu! Nyt on minun vuoroni haastaa teidät miettimään elämänne aakkosia! :)