Alexin päivä

Ihan näin aluksi toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää! On se hienoa, että meillä on edelleenkin itsenäinen maa ja saamme päättää demokraattisesti oman maamme sisäisistä asioista. Vielä kun sitä maalaisjärkeä saataisiin tuonne eduskuntaan asti. Ainahan sitä voi toivoa joulupukilta,eikös? ;)

Minun perheeni perinteenä on ollut tehdä pitaleipiä aina itsepäisyspäivänä (sekä katsoa sitä pukuloistoa masut pyöreinä). Miksipä muuttamaan siis hyvää perinnettä, perinne jatkukoon myös pienemmällä kokoonpanolla Joensuun suunnalla! :)
 Ps. oli muuten tosi hyviä <3

Kirjoittaminen on taas saanut jäädä erinäisistä syistä, joita en ala sen enempi luettelemaan. Tyydyn vain toteamaan, että muutakin elämää on ollut, mutta yritän (edelleen) parantaa tapani ja kirjoitella vähän useammin. Olen jo pitkään ajatellut toteuttaa Alexin päivä-postauksen; siis kertoa, millainen pikku heebon tyypillinen päivä on. Tervetuloa yhteen, kiljumisen- ja kuolantäyteiseen päiväämme!

Alexin päivä alkaa  äidin ja isin harmitukseksi yleensä kuuden ja seitsemän välillä. On hyvin harvinaista, että meillä nukutaan seitentä pidemmälle. Tuolloin sängystä alkaa kuulua iloinen vinkuminen ja hyminä ja vanhemmat koittavat ehkä vielä saada pienen ihmeensä nukahtamaan-aivan turhaan. Nyt on laitettava valot päälle, että pieni herra pääsee touhuamaan! Ensin siristellään ja hieman haukotellaan, mutta pian ollaan mahallaan, syödään äidin tukkaa, kiljutaan ja sanotaan "maaammmmm"! :)

Joinakin aamuina molemmat vanhemmat on Allun kavereina sängyssä. Joskus jompi kumpi vaan sattuu pojan harmiksi simahtamaan ;)

Alexin päivä sujuu pääasiassa allaolevan järjestyksen mukaisesti, mikä siis piti jättää isin tueksi äidin opparin seminaaripäivän ajaksi ;) Alexilla on yksi (kohta jo kaksi!) hammas, joten hampaiden harjaamisesta on tullut osa aamurutiinejamme. Yleensä hampaiden harjaaminen on hassua, kun harja kutittaa ikeniä, mutta etenkin tänä aamuna se oli todella epämukavaa kiitos puhkeavan legopalikan. Tosin hammastahna maistui yhtä hyvin kuin aina ennenkin :) 

Hampaiden pesun jälkeen vaihdetaan yleensä vaippa ja vaatteet, samalla rasvaten kintut ja kädet, jotka meinaavat edelleen kuivua. Alex ei pahemmin tästä välitä, vaan yrittää karata hoitoalustalta pyörimällä. Kun paidan hihat on vihdoin ja viimein saatu paikalleen, poika saa d-vitamiinit ja reladropsit massuun. Pitää myöntää, että tukan harjaaminen meinaa unohtua ainakin minulta harva se päivä; tuossa kun ei ole juuri enää mitään harjattavaa :D 

Alex jaksaa aamuisin touhuta maitoenergialla sen puolitoista tuntia ennen kuin tulee väsy; yöunet kun tahtovat jäädä välistä vähän turhan lyhkäsiksi, kun uuteen päivään on herättävä hyvissä ajoin! Ennen päikkäreitä Alex puuhaakin aika paljon omiaan, tutkii äidin aamupalaa, saalistaa villasukkia ja katselee tyytyväisenä lastenohjelmia kikatellen samalla äidin päristelylle. 

"häh! mittee sie kuvvaat?"

Alex nukkuu aamusta yleensä reilu tunnin päikkärit, jonka aikana äiti ehtii hyvin syödä lisää aamupalaa, pestä astioita, pukea jne. Hommat katkeavat kuitenkin siihen, kun makkarista alkaa kuulua liikkumisen ääniä. Paikalle on mentävä heti tai saattaa löytää Alexin makuupussin sisältä tms. Mahdotontako? No ei  :D

Näin iloinen pikku ukko meiltä löytyy päikkäreiden jälkeen

Tälle Alexin pinnis näyttää usein päikkäreiden jälkeen. Reunasuojat on revitty alas, että voi hieman kurkkia maailmaa, lakanat on myllätty ja tutit heitetty lattialle. Kuten arvata saattaa, myös poika on aika nurinkurisesti hyvin usein tuolla, kun sen ehtii noutaa :)

 Aamupäikkäreiden jälkeen Alexilla on eka soseruoka; yleensä se on tähän asti ollut kasvissosetta, mutta nyt olemme antaneet myös kanakasvissosetta, joka ei juuri ole ollut herran mieleen. Maidolla ja bataatilla tuunattuna uppoaa kuitenkin oikein mainiosti. Alex syö sitterissä "istuen" ja potkii jaloilla tahtia: "ruokaa suuhun, vauhtia vauhtia!" :) Ruuan jälkeen herra osaa jo avustettuna juoda itse nokkamukista vettä ja huuhdella näin pienen suunsa. 

