Talo tehdään seinistä
ja parruista, koti rakennetaan rakkaudesta ja unelmista
Olen kotona. Koti, joka pian jää
taaksemme ja suuntaamme katseemme kohti uutta asuntoa. Sitä, jota seuraavaksi
pitäisi kutsua kodiksi. 2.3. jätämme taaksemme yhden elämänvaiheen, ensimmäisen
yhteisen kotimme niin pariskuntana kuin perheenä. Suljemme viimeistä kertaa
oven, josta niin monesti olemme kulkeneet, jonka postiluukkua Alex on niin
monet kerrat ihastellut ja jonka olemme niin useasti yrittäneet sulkea hiljaa
kuin hiiri- siinä onnistumatta.
On aika siirtyä uuteen asuntoon
nykyisen jäädessä pieneksi. Nykyinen 51 neliön kaksio vaihtuu 75,1 neliön
kolmioon tämän kuun vaihteessa eli jo viikonlopun aikana. Ehdimme odottaa uutta
asuntoa jo yli puoli vuotta, ja saada pari muuta asuntotarjousta, ennen kuin
saimme tarjouksen tulevasta kodistamme. Puoli vuotta voi vaikuttaa ehkä
lyhyeltä ajalta, mutta voin sanoa, että lisätila tulee oikeasti tarpeeseen.
Pojan myötä, kun on tullut aika paljon tavaraa..
"ottaisin tuon kitaran tuolta, kiitoos" |
Muuton toisena syynä on ollut
myös rauhan hakeminen, sillä tällä hetkellä olemme asuneet opiskelija-asunnossa
herkkäunisen vauvan kanssa. Yläkerran naapurin jatkuvaan huutavat koirat,
rappusissa juoksijat ja ovien paiskojat ovat saaneet verenpaineeni kohoamaan
huippulukemiin hyvinkin äkäseen, jos Alex on ollut unilla. Ei oikein naurata,
jos pojan unet jäävät vartin pituisiksi, kun joku päättää huvikseen paukuttaa
rappukäytävän kaidetta portaita alas mennessään.. No, seuraavassa talossamme
asustelee mummoja ja muita lapsiperheitä sekä alue on sangen rauhallista. Eikä
ole niitä perhanan huutavia koiria…
Muuton myötä Alex saa oman
huoneensa, joka aluksi toimii leikkihuoneena, jossa leikit oikeasti voivat
jäädä kesken ja jatkua vaikka niiden hyvin nukuttujen päikkäreidenkin jälkeen.
Tällä hetkellä tämä kurja äiti nimittäin keräilee tasaisin välein leluja kasaan,
ettei jatkuvasti potkisi niitä päikkäriaikaan tai etteivät ne olisi pakkaamisen
tiellä. Haaveilemme myös siitä, että saisimme pojan nukkumaan omaan
huoneeseensa, kunhan muuttoon on sopeuduttu. J Lisää asuntoa esittelen sitten muuton jälkeen.
Pakkaus(purku)apulainen <3 |
Tällä hetkellä sähkösopimukset on
hoidettu, muuttoilmoitukset tehty ja tavaraa on pakattu hyvää tahtia
laatikoihin aina pojan nukkuessa. Nämä täydet laatikot (miten paljon tavaraa
näin pieneen kämppään oikein mahtuu???) on kasattu olkkarin nurkkaan ja
vaatehuoneeseen. Joissakin lukee särkyvää, että muuttomiehet osaavat käyttää tarvittavaa
varovaisuutta lauantaina, minun ollessani uudella kämpällä purkajana ja vauvan
vahtina. Ja siis myös Alex auttanee tässä purkamisessa oikein mielellään, herra
kun haluaisi aloittaa sen jo nyt! :D Outoa, että muuttoon on enää niin lyhyt
aika. Avaimet saamme torstaina ja näin ollen siihen on vain 3 yötä. Hurrrrrjaa!
Muutto osuu Onnin päivälle juuri sopivasti Onni on uusi koti <3 |
Uudet kuosit uuteen kotiin. Pikku Loman esittelemässä :3 |
Muutto pyörii mielessä päivin öin
eikä muusta toiminnasta, kuten blogin kirjoittamisesta, tahdo tulla yhtikäs
mitään. Välistä iskee katumus siitä, että emme ajatelleet muuttoa loppuun asti
(voi luoja, kyllä sitä on ajateltu!) ja kaipaan jo nyt tätä kotiamme. Toisinaan
taas iskee paniikki päälle, että jotain on unohtunut täysin ja käyn mielessäni
listaa esimerkiksi tavaroista, jotka on vietävä uudelle asunnolle jo torstaina.
Onneksi tässä ei ole enää paljoa stressiaikaa! Päällisin puolin olen kuitenkin
onnellinen ja innoissani uudesta kodistamme. Suunnittelen järjestystä
huoneisiin, mietin uusia, väljempiä tiloja ja sitä, kuinka poika kasvaa siellä (toivottavasti)
ainakin seuraavat pari vuotta. Pohdin, milloin asunto alkaa tuntua kodilta.
Todennäköisesti silloin, kun lauantai-iltana istumme yhdessä sohvalla uudessa
olkkarissamme. Koti kun on siellä, missä perhekin <3
Palaillaan asiaan taas muuton jälkeen! J
Paljon onnea uuteen kotiin! Kyllä se varmasti aikansa ottaa, että uusiin nurkkiin sopeutuu ja tottuu. Mutta kuten kirjoitit, koti on siellä missä perhekin :) Itselleni jäi pariksi VUODEKSI ikävä Joensuuta ja koteja siellä. Nyt olen niin kiintnyt nykyiseen kotiin ettei tulisi mieleenkään vaihtaa, eikä toivottavasti tarvitsekaan. Jännää miten sitä ihminen kiintyy vaikka mihin :) Voimia muuttoon ja iloisia aikoja uuteen Kotiin! <3
VastaaPoistaKiitos <3 :) saa nähä, miten pitkään minä ikävöin tätä vielä nykyistä kotia. Etenkin siksi, että juuri tämä oli pojan ensimmäinen koti, jossa näimme hänen ensimmäisen hymynsä, kuulimme ensimmäisen naurunsa ja saimme ihastella ensimmäistä seisomaa nousua muiden ilon ja onnen hetkien lomassa. Onneksi on aina muistot tästä kodistamme :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista