6+1

Ensin odoteltiin sitä puolen vuoden rajapyykkiä. Nyt sitten siihen päälle tuli vielä yksi kuukausi lisää; meidän Alex on tänään jo seitsemän kuukauden ikäinen! En edes aloita sitä jokakuista "voi kun aika menee niin nopeaan"-päivittelyä, vaan siirryn itse asiaan. Tällainen minimies meillä asustaa tänä päivänä:

Liikkuminen ja motoriikka

Alex on oppinut viime kuukauden aika todella paljon motorisesta näkökulmasta katsoen. Ennen joulua meillä ryömittiin aika huonosti. Nyt meillä ei ryömitä, koska se on niin hidasta, vaan kontataan- ja kovaa! Vauhtia tulee etenkin silloin, kun astianpesukoneen luukku aukeaa! Pari silmänräpäystä ja vanhempi saa pienen apulaisen ronklaamaan astioita. Meillä siis laitetaan hyvin nopeasti astiat koneeseen nykyään.. Meillä pidetään myös tämän vauhdin takia vessan, vaatehuoneen ja makkarin ovet kiinni. Jos ovi jää auki, herra kiipeää jo näppärästi korkeammankin kynnyksen yli ja menee tekemään tuhojaan/tutkimaan kaikkea ihmeellistä vessanpöntöstä peiliin. Alex osaa myös kiivetä syliin hieman hellittäväksi ja halittavaksi. Usein sylissä ei kuitenkaan kovin pitkään viihdytä, vaan puuhaa riittää!

Alex oppi joulun seutuun myös istumaan ja sen jälkeen nousemaan tukea vasten. Nyt pojan lempipuuhaa onkin nousta kaikkea vasten seisomaan, ja räpeltämään asioita, joihin ei ole aiemmin yltänyt ;) Tuen kanssa otetaan myös aika usein askelia ja tänään herra siirtyi sohvan avulla vinottain sen toiseen päähän; kätsää eikös! Harmi vaan, että välistä se tuki on olematon (tyyny kädessä se usein muksahtaa) tai sitä unohdetaan ottaa ollenkaan, jolloin huuto on kova pienen kaatuessa ja säikähtäessä.Onneksi nämä muksahtelut eivät kovin pitkään paina mieltä, vaan rauhoituttua herra on jo seisomassa jotain (vähemmän) tukevaa vasten. Vaihtoehtoisesti poika voi könytä polvillaan tai harjoitella karhukävelyä; kyllä, sekin alkaa kohta sujua näköjään.. Heippa vaan pikkuvauvan rippeetkin! ':(

Hienomotoriikasta voisi sanoa sen verran, että poika on oppinut näpertämään mitä pienimpiä asioita kuten kaapin pieniä pyöreitä vetimiä ja housun nappeja. Hän osaa myös napata asioita milloin mistäkin ja viedä ne ällistyttävän nopeasti suuhun! Naksut pitää tällä hetkellä herran tyytyväisenä ja tarkoitus olisi ruveta harjoittelemaan vähän lisääkin tuota sormiruokailua. Onhan minulla aikaa siivota täällä ;)

Persoona ja sosiaalisuus

Kun eilen pyysin Villeä kuvailemaan Alexin luonnetta, sieltä ensimmäisinä sanoina tulivat "pippurinen" ja "hangonkeksi". Niinpä, kaksi eri ääripäätä: meidän poikamme on perusluonteeltaan perusilopilleri ja vetää päälle hangonkeksihymynsä, mutta äärsynnyttään saamme kokea sitä tulta ja tappuraakin. Poika on vieläpä niin määrätietoinen, että tämä tulipäisyys osaa kestää välillä pitkiäkin aikoja. Esimerkiksi tänään herra kiukkusi niiiiiiin paljon siitä, että äiti ei antanut mennä dyykkaamaan roskista. Koska kyllähän nyt jokaisen lapsen kuuluu kaivaa vessan roskiksesta sen kaikki sisältö esille, eikös? Mutsi ei vaan tajuu.. 

Kuten koko elämänsä ajan, Alex on totaalinen aamuvirkku. Hän nousisi mielellään jo viiden aikaan ensimmäisen kerran, mutta kurjat vanhemmat ovat hänen kanssaan eri mieltä. Niimpä pikku mies tyytyy nukkumaan vielä tunnin, joskus jopa kaksi! Mutta viimeistään puoli kasilta pitää olla pystyssä tutkimassa maailmaa! Alexia voisi siis kuvailla myös reippaaksi tutkimusmatkailijaksi. Ainakin äidistä tämä on (ainakin osan ajasta) yksi lapsien parhaimmista ominaisuuksista: maailma ei ole tylsä, vaan täynnä kaikkea uutta ja ihanaa! Äiti toivookin, että saisi hieman lapsenmielisyyttään takaisin pojan kasvaessa..