Tällä ruokailulla ja sen jälkeiselle maitotankkauksella jaksetaankin puuhata sitten hieman pidempään, päälle pari tuntia, kun uni alkaa taas tulla silmään. Meillä toiset päikkärit vietetään aina ulkosalla, joten eikun poika pukuun ja varastoa kohti! Meillä vaunut tosiaan on ihan varaston perällä meidän omassa kopissa ja sieltä ne on JOKA KERTA (huoh!) noudettava ja takasin raahattava.. Pukua ei voi missään nimessä laittaa pojalle kiinni, sillä tämä vaununhakureissu ottaa oman aikansa. 

Vaihdellen ihan päivästä, ulkona nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Kun tärinää riittää, uni on yleensä kuitenkin taattu! Joskus kuitenkin vierestä sattuu ajamaan joku kovaääninen auto, joka herättää pojan. Myös liikennevalot ovat joskus ehdoton välttämisen aihe!

Tällä viikolla sain idean kokeilla, pitäisikö Alex jo kiikkumisesta- ja nyt se on osa päiväämme. Kiikkumaan on päästävä! :) Kattokaa nyt tuon pienen ilmettä, kun toinen on ihan ihmeissään ja innoissaan yhtä aikaa <3 Siispä joka lenkin jälkeen käydään vähän aikaa kiikkumassa ja kokeilemassa, miltä se kävely ja pomppinen tuntuu lumisessa maassa. 

"Oho! Mikäs toi on? Ja toi? "

 Sisälle päästyämme riisumme ja Alex syö usein puolikkaan muussatun banaanin välipalaksi. Bansku on yksi herran ehdottomista lemppareista: sen kanssa ei ehdi edes pelleillä, vaan kaikki on saatava masuun ja heti ;) Banskun päälle otetaan myös siemaus maitoa. 

"Tässon tää suhinatumppu. Miltäs se kuulostaa, kun hankaa lattiaa vasten.."

"Eksä äiti riisukaan mua? "

Alexin iltapäivä koostuu leikeistä, pyörimisestä, maailman tutkimisesta ja konttaamisen harjoittelusta,näin tiivistetysti. Joka päivä on myös luettava kuvissa näkyvä Arvaa kuka-kirja vähintään kerran. Lukemisen jälkeen Alex tykkää makustella kirjaa ajan kanssa. 

"Kukas se tässä matolla telmii, pehmoiset tassut ja punainen suu. Pomppii ja naukuu ja kehrää ja kellii. Sehän on kissa, kukapas muu!"

Herra pekonilta (possulelu) Alex oppi ilmeisesti kiljumisen. Possulelu vinkuu, niin myös minä!

Välistä Alex ehtii tekemään hieman kotihommia äidin kanssa. Pyykin kerääminen on erityisen hauskaa, kun niitä voi vähän makustellakin. Alex osaa myös sulkea ja aukaista oven; sitä kun harjoitellaan aina isin lähtiessä kouluun. 

 Alex tykkää puuhailla paljon lattialla ja tutkia maailmaa, mikä vähentää sylissäoloaikaa. Välistä syliin on kuitenkin aivan pakko päästä ja siinä kyöhnätään oikein urakalla. Liian tylsää ei kuitenkaan saa olla, muuten tulee äkkinäinen kiirus muualle!

"Äiti, mie otin tän ampparinkin mukaan tähän kuvaan"

Alex menee joustavasti kolmen,neljän kieppeillä viimeisille päikkäreilleen. Päikkäreiltä herättyä isi tuleekin jo kotiin ja ilo on suuri! Vihdoin ja viimein molemmat vanhemmat ovat kotona ja Alex saa tuplamäärän huomiota! :) Isille on myös pakko kertoa kaikki päivän tapahtumat; ennen sitä ei auta karata edes vessaan :D

"Jos mie meen tänne peiton alle takasin, ollaanko kukkuuleikkiä?"

 Alex syö toisena aterianaan iltaisin nykyään puuroa ja marja-/hedelmäsosetta. Välistä äiti kuitenkin unohtaa puuron keiton, jolloin syödään pelkkää sosetta, mikä ei haittaa herra ahmattia pätkääkään; kyllä makia aina uppoaa! :P Iltatoimet aloitetaankin meillä jo seittemän maita, sillä silloin pienen miehen silmään osuu valtava unihiekkamyrsky. Pestään hampaat, rasvataan iho ja vaihetaan yökkäri päälle. Alex nukahtaa iltaisin yleensä tissille, sillä hän puuhaa niin pitkään kuin suinkin jaksaa. Kun nälkä viimein tulee,  tulee myös uni. Äiti kantaa pienen touhuajan omaan sänkyynsä, antaa tutin ja unipupun ja peittelee jo tuhisevan pikkumiehen. Nyt on pienen miehen aika siirtyä vauvojen pehmoiseen unimaahan. 

"Mitteehän tuota vielä keksis. Oiskohan jossain saalistettavia villasukkia?" 

 Osa kuvista on hieman huonoja, mutta niin on tää kuvaajakin. Kamera olisi edelleen olemassa, mutta sen akku on valitettavan lopussa (Ladatahan ei voi eli jaksa/muista). Ehkä tänkin asian suhteen voisi hieman petrata ja oikeasti ottaa näitä kuvia myös kameralla, joka hankittiin varta vasten pojan tulon vuoksi :D