23

Sitä ollaan taas vuoden vanhempi. Viime vuonna mittarissa komeili 22, nyt se kääntyi 23:een. Makustellessani tuota numeroa mielessäni se ei sytytä mitään suuria tunteita. Se vaan on, tuo kakskolmonen. Eräänlainen välinumero siinä odotuksessa, joka huipentuu parin vuoden päästä, jolloin olen 25-vuotias. Tai enhän minä sitäkään oikeastaan odota, ehkä sitten sitä rapsakkaa 50 vuoden ikää? Sehän on jo puoli vuosisataa! Aika huisia- ja siihen on vielä yli toinen mokoma elämäni vuosista edessä. 

En tällä tarkoita, että ikääntyminen masentaisi minua. Eheeii, en ole sellaista tyyppiä laisinkaan, joka jäisi itkemään menetetyn nuoruutensa perään. Olen vain tällainen perustasapaksu suomalainen juntti, joka ei toisaalta myöskään juuri riemuitse vuosien kertymistä. Ne vaan soljuu soljumistaan ja jäljelle jään vain minä. Hiljaa kasvava ja ikääntyvä ihminen. Poissa on se lapsuuden riemu, joka vähintään viikko ennen sitä maagista elokuun ensimmäistä. Minä olen niiiiin iso tyttö, kun täytän x vuotta ja saan kakun ja kynttilöitä ja lahjoja ja...! Toisaalta jotain sieltä lapsuudesta jäi: en osaa edelleenkään nukkua syntymäpäivääni edeltävää yötä kunnolla. Aika hassua sinänsä, sillä enhän minä jännitä sitä, tuleeko joku herättämään minut aamulla kera lahjojen. Aina on tullut. Mutta jostain syystä en vaan saa unta niinkuin silloin pienenä, kun olin ainakin jo viideltä hereillä odottamassa tekounessa sitä, että oveni avautuu onnittelulaulun kera. Se oli niiiin jännää, joten ehkä se on jäänyt alitajuntaisesti tuonne takaraivoon? 

Minulle tärkeintä näiden vuosien juhlinnassa on se, että tärkeimmät läheiseni ympäröivät minua. Ei lahjat, ei kakku, ei kynttilät, vaan se aito. Läheisten rakkaus. Aamuni alkoikin sillä, että isimies nappasi vaille kuusi pompanneen vieteriukkelin aamuhommiin sillä välin, kun minä sain vielä hetkisen nukkua. Ja vaikka en saanut sitä perinteistä onnittelulaulua, sain sänkyyn seurakseni kaksi elämäni tärkeintä ihmistä. Pusuja, haleja ja onnitteluja- ja sen paketin! Isimies oli panostanut siihen tänä vuonna hurjasti ja miettinyt vihjettäni norsusta. Kiitos kulta <3 Kävimme myös uhmaamassa sateista säätä ja ruokailimme Martinassa. Hyvä ruoka ei siinä mitään,mutta olis ollu ihan kiva, jos tuolle pikku miehellekin olisi uponnut jotain muutaki ku pelkkää parmesaanileipää. Nooo,ehkä sitten syyskuussa saamme ruokailla ihan kahdestaan isimiehen kanssa ;) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin taas vuoden vanhempana. Niin ja syödä isimiehen tekemää sitruunasalmiakkilakritsijuustokakkua, namskis!

Pöllövillitys on muuttunut norsuhulluudeksi! Paketista löytyi Finlayson norsupyyhkeiden (<3<3<3) lisäksi Pepe-lakuja (salainen paheeni), pieni keltainen rahaefelantti sekä kuvasta jo pesuun ehtinyt lounasrasia, joka tuleekin tarpeeseen töihin suunnatessa YLIHUOMENNA! Hui!

Miesten tekemä kortti <3 

Muistuttelen vielä, että arvonta-aika on nyt umpeutunut. Lämmin kiitos kaikille osallistujille, palaan asiaan myöhemmin! <3