Miksi ja missä on ollut itse bloggari?

Blogin puolella on ollut yli viikon hiljaisuus. En tiedä onko kukaan kirjoituksiani kaipaillut, mutta ajattelin selventää nykyistä tilannettani. Tai siis syitä tälle pirun hiljaiselolle. Mie oon ollu töissä. Tosiaan viime maanantaina aloitin lastentarhanopettajan hommani erittäin jännittyneissä fiiliksissä. Edellinen yö meni harakoille ja töihinpäin pyöräillessä kävin mielessäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi- joista yksikään ei tietenkään edes toteutunut. Äitiyden myötä olenkin oppinut siis pelkäämään kaikkea turhaa? Nyt kuitenkin hommiin on jo päässyt mukaan ja olen päässyt tutustumaan ryhmäni lapsiin. Lapsiin, jonkä vuoksi minusta päikkäritäti tulikin. Olen vain saanut entistä vahvemman käsityksen siitä, että rakastan palavasti työskentelyä lasten parissa, he ovat vain "asiakasryhmänä" niin huippuja ja ihania omine yksilöityne piirteineen.  Ja onneksi tämä palo oli tuolla jossain jäljellä, koska näissä hommissa vietänkin sitten seuraavat 10 kuukautta! :D

Mitä tämä työelämään lähteminen tarkoittaa sitten blogin kannalta? No ainakin sitä, että näitä postauksia ei varmaan tässä alkutohinassa tule niinkään tiuhaan kuin silloin joskus "hyvinä aikoina". Vakkarikirjoitusaikani, eli Alexin päikkäriaika, kuluu nykyään joko muiden lapsia nukuttaessa tai muita työhommia tehden. Tauolla ei käy edes pienenä ajatuksena mielessä ruveta kirjoittamaan postauksia, ne on tehtävä sitten omalla vapaa-ajalla, joka rajoittuu muutamaan tuntiin illassa. Ja noissa muutamassa tunnissa pitäisi hoitaa iltaruoat, iltapalat, ja pyörittää sitä perusarkea, antaa huomiota miun miehille ja joskus sitä pitäisi jaksaa huolehtia vielä itsestäänkin. Oikeesti välistä tuntuu, että vuorokauden tunnit vain hupenevat hupenemistaan ja yhtäkkiä olisikin pitänyt olla jo yli tunti sitten sängyssä valmiina nukkumaan. Mistä siis revin aikaa myös bloggaamiselle?

Pyydän siis jo etukäteen anteeksi sitä, jos postaustahtini ei ala heti tästä nousukiitoon. Uusi arki ja ensi viikolla alkava pojan hoito vaativat oman veronsa ja mielestäni minun on nyt tärkeää pysähtyä olemaan kotona niin paljon läsnä kuin mahdollista. Halata ja pussata sekä Alexia että isimiestä, hoitaa kotia ja levätä siinä sivussa, sillä ei tää töissä käynti nyt mitään maailman iisintä oo, kun tänäänkin nousin jo 4:45 lähteäkseni aamuvuoroon. 

Nyt tyydynkin siis toteamaan vain, että palataan asiaan sitten kuin aikaa ja rahkeita liikenee! 

Ps. Muistakaa nauttia ihanista kesäpäivistä, jotka alkoivat juuri silloin, kun siirryin leivän hankintaan ;)