I want to scream, I want to shout

Tulevaisuudessa blogissa vierailee toinen kirjoittaja, pikkusiskoni. Tässä ensimmäinen hänen teksteistään :)

Nyt tuli minun vuoroni, vuoroni levittää äänipalkeeni, pudottaa kantamastani rinkasta murunen täysin uudelle, tuntemattomalle polulle, että löytäisin tieni takaisin kotiin jos eksyn. Karjahtaa, karjahtaa se pienemmän leijonan karjahdus niin kuin vastasyntyneenä pentuna tein. Vedin ensimmäistä kertaa pikkuriikkiset keuhkoni täyteen kylmää, kuivaa ilmaa ja annoin ääneni maalata puhtaan valkoiset sairaalan seinät elämänkirjaviksi. Ne kuulivat ensimmäisen ääneni, ei hentoisen eikä niin kauniinkaan, mutta omani.

Nyt on tullut hetki palata tuon päivän luonteeseen, antaa kuulua ensimmäisen karjahdukseni, tällä kertaa kuitenkin vierailevana raapustelijana siskoni blogissa. Kynään tarttui siis Viivin nuorempi sisarus, 18-vuotias opiskelija ja ylpeä pienen (mutta minulle niin suuren ihmeen) Alex-pojan kummitustäti nimeltään Katja.

Levitä harjasi pikkujellona

Kun sain eräs marraskuinen aamu kuulla, että minusta tulee täti, luulin että nyt minua viedään kyllä kuin pässiä narussa. Pienen vakuuttelun ja alkushokin lomassa taisin juosta halki Tahkon mökin useampaan otteeseen ja hokea: "Mitä ihmettä, ei voi olla?!". Ihana uutinenhan olit, mutta yllätyksen sulattelu otti pienen hetken! Konkreettiseksi minulle muodostuit oikeastaan vasta silloin, kun tunsin kädelläni sinun, pienen Sintin mönkivän raivokkaasti siskoni jo kookkaassa massussa. Älä ymmärrä väärin, rakastinhan sinua jo ennen kuin näinkään kuvaasi, ennen kuin tunsinkaan pikkuiset tassusi. Olit jo laumassani.

Vihdoin ihmeelle muodostuivat kasvot. Nyt olen jo nähnyt hymysi, kantanut sinua kun tassusi eivät vielä kantaneet, nähnyt niiden vahvistuvan ja ottavan ensimmäisiä haparoivia liikkeitä eteen- ja taaksepäin. Olen silittänyt hentoista leijonanharjaasi ja kuullut monen monta karjahdustasi, nauruja sekä itkuja. Kaikesta kanssasi kokemastani olen enemmän kuin iloinen, enkä voi edes kuvailla miten tärkeä minulle olet. Olet hyvien päivieni Onni ja huonojen pelastava Ilmari  <3