Pitääkö raskauden aikana hiljentää tahtia?

Jokainen neuvolatäti, uutiskanava ja raskauskirja toitottaa samaa asiaa: odottavan äidin tulisi levätä säännöllisesti ja hiljentää tahtia raskauden aikana. Vältä raskaita töitä. Vältä stressiä. Älä nostele painavia esineitä. Äitien odotetaan automaattisesti ohjelmoivan itsensä rennompaan tilaan, jossa muistaa joka ikisen säännön raskauden oppikirja ab:sta.

Raskauden aikainen stressi voi heikentää lapsen terveyttä (aiheesta voit lukea lisää tästä); onko tässä suomalaisessa tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa kuitenkaan mahdollista olla kokematta minkäänlaista stressiä raskauden(kaan) aikana? Työ, opiskelu, työttömyys tai itse raskauden eteneminen voi tuoda odottavalle äidille arvaamattoman stressikuorman ihan ilman että sitä haluaisimme. Olen tällä hetkellä stressaantunut- olenko siis huono äiti?

Toiset meistä ovat urasuuntautuneempia ja tekemisen ”haaliminen” voi olla jopa oloa helpottavaa; eivät kaikki osaa vain olla. Pakertaminen voi toisaalta auttaa myös olon helpottamiseen, sillä silloin raskauden aiheuttamiin pahoinvointeihin tms. ei kiinnitä niin suurta huomiota. Se voi auttaa myös unohtamaan pelkoa raskauden sujumisesta; toisaalta nämä tunteet on kuitenkin hyvä käsitellä jossain vaiheessa. Pelkojen kanssa ei ole hyvä olla yksin.

Aina äitien ei kuitenkaan ole mahdollista painaa jarrua ja heittäytyä tuutimaan pehmeään äitiydenpilveen. Monelle odottavista äideistä karua todellisuutta on se, että vasta mammalomalla ehtii hengähtämään, kun mahdollisuutta työmäärän vähentämiseen ei yksinkertaisesti ole. Itselläni tavoitteena on valmistua tänä jouluna, joten voitte kuvitella, etten ole kouluhommien kanssa kerinnyt jäädä lusmuamaan. Olen tänä vuonna suorittanut kolme harjoittelua, tenttinyt muutaman kirjan ja tehnyt siihen kaikki opintotehtävät päälle. Tein kuitenkin itse tämän valintani, vaikka tiesin, että helppoa raskauden ja odottamisen yhdistäminen ei olisi. Mutta tässä sitä ollaan, vauva voi hyvin ja todistus on entistä lähempänä.

Kuten neuvolan tätikin minulle totesi, meidän tulisi muistaa, että ”viimeiset viikot ovat vain äidin lepäämistä varten.” Näillä viikoilla äideistä voi tulla lauhkeita kuin lehmät kesälaitumella ja vain olla. Stressitason lasku vaikuttaa positiivisesti myös ruokahaluun ja unen laatuun, itse asiassa koko hyvinvointiimme (unohtamatta sitä vauvaa). Nyt on viimeistään aika keskittyä äitiyteen; valmistumisaika alkaa nimittäin minullakin lyhetä uhkaavasti loppuaan! Jos minulla olisi taikasauva, muuttaisin meidän odottavien äitien ajatusmaailmaa. Raskaus nimittäin on mielestäni todella hyvä syy ottaa välistä hieman takapakkia tässä suorittamisen yhteiskunnassa. Ja niin aion minäkin tänäänkin tehdä.

Aurinkoista keskiviikkoa!