"Hei äiti!"

"jarrrr, mie syön siut!"

Sitten siitä sosiaalisuudesta. Alex on sosiaalinen, siis silloin kun äiti on lähettyvillä. Kyllä, meidän vauvamme on ihan pikkuisen äitiriippuvainen; vessaankaan ei mennä enää ilman minimiestä. Uusien ihmisten ja asioiden kohdalla katsotaan ensimmäisenä äidin reaktiota ja jos pelottaa, äidin syli on maailman turvallisin paikka nyyhkiä vierastusitkua. Vierastusvaihe menee kuitenkin yleensä aika nopeasti ohi, jonka jälkeen puuhataan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Eilenkin, kun kävimme pojan kanssa ystäväni Niinan luona kylässä, hän ensin ujosteli, mutta vähän ajan päästä yritti jo kiipeillä syliin. Hassu vauva :D

Alexista on kuoriutunut myös aikamoinen juttumies tässä lähiaikoina. Äänteitä ja uusia äänenkäyttötapoja tulee jatkuvasti lisää. Tällä hetkellä päristellään, maiskutellaan ja naksutellaan kielellä "puhumisen" lomassa. Alexin jokeltelu saattaa kestää pitkiäkin pätkiä, kun hän kertoo oman versionsa tarinoista. Välistä sitä puhetta tulee jopa kesken ruokailun ja silloin on parempi olla antamatta yhtään sitä ruokaa- muuten se tulee saman tien ulos kunnon puheripulin kera :D 

Alex rakastaa erilaisia lauluja ja osaa ottaa vuoronsa keskustelussa. Puheen tukena käytän muutamia tukiviittomia kuten "syödä", "tulla" ja "nukkua". En siksi, etteikö poika kuulisi, vaan olen lukenut, että lapsi oppii yleensä kehollisen eleen ennen sanaa. Näin koitan edesauttaa poikaani tajuamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Alexin jokeltelun seasta on tullut myös 4 (3) oikeaakin sanaa: äiti, isi, ättä ja mamma. Ättä ja mamma tarkoittavat siis myös äitiä. Herran suusta kuuluukin yleensä seuraava riimi: "ätäättäätttääää äi-ti!". Isikin on tullut ihan isinä, alun "ifi" jälkeen :) Ihanaa, että nyt molemmat sanat tulevat, vaikka usein sieltä sängystä kuuluukin se "äi-ti" tai "ät-täää" kesken päikkäreille nukahtamisen.

Tämän hetkiset lempparit

Hassua, miten nämä lemppariasiat muuttuvat pojan kehittymisen myötä niin nopeaan. Tällä hetkellä isin mukaan lemppareita ovat "kaikki kielletty ja lelulaatikko". Alex ei oikein ymmärrä vielä sanan "ei" merkitystä, vaan nauraa meille päin naamaa. Kunnes se sanotaan kovemmin ja poika viedään pois esimerkiksi johtoja säheltämästä, silloin naama mutristuu ja aletaan itkeä draamakyyneleitä. Käännä pääsi ja kohta herra on samoissa hommissa! Toinen uusi lemppari on lelulaatikko: ei ne lelut kelpaa, vaan se pitää aina tyhjentää! Sitten sitä voi järsiä, pyöritellä tai käyttää taaperokärrinä. Kätsää! (On meillä se taaperokärrikin, mutta lelulaatikko ei lähe niin helposti karkuun ;) )

Mutta on niitä joitakin alltimefavoriteja: kukkuu- ja laululeikit. Kukkuu toimii aina, käytit sitten lelua tai menet itse piiloon; takuuvarma räkätyskeino! Ei jätä ainakaan meidän poikaa kylmäksi ja tätä leikkiä hän voisi leikkiä vaikka tuntikausia. Myös laulut toimivat hyvinä viihdyttäjinä tilanteessa kuin tilanteessa. Äiti laulaa niin poikaa pukiessa kuin vaippaa vaihtaessa, sillä se pitää meidän ruudintynnyrin rauhallisena ja paikallaan edes hetken aikaa :D Lemppareita ovat minionien bananasong ja Leijonakuninkaan In the jungle, niin suomeksi kuin englanniksi. 

Meillä asustaa siis pieni reipas touhuaja, joka höpöttää jatkuvasti, ei meinaa malttaa nukkua ja nauttii uuden tutkimisesta. Toisin sanoen, vanhempiensa pieni suuri silmäterä <3