Ne kasvaa niin nopeaan

Meidän Alexista on tullut nyt virallisesti iso poika ja äidin pieni vauva siirtynyt muistojen kultamaahan. Joulun aikaan aloimme huomata merkkejä siitä, että tämä siirtymävaihe on alkanut: Alex oppi liikkumaan ja nousemaan paremmin. Siispä oli aika laskea pinniksen pohjaa. 

Itse pohjan siirtäminen oli helppoa, mutta samalla niin haikeaa. Minulla ei olekaan enää sitä pientä nyyttiä, joka täytti sängystä vain pienen murto-osan ja jonka hengitystä kävin seuraamassa uniaikaan. Ei sitä pientä ihmettä, joka simahti samantien rinnalle, kun sai syötyä. Mutta toisaalta, nyt minulla on pieni miehenalku, joka ahkerasti tutkii maailmaa ja auttaa myös vanhempiaan huomaamaan, miten jännä paikka tämä maapallo oikeasti on! 

Mummo oli löytänyt Alexille paksummat reunapehmusteet pinnikseen. Tulevat tositarpeeseen, sillä muurinmurtajavauvamme tykkää hakata päätään noihin "kaltereihin" :)

Ne tärkeimmät. Unifantti ja Ainun unirätti Pupukka sekä yötuti. Kuten huomata saattaa, myös Pupukka on saanut osansa herran särkylääkkeestä ja näin ollen saanut pintaansa lisää väriä. 

Maailman paras tuti öisin! Tämä on siis pimeässä hohtava, joten sen löytää aina, kun sitä tarvitsee (ellei sitä ole heitetty lattialle), sillä tuti ei välttämättä pysy herran suussa öisin kovin hyvin. Alex osaa käyttää tutia myös toisinpäin ja raastaa hampaillaan tuota kovaa osaa...

Kun Alex alkoi liikkua, oli aika vaihtaa myös housuvaippoihin, jotka eivät purista eivätkä hierrä maailmanmatkaajareissuilla. Ostimme paketin Liberon Easy up-vaippoja ja ne ovatkin toimineet oikein hyvin. Ei ihoallergiaa eikä puristusjälkiä. Vaipat saa laitettua myös helpommin Alexin päälle, sillä meidän minimies ei pysy hetkeäkään selällään vaipanvaihtoalustalla. Pakko on päästä kääntymään mahalleen ja lähteä konttaamaan vaikka sitten kakkapyllyisenä! Nyt vaipat voi vaikka vetäistä päälle pojan ollessa sylissä- toimii!

Eka housuvaippa ja kyllä löytyy hangonkeksihymy 

Pikku miehellä on tällä hetkellä koon 5 vaipat käytössä

Meillä on ollut käytössä yhdistelmävaunut, mutta hankimme tällä viikolla myös Gracon matkarattaat Lastentarvike-liikkeestä niiden ollessa alennuksessa (kaikki on alennuksessa loppiaiseen asti,vinkvink). Meidän yhdistelmät ovat niin isot ja painavat, että niillä on huono liikkua varsinkin kaupungilla. Alex ei myöskään viihdy enää selällään, vaan haluaa nähdä KAIKEN, oltiin sitten kotona tai reissussa. Niimpä oli kätevää hankkia tällaiset matkarattaat. 

Rattaat Gracon Miraget, malli kotikutoinen :)

Lastentarvikeliikkeen nettisivuilla rattaita kuvaillaan näin: "Suositut ja käytännölliset matkarattaat, jotka ovat kevyet työntää. Graco Miragessa on 5-pistevaljaat ja 3-asentoinen selkänojansäätö. Lapsen irrotettavissa oleva turvakaari toimii myös leikkipöytänä. Todella suuri tavarakori. " 

Nämä tosiaan on tosi kevyet, niin kantaa kuin työntää. Rattaat saa myös yhdellä kädellä laitettua avattua ja kasattua, mikä on aika oleellista käsien riittämättömyyden suhteen. Vähintään yksi on nimittäin varattu Alexille. Nappi, kääntö ja rattaat ovat kasassa! Vauva valjailla kiinni ja menoksi. Ja nämä menee myös huomattavasti pienempään tilaan kuin yhdistelmät! :)

Ällistynyt matkaaja

Alexilla on nykyään myös ikioma syöttötuoli. Poika harjoitteli sellaisessa istumista jo mummoloissa, joten voitte kuvitella, millaista showta pojan syöttäminen oli sitten kotona ilman tuolia. Never again, please. Tämän tuolin löysin nettikirppiksen kautta eikä hintakaan päätä huimannut, joten tuolihan haettiin uuteen kotiin. Kaikki ovat huomattavasti tyytyväisempiä, kun Allulla on oma tuolinsa, jossa syödä ja meltata. Esimerkiksi vanhemmat saivat syödä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yhtä aikaa ja ihan vieläpä ruokapöydässä; aikamoista luksusta! :D

Pikkuvauvan kadotessa olemme tutustuneet aivan uudenlaiseen persoonaan, Alexiin. Hän kehittyy, kasvaa ja oppii joka päivä ja olemme hurjan ylpeitä pojastamme. Joskus sitä kuitenkin toivoisi, että ajan saisi pysähtymään hetkeksi ja pienen vauvan tuoksua saisi pullotettua edes pikkaisen muistoksi. Tiedostan, että tämä kaikki kuuluu elämän kiertokulkuun, mutta joskus sitä vain tuntuu, että lapset kasvaa vaan niin liian nopeaan. 

Syöttötuolin mukana saimme pehmusteen, mikä on aika oleellinen Alexin ollessa vielä hieman pieni tuoliin. Eihän tuoli sitä unelmoimaani Tripptrappia vastaa, mutta oikein hyvin hoitaa tehtävänsä ;)