"Ullan nimi on pulla, nimi toinen vaan on mulla. Jos et millään arvaa, sanon suoraan mä sulle sen"

Meillä oli sunnuntaina 10.8. pienen miehen ristiäiset. Ristiäisiä varten joutui häseltämään paljon kaikkea: viime maanantaina piti metsästää juhlavaatetta sekä äidille että vauvalle (mikä oli kerrankin naurettavan helppoa, kun ensimmäiset silmään sattuvat olivatkin täydellisiä!), matkustaa hyvissä ajoin vanhempieni luokse (juhlapaikalle), leipoa, siivota, käydä kaupassa, tehdä kukka-asetelmia jne. jne.  Tuli huomattua, että tekemistä oli älyttömän paljon, vaikka minun äitini oli tehnyt suurimman osan leipomuksista valmiiksi; kiitos ihan älyttömästi siitä! Muutenkin meidän mamma oli kunnon tehopakkaus ja teki suurimman osan hommista; minä toimin lähinnä assistenttina :D Minulla nimittäin oli mukana tämä pieni, huutava ja hidastava tekijä, joka vaati oman huomionsa jatkuvasti :) Kun minä en syöttänyt, imuroin lattioita tai paistoin piirakoita. Onneksi paikan päällä oli innokkaita vauvan viihdyttäjiä. Allu rakasti varsikin mummolle juttelemista aamuisin kello viiden aikaan.

Valmistelimme juhlia aivan vieraiden saapumiseen asti. Itse kastetilaisuuden oli määrä alkaa kello 14, mutta myöhästyimme hieman aikataulusta. Pappimme oli hieman myöhässä ja sitten piti vielä käydä kummien kanssa läpi kastetilaisuuden kulkua, pukea poika ja siirtyä omille paikoillemme olkkariin. Ja jännitykseltä ei voinut välttyä; kädet tärisivät aivan hillittömästi laulaessamme Ystävä sä lapsien! Ja jännityksen jälkeen seurasi herkistyminen, viimein pojan nimi oli virallinen <3 Kasteesta jäi kyllä todella hyvä maku suuhun, sillä pappimme oli aivan huippu; mukava ja humoristinen. Hän muovasi kastetilaisuudesta meidän näköisemme ja sopivan rennon, pönöttäminen kun ei juuri jaksa ainakaan minua innostaa. Hänen ehdotuksensa mukaisesti kaikki vieraat saivat osallistua ”normaalia” toimitusta enemmän: jokainen sai osallistua pojan kasteveden siunaukseen kaatamalla sitä hieman kastemaljaan ja meidän äitimme kuivasivat pojan pään ja sytyttivät kastekynttilän. Kaikki myös siunasivat käsillään poikaa yhdessä.Ilmeisesti yleensä tässä vaiheessa käsiä kohottavat vain kummit, vanhemmat ja pappi? Minusta meidän versiomme oli siis paljon parempi.  Pojalla on/oli paljon ihania ihmisiä ympärillään <3

Ainut vaan, mikä oli hieman ikävää oli kuumuus. Vaikka ilmalämpöpumppu oli päällä, tuntui, että hikoilimme tilaisuuden aikana aivan hillittömästi.. Ei käynyt sylikummia kateeksi, kun hänen piti pitää pientä lämpöpatteriamme sylissään. Pojan ristiäismekko oli nimittäin aivan hikinen sitä riisuttaessa, vaikka hän nukkuikin melkein koko tilaisuuden ajan tutti suussaan; pointsit pojalle rauhallisuudesta. Alexille oli hommattu H&M:ltä vaihtoasuksi juhlapuku, jonka käyttö jäikin sitten harmillisen lyhyeksi: herra kun kakkasi (vaippa fuskas selästä) sen puolen tunnin sisään käyttökelvottomaks :( Mutta hieno oli puku niin kauan kuin oli! Kuumuus ja univelat tuntuivat sekä juhlan aikana että sen jälkeen; olo oli todella koomainen kakkua syödessä. Mutta hyvät oli billeet! J

Poika sai lahjaksi rahaa, lahjakortin, pienen pienen Suomileijonasormuksen (Alex the lion;), kukkia ja satulorukirjan. Äiti ja isä sai paljon onnitteluhalauksia ja –toivotuksia. Kiitos kaikille <3

Niin ja varmaan se kaikista tärkein: poikamme sai nimeksi Alex Onni Ilmari. Ilmari tulee isän puolen suvusta ja se on annettu aina vanhimmalle pojalle. Alex alias Allu taas on sopivan uudehko eikä niin perinteinen. Jotenkin itse en osaisi antaa jotain vanhaa nimeä lapselleni ellei se sitten olisi minulle muuta kautta tärkeä. Onni taas.. Se vain tuli. Onni on oma lapsi ;)

Sitten hieman kuvia:

Näperreltiin äidin kaa itse juhlapöydille kukka-asetelmat. Pääteltiin, että tulee halvemmaksi ostaa ruusuja ja neilikoita Citymarketista. Sitten käväistiin kukkapenkissä hakee lehtiä ja voìla! Miusta siitä tuli aikasta nätti.,

Kastepöytä

Kastemalja Villen vanhemmilta. Kastevetenä oli lähdevettä eli ei kalkkia ;)

Vissiin oli hyväkin vitsi?

Siunaus

Vanhemmat ja sylikummi. Myös katsaus päivän asukokonaisuuteen: tummansininen mekko, musta vyö, mummon vanhat helmet, helmikorvikset ja peruskorkkarit. Sanoisinko, että jotenkin aikuismaisempi juhla-asu kuin mitä minulla on aiemmin ollut :)

Juhlien päästara kisu väärinpäin suussa <3

Kahvipöytä. Juomisina meillä oli vettä, mehua, kahvia ja sinistä boolia ( ei kuvassa). Tarjottavina oli pilvipikkuleipiä, ranskalaisia vohveleita, pikkuisia sydänpullia, ruusuvaniljakuivakakkua, mansikkaraparperihyytelökakkua (ai että nam! <3), riisipiirakoita ja munavoita sekä kinkkupiirakkaa. Ja siis minä osallistuin kakun ja piirakoiden tekoon. Meidän mamma/mummo on yliveto!

Ei minusta se kaikkein imartelevin kuva, mutta siinä Alexilla on vielä puku puhtaana. Komia poika <3 :)

Huh huh. Nyt se on valmis. Aloitinhan minä tämän kirjoittamisen jo maanantaina; mikähän kumma minun kaiken aikani on vienyt? ;)