lauantai 29. elokuuta 2015

Jokaisen minikaahaajan unelma

Isi kysyy, otettaisiinko tänään autokärrit, kun ostoksia ei ole kovinkaan paljon. Äiti tuumaa mikä jottei, kun aikaakin on. Tällä välin yksi pieni käsi vispaa villisti autokärrin suuntaan ja suusta kuuluu selkisuihkun aikaan saava, hillitön "brrmmm!" 
Vyöt kiinni.
Jalat kyytiin.
Kädet ratille ja maailman levein hymy huulille.
Tää on I-H-A-N-A-A!



Alexista on alkanut kuoriutua oikein kunnolla ajoneuvoista ja ylipäätään kaikesta liikkuvasta kiinnostuva nuori mies. Hän on osannut jo pitkän aikaa kertoa, mitä auto sanoo ja itse asiassa tänään se itse sanakin tuli, auto nimittäin. Kohta päivittäin rallatettava äitiäitiäiti-mantra vaihtunee ilmeisesti siis autoautoauto-versioon. Mikäs siinä, tuleepa ainakin vaihtelua!

Itse liputan aika neutraalin kasvatuksen puolesta, minkä takia meillä ei ole löytynyt lelulaatikosta miljoonaa eri pikkuautoa, junaa tai kilpuria. Siellä on ollut tasan tarkkaan Brion kilpuri, sininen Plaston kuormuri, jonka poika sai joululahjaksi sekä Ikean puinen nostokurki eikä enempää ole ollut tarvis hamstrata. Nyt kuitenkin, kun kiinnostuksen kohteet alkavat näkyä entistäkin vahvemmin, isimies ilmoitti eilen kirppiksellä ollessamme, että tänään ostetaan auto! Ja mehän ostimme, kaksinkappalein itse asiassa. Ja tänään vielä täydensin herran ajoneuvovalikoimaa traktorilla peräkärryineen. Nyt ainakin on niitä päriseviä "aautoja" sekä muita mukavia :)

Alex tunnistaakin meidän oman automme ja tietää tasan tarkkaan, mitä tarkoittaa lause "lähdetään autolle". Silloin pitää saada laitettua kengät äkäseen päälle, sillä minimies olisi jo samalla sekunnilla menossa ovesta ulos, ihan kuin auto jonnekin olisi katoamassa. Näin ollen voitte arvata, millainen kuski meillä on näinä parina viime kauppakerralla ollut kaupassa- aivan hurmioitunut! Tööttiä painellaan, rattia käännellään ja vastaantulijoille höpötetään kilpa-ajoselostusta kovaan ääneen. On ihana seurata vanhempana toisen niin uskomattoman suurta ja aitoa onnea, joka syntyy noinkin pienestä asiasta, autokärristä. 



Ainut vaan, että äidin pitäisi käydä vielä suorittamassa apukuskikortti; olemme nimittäin törmäilleet ihan säälittävän monta kertaa kauppojen hyllyihin :D No eiköhän tuota tule harjaannuttua vuosien mittaan ;)

Joko te olette kokeilleet näitä kauppareissun ja äksymöksypäivän pelastajia? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)