Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli, vai mites se nyt menikään. On ihanaa, että menemme koko ajan kevättä kohti, valoisa aika pidentyy ja aurinko paistaa. Minä en todellakaan ole mikään talvi-ihminen, päinvastoin. Talven pimeys ja kylmyys vievät kaiken energiani eikä vauvan pukeminen toppavaatteisiinkaan ole kovin miellyttävää. Sen tuskanhien voisin korvata vaikka sillä oikealla kesän lämmöllä saman tien! Suomen talvi on mitä on, joten lunta voi olla vielä Alexin syntymäpäivillä kesäkuussa. Saatan siis joutua odottamaan lämpöaaltoa vielä pitkään.
 |
| aurinko, tuo outo valoilmiö! |
Toivon kevään nopeaa saapumista myös siksi, että haluaisin päästä puuhailemaan Alexin kanssa ulos. Nimittäin näin talvella puuhailu rajoittuu harmikseni aika paljon kiikuskeluun ja lumipallojen tekemiseen. Odotan jo innolla sitä, etteivät toppakerrokset rajoita pojan liikkumista ja pääsemme tutkimaan maailmaa monipuolisemmin yhdessä! Joku voisi todeta tähän, etteivät näin pienet osaa juuri mitään vielä leikkiä, mutta voi kuulkaas, ainakin Alex kiinnostuu jopa kiikun kettingeistä. Niitä jaksaisi heiluttaa vaikka maailman tappiin asti. Ja voi ihme, kun ne heiluvat tuulessa, vaikka "kukaan" ei koske niihin!
 |
| Lumen maistelulta ei voi välttyä :D |
Maailma on oikeasti tosi jännä paikka pienen katselijan silmissä. Me aikuiset olemme vain niin fiksuja ja oppineita, jolloin pidämme kaikkea liiankin itsestäänselvyytenä. Kuten eräs laulu sanoo: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Ja jos oikein yrittää, voisin jopa väittää, että myös aikuinen voi löytää uudelleen tämän unohtuneen uuden löytämisen ilon ja ihmeen.
 |
| Alex fiiliksissä |
Kevättä odotellessa tyydytään siis kiikkumaan ja nuoska-aikaan tekemään lumipalloja sekä lumiukkoja, joita herra kaataa niin maireasti hymyillen. Mutta mikäpäs siinä, kyllä niitä hiekkakakkuja ehtii tekemään sitten keväämmälläkin! ;) Sitä odotellessa vedetään toppavaatteet päälle, uudet kengät jalkaan ja isketään uudet lasit nöpöttämään pikkuisen nuuskunenän päälle. Ja niin- nautitaan!
 |
| Kengät, nuo oudot kapistukset! |
 |
| Siellä ne nyt ovat, odottamassa seuraavaa ulkoilukertaa äidin kenkien kanssa |
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, että ensimmäiset ullkoilukuvat olivat toiselta päivältä, sillä tämänpäiväisissä pikku puuhaajalla on punainen nenänpää. Nenä punoittaa edelleen, sillä raukka kaatui päin työtuolia aamulla ja nenän päästä kuoriutui pala ihoa :( Toisekseen, eilen aamulla poika iski leukansa lelulaatikon reunaan taaperokärrien kaatuessa ja lopputuloksena oli verestävä leuka. Ja viikonloppuna päähän tuli pieni reikä potasta.. On se kivaa, että maailmaa tutkitaan innolla, mutta voisiko sitä tehdä joskus hieman rauhallisemmin? Säästyttäisiin pipeiltä ja äidin sydämen särkymiseltä lohduttoman huudon alkaessa. No, onneksi nämä pienet ihmeet eivät itse muista näitä "sota-arpiaan" kovin pitkään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)