Ääääääääääää

Muuttaminen on syvältä. Tai itse asiassa oikeestaan se pakkaaminen. Pakkaaminen touhuavan ja huomiota hakevan vauvan kanssa. En ala! Miksei tuo pikku mies voisi vain leikkiä normaalisti lattialla eikä jatkuvaan kiipeilisi keittiön tuolia vasten tai koittaisi räplätä isin (ukin) kitaraa olohuoneen nurkassa laatikkopinon takana.. Kaikki luvaton on kokeiltava just nyt  Arvatkaas kenellä on pieni stressi tääll päällä muuton suhteen. Kaikkee pitäs ehtiä jajajaja äh!

Miten nää muutot voikaan aina olla näin yhtä ihania? Kun muutimme tähän asuntoon, minulla oli tentti muuttopäivän aamuna. Tentin jälkeen pyöräilin hakemaan uuden kodin avaimet ja poljin silloiselle soluasunnolleni odottamaan appivanhempien pakua. Aikaa muuttoon oli tuolloin vain muutama tunti,sillä minun piti palauttaa solun avaimet ennen klo 16. Ei hitto sitä stressin määrää,kun pakkaaminenkin sujui samaan aikaan sosiaalipolitiikan paksua kirjaa päntätessä. Siitäkin selvittiin ja uusi,yhteinen koti oli ihana.

Tästä muutosta tulee omalla tavallaan hankalampi jo siksi,että meille on kertynyt salakavalasti älytön määrä tavaraa! Laatikoita ja jätesäkkejä tarvitaan miljoona, pakkausmateriaaleista puhumattakaan. Tosin nyt meillä on periaatteessa 4 päivää aikaa muuttolle. Huomenna minä ja poika haemme uuden kotimme avaimet ja odottelemme isin kotiutumista,että pääsemme siirtämään pienempää irtaimistoa. Sama homma sitten perjantaina. Lauantaina viedään sitten kaikki loput,kun appivanhemmat tulevat taas hätiin pakun kanssa. Sunnuntai on varattu siivoukselle ja avainten luovutukselle. Ja huokaisulle,kun tämä ruljanssi on ohi. Mie en muuten muuta ihan heti uudestaan